Jane Seymour
Wikipedia
Jane Seymour (n. 1507/1508 – 24. lokakuuta 1537) oli Englannin kuningas Henrik VIII:n kolmas vaimo. Hän synnytti kuninkaan ainoan eloonjääneen poikalapsen, Edvard VI:n. Kuningatar Jane kuoli kuitenkin 12 päivää synnytyksen jälkeen lapsivuodekuumeeseen. Jane Seymour on jäänyt historiaan protestanttisena kuningattarena pääasiassa ilmeisesti sen vuoksi, että hänen pojastaan tuli protestanttinen poikakuningas Edvard VI. Tosiasiassa Jane Seymour oli vanhan, katolisen uskon kannattajia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jane Seymour ennen avioliittoaan
Janen isä oli John Seymour Wilsthiresta ja äiti Margaret Wentworth. Hänen veljestään Edward Seymourista tuli valtionhoitaja Edvard VI:n valtakaudella Henrik VIII:n kuoltua. Ennen avioliittooan Jane Seymour oli sekä kuninkaan ensimmäisen vaimon Katariina Aragonialaisen että Anna Boleynin hovineito.
Jane Seymourilla oli kaiken kaikkiaan yhdeksän sisarusta, mutta neljä näistä kuoli pienenä. Hänellä oli kolme veljeä, joista historiaan on jäänyt kaksi kunnianhimoista veljeä Edward Seymour ja Thomas Seymour, joka meni lopulta naimisiin Henrik VIII:n viimeisen vaimon ja lesken Katariina Parrin kanssa. Aikalaisista esimerkiksi Espanjan suurlähettiläs Eustache Chapuys epäili Seymourin veljesten ja näiden liittolaisten, Anna Boleynin vastustajien, valmentaneen Janea, kun kuningas kiinnostui tästä. Kuningas saattoi alun perin ajatella Janesta vain rakastajatarta eikä uutta vaimoa, mutta kun hän tarjosi tälle lahjoja (muun muassa rahaa) ja tämä kieltäytyi, vaatimaton Jane Seymour lumosi kuninkaan.
Anne Boleyn teloitettiin maaliskuun 19. päivänä, ja Jane Seymour kihlautui Henrik VIII:n kanssa seuraavana päivänä. Heidät vihittiin kymmenen päivää myöhemmin. (Weir, s.342). Henrik VIII:n kuuden vaimon elämäkertoja Agnes Strickland pitää tätä osoituksena siitä, ettei Jane ollut mikään pyhimys.
[muokkaa] Kuningatar Jane
Kuningattareksi tultuaan Jane Seymourista tuli myös kuninkaan kahden tyttären äitipuoli. Marian kanssa hän tuli hyvin toimeen ja pyysi miestään kutsumaan vanhimman tyttärensä takaisin hoviin. Maria sai palata vasta, kun oli allekirjoittanut paperin, jossa vahvisti isänsä olevan Englannin kirkon pää ja äitinsä avioliiton olleen laiton.
Jane Seymour oli ilmeisesti vanhan uskonnon kannattajia, sillä hän pyysi miestään esimerkiksi säästämään pohjoisen kapinallisia, jotka kapinoivat protestantismia vastaan. Kuningas kuitenkin muistutti vaimoaan siitä, mitä häntä vastustaneille vaimoille oli käynyt. Armon pyhiinvaelluksena tunnetun kapinan jälkeen Henrik VIII lupasi kapinoitsijoille harkita vaimonsa kruunaamista pohjoisessa, mitä voi myös pitää todisteena siitä, että Jane Seymour oli katolinen. Jane Seymouria ei kuitenkaan ehditty koskaan kruunata.
Vuoden 1537 alussa Jane Seymour tuli raskaaksi, ja lopulta lokakuussa pitkäksi venyneen synnytyksen jälkeen Henrik VIII sai kaipaamansa pojan, joka kastettiin Edvardiksi. Kuningatar Jane vastaanotti vieraita ja onnitteluja, mutta sairastui sitten lapsivuodekuumeeseen ja kuoli kaksitoista päivää pojan syntymän jälkeen. Jane Seymour haudattiin Windsoriin. Alison Weir (s. 347) kertoo, että myöhemmässä elämässään Henrik VIII vakuuttui siitä, että oli rakastanut Jane Seymouria eniten kaikista kuudesta vaimostaan, ja juuri tämän viereen kuningas myös haudattiin lopulta vuonna 1547.
[muokkaa] Jane Seymour elokuvissa
Janen hahmo esiintyi ensimmäisen kerran saksalaisessa elokuvassa Anne Boleyn vuonna 1920, jolloin häntä esitti näyttelijätär Aud Edege Nissen. Kolmetoista vuotta myöhemmin Wendy Barrie oli ilahduttavan naiivi Jane Charles Laughtonin vastanäyttelijänä Alexander Kordan menestyneessä mestariteoksessa [[The Private Life of Henry VIII]].
Seuraavan kerran Jane Seymour nähtiin valkokankaalla vasta vuonna 1969 Hal B. Wallisin Oscar-palkitussa elokuvassa Anne of the Thousand Days. Janea esitti Lesley Peterson, kuningasta legendaarinen Richard Burton ja Anne Boleynia kanadalainen Genevieve Bujold.
Vuotta myöhemmin 90 minuutin mittainen BBC:n televisiodraama Jane Seymour esitteli Janen suloisena, viattomana ja ujona naisena, joka oli omistautunut miehelleen Henrik VIII:lle. Kuningasta näytteli australialainen näyttelijä Keith Mitchell ja Janea englantilainen näyttelijätär Anne Stallybrass. Vuonna 1973 tulkinta toistui elokuvassa Henry VIII and His Six Wives, missä Keith Mitchell näytteli jälleen kuningasta, mutta Jane Seymourin osassa oli Jane Asher.
Tohtori David Starkeyn Henrik VIII:n vaimoja käsittelevässä dokumentissa vuodelta 2001 Janea esitti Charlotte Roach. Naomi Benson näytteli Janea BBC:n televisiodraamassa The Other Boleyn Girl, missä Jared Harris esitti kuningasta ja Jodhi May Anna Boleynia. Janen osuus oli tässä televisiodraamassa vähäinen.
Lokakuussa 2003 Ray Winstone esitti pääosaa kaksiosaisessa ITV:n draamassa Henry VIII. Toisessa osassa kuvataan kuninkaan elämää alkaen tämän avioliitosta Jane Seymourin kanssa. Janea esitti englantilainen kaunotar Emilia Fox aina kuninkaan kuolemaan saakka vuonna 1547. Jane kuvattiin moraalisesti rohkeana ja hyveellisenä naisena.
[muokkaa] Jane Seymour historiankirjoituksessa
Janea ylistettiin laajalti kauneimmaksi ja ansioituneimmaksi kaikista Henrik VIII:n vaimoista vuosisatoja hänen kuolemansa jälkeen. Viktoriaaninen naishistorioitsija Agnes Strickland, joka laati laajan tutkimuksen Ranskan, Skotlannin ja Englannin kuninkaallisista naisista, sanoi kuitenkin, että tarina "Anna Boleynin viimeisistä tuskaisista hetkistä" ja Henrik VIII:n pikaisesta uudesta avioliitosta Jane Seymourin kanssa on tarpeeksi vastenmielinen jo sellaisenaan, mutta kymmenkertaisesti sen ylistyksen vuoksi, mitä sen aikaan saanut nainen on historiassa saanut.
Nykyajan historioitsijat, erityisesti Alison Weir ja Antonia Fraser antavat myönteisen käsityksen hienotunteisesta ja tervejärkisestä naisesta, jota Weir kutsuu "voimakastahtoiseksi naiseksi, jossa oli matriarkan ainesta" (s.3).
Hester W. Chapman ja professori E.W. Ives nostivat jälleen esiin Stricklandin käsityksen Jane Seymourista ja uskoivat tämän näytelleen tärkeää ja tietoista osaa Anna Boleynin kylmäverisessä tuhoamisessa. Tohtori David Starkey ja Karen Lindsey vähättelevät jokseenkin Janen merkitystä Henrikin muihin kuningattariin, erityisesti Katariina Aragonialaiseen, Anna Boleyniin ja Katariina Parriin verrattuna. Joanna Denny, Marie Louise Bruce ja Carolly Erickson pidättäytyvät hekin antamasta liian sympaattista kuvaa Janen elämästä ja kuningatarajasta.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Fraser Antonia (1991): Six Wives of Henry VIII.
- Lindsey Karen (1995): Divorced, beheaded, died.
- Starkey David (2004): Six Wives of Henry VIII.
- Weir Alison (1991): The Six Wives of Henry VIII.
 |
Edeltäjä: Anna Boleyn |
Henrik VIII:n vaimot 1536–1537 |
Seuraaja: Anna Kleveläinen |
