Johannes Diderik van der Waals
Wikipedia
 |
|
| Syntynyt | 23. marraskuuta 1837 Leiden, Alankomaat |
|---|---|
| Kuollut | 8. maaliskuuta 1923 Amsterdam, Alankomaat |
| Asuinpaikka |  Alankomaat |
| Kansalaisuus | Alankomaalainen |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Instituutti | Amsterdamin yliopisto |
| Tutkinnot | Leidenin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Pieter Rijke |
| Merkittävät oppilaat | Diederik Korteweg Obe Postma |
| Tunnetuimmat työt | Heikot sidokset |
| Huomionosoitukset |  Nobelin fysiikanpalkinto (1910) |
Johannes Diderik van der Waals (23. marraskuuta 1837– 8. maaliskuuta 1923) oli alankomaalainen tiedemies, joka tuli kuuluisaksi kaasujen ja nesteiden tilanyhtälön kehittämisestä. Vuonna 1910 hänet palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla.
Van der Waals oli ensimmäinen tiedemies, joka otti huomioon molekyylien tilavuuden ja niiden väliset vuorovaikutukset, kun hän pyrki selittämään suljetussa systeemissä olevien kaasujen ja nesteiden lämpötilan, tilavuuden, ja paineen välistä yhteyttä. Sittemmin näitä vuorovaikutuksia on kutsuttu nimellä van der Waalsin voima.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Perhe ja nuoruus
Van der Waalsin vanhemmat olivat Jacobus van der Waals ja Elisabeth van den Burg. Päästyään oppikoulusta hän toimi opettajana, mutta opiskeli vapaa-ajallaan Leidenin yliopistossa matematiikkaa ja fysiikkaa 1862 – 1865 huolimatta siitä, ettei hän ollut saanut koulutusta klassisissa kielissä, mikä siihen aikaan oli yliopistoon pääsyn edellytys. Vuonna 1864 hän meni naimisiin Anna Magdalena Smitin kanssa. Avioliittoon syntyi kolme tytärtä ja yksi poika. Pojasta, Johannes Diderik juniorista, tuli sittemmin Groningenin yliopiston professori ja myöhemmin hän astui myös isänsä fysiikan professorin virkaan Amsterdamin yliopistossa.
[muokkaa] Tieteellinen ura
Vuonna 1873 van der Waals väitteli tohtoriksi. Väitöskirjan otsikkona oli Over de Continuïteit van den Gas – en Vloeistoftoestand (Kaasujen ja nesteiden jatkuvuudesta). Jo vuonna 1876 hänet nimitettiin fysiikan professorin virkaan Amsterdamin yliopistoon.
Urallaan van der Waals keskittyi kaasujen ja nesteiden käyttäytymisen teoreettiseen selittämiseen. Hänen teorioihinsa pohjautuvien kokeiden johdosta vuonna 1898 J. Dewar muun muassa onnistui nesteyttämään vedyn ja vuonna 1908 Heike Kamerlingh Onnes heliumin. Nesteheliumilla on nykymaailmassa valtava määrä tärkeitä sovelluksia lääketieteessä ja tutkimuksessa muun muassa suprajohtavien sähkömagneettien jäähdytyksessä ja kvantti-ilmiöiden kokeellisessa todentamisessa. Keksinnön merkitys ymmärrettiin ja Onnesille myönnettiin 1913 Nobelin fysiikanpalkinto.
Van der Waals jäi virastaan eläkkeelle 1908 ja kaksi vuotta myöhemmin 1910 hän vastaanotti Nobelin fysiikanpalkinnon kaasujen ja nesteiden tilanyhtälöä käsitelleestä työstään.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Nobelprize.org Johannes Diderik van der Waalsin elämäkerta (englanniksi)
- van der Waals Mathematics Genalogy Projectissa
