Heinrichin tapahtuma
Wikipedia
Heinrichin tapahtuma tarkoittaa jäävuorien äkillistä lisääntymistä jääkauden aikana. Samaan aikaan valtamereen virtasi suuri määrä viileää vettä, joka salpasi Golfvirran ja Pohjois-Atlantin termohaliinikierron. Tämä johti voimakkaaseen kylmenemiseen. Nuorempaa dryaskautta pidetään Heinrichin tapahtumana ja sen syynä pidetään Kanadan yllä olleen valtavan Laurentiden jääkentän ajoittaisia romahtamisia.
Heinrichin tapahtumat näkyvät valtameren kerrostumissa jäävuorten kuljettaman moreeni- ym. aineksen määrän kasvuna merten pohjien kerrostumissa sekä planktoneliöstön määrän pienenemisenä 1/1-1/1000 osaan aikaisemmista. Meri viileni varsinkin subtropiikissa ja jäätiköt laajenivat kaikkialla maailmassa. Viileneminen tuntui eniten Pohjois-Atlantilla nimenomaan aivan Grönlannin eteläpuolella. Heinrichin tapahtumassa Golfvirta pysähtyi täysin, kun Labradorinmerenkin termohaliinikierto pysähtyi.
Erään teorian mukaan Heinrichin tapahtuma johtui Pohjois-Amerikan mannerjäätikön värähtelystä: Suureksi paisunut jääkenttä romahtaa oman painonsa alla ajoittain mereen. Tämä voi johtua siitä, että jääkenttä painaa maankuorta lommolleen, mikä lisää jäätikköä lämmittävän maalämmön määrää. Tällöin jää sulaa ainakin pohjastaan ja lähtee liukuun kohti merta. Tiedetään että Etelämantereen sisällä on sulia jään alaisia järviä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Heinrichin tapahtuma
Tyypillinen Heinrichin tapahtuma jääkaudella.
- Jääkauden lämmin vaihe, tosin viileä sellainen.
- Heinrichin tapahtuma: ilmasto viilenee nopeasti, kun jäätikön sulamisveden pysäyttävät kokonaan termohaliinikierron ja golfvirran.
- Lämpötila viilenee kylmyyshuippuun, jonka jälkeen jäiden sulamisveden määrä kääntyy laskuun.
- Pitkä kylmä kausi, jolloin lämpötila nousee vain hyvin hitaasti, ollen melkein vakio.
- Nopea lämpötilan nousu lämpimään vaiheeseen, DO-tapahtuma.
Heinrichin tapahtumat on nimetty paleoklimatologi Hartmut Heinrichin mukaan. Havaittiin, että noin 50. leveyasteella oli jäävuorista tulleesta sorasta syntyneitä eri ikäisiä kerrostumia. Kerrostumat ohenevat 1/10 osaan mantäessä Kanadasta Pohjois-Atlantilla Eurooppaa kohti. Sora on peräisin mannerjäätiköistä irronneista jäävuorista. Heinrichin tapahtumien arvellaan liittyneen Pohjois-Amerikassa jääkaudella olleen suuren Laurentiden jäätikön romahtamiseen, jolloin jäätä irtosi suuria määriä mereen Hudsoninsalmen seutuvilla Kanadassa. Heinrichin tapahtumissa jäävuoria näytti vapautuvan Hudsoninsalmelta valtava määrä, ja mereen on virrannut arviolta noin 370 km³ sulaa vettä. Jäävuoret kuljettivat merenpohjaan noin 50 leveysasteelle hyvin suuria, jopa millimetriluokan hiekanjyviä joita ei kulje merivirtojen mukana.
Sulavista jäävuorista vapautunut suolattoman sulamisveden virta pysäytti lämpötiloja tasaavan termohaliinikierron. Sulaveden pulssi kesti kaiken kaikkiaan 300 vuotta, ja oli voimakkaimmillaan noin 150 vuoden kuluttua jolloin saavutettiin Heinrichin tapahtuman kylmin vaihe. Kylmä kausi jatkui vielä pitkään tämän jälkeen, koska termohaliinikierrossa oli viive, joka esti sitä palautumasta alkutilaansa heti.
Varsinkin Grönlannin seutu viileni huomattavasti. Samalla pieneni valtamerten syväveden määrä. Termohaliinikiertohan kuljettaa lämpöä pohjoisille leveysasteille. Heinrichin tapahtumia sattui viime jääkaudella noin 7000-13000 vuoden välein. Jakson pituus vaihtelee jopa välillä 3000-14000 vuotta. Heinrichin tapahtumaan liittyy Bondin kierto, joka on kahden Heinrichin tapahtuman väli.
Yhteen Heinrichin tapahtumien väliin sattuu noin kolme pienempää vastaavanlaista DO-tapahtumaa. Heinrichin tapahtuma näyttää olevan ikään kuin kylmin DO-tapahtuma. Heinrichin tapahtumia pienemmät DO-tapahtumat on kytketty mm. Islannin ja Saint Lawrencen lahden alueen jäätiköiden romahtamisiin. Jäätikkö alkaa taas kasvaa Heinrichin tapahtuman jälkeen. Noin 1000–2000 vuotta Heinrichin tapahtuman kylmän vaiheen jälkeen lämpötila nousi äkisti ja alkoi hitaasti viiletä. Laurentiden jäätikön muutosten lisäksi on Heinrichin tapahtumien laukaisijaksi väitetty myös Länsi-Antarktiksen jäävaipan (WAIS) muutoksia. On epäilty myös Euroopan jääkenttien luoneen Heinrichin tapahtumia. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi Heinrichin tapahtumat H3 ja H6 ovat erilaisia kuin muut Heinrichin tapahtumat, jotka ovat lähtöisin Hudsoninsalmen läheltä.
MacAyealin mukaan jäävuorien runsas vapautuminen mereen johtuu siitä, että maasta tuleva lämpö lämmittää aika ajoin jäätikön alla olevaa routakerrosta. Kun routa sulaa, osa jäätiköstä liukuu jäävuoriksi mereen. Kun maasta tuleva lämpö vähenee, jääkenttä alkaa taas kasvaa. Dentonin mallissa ilmaston kylmeneminen aiheuttaa jääkentän kasvua, jonka seurauksena osa jääkentästä valuu lauttajääksi ja jäävuoriksi mereen. Jälkimmäistä ajatusta tukee se, että Heinrichin tapahtumien väli näyttää lyhenevän jääkauden edetessä ja keskimääräisen ilmaston kylmetessä sekä jäämäärän kasvaessa. Viime jääkautta aikaisempien jääkausien Heinrichin tapahtumista on vain jonkin verran julkaistua todistusaineistoa.
Heinrichin tapahtumassa termohaliinikierto pysähtyy Labradorinmerelläkin.
[muokkaa] Heinrichin tapahtuma
Heinrichin tapahtuma pysäytti termohaliinikeirron kokonaan. Heinrichin tapahtumalle on ominaista jäävuorien suuri runsaus verrattuna pienempänä DO-tapahtuman viilenemiseen, joka johtuu termohaliinkierron osittaisesta katkeamisesta. Tapahtuma kesti aina yli 1000 vuotta ja toistui noin 7000 vuoden välein. Heinrichin tapahtuman, Golfvirran katkeamisen, laukaisi vain 0,15 sverdrupin suuruinen sulamisvesivirta, ja sen päästi 0,03 Sv suuruinen sulamisvesivirran väheneminen. Heinrichin tapahtuma edelsi pitkää DO-tapahtumaa, seuraavat DO-tapahtumat lyhenivät asteittain. Tämä näkyy joissain jääkauden lämpötilakäyrissä vaimenevena lämpötilan värähtelynä. Heinrichin tapahtuma näkyy Atlantilla paksuina jäävuorten tuottamina sorakerrostumina ja Etelämantereen hiilidioksidikäyrässä. Pohjois-Atlantin ympäristössä kylmeni mutta Etelä-Atlantilla lämpeni. Antarktis lämpeni hitaasti. Nimenomaan subtrooppisella Atlantilla kylmeni voimakkaasti.
[muokkaa] Muutama Heinrichin tapahtuma viime jääkaudella
Heinrichin tapahtumien ajoitus ei ole tarkkaa. Jotkut tutkijat sanovat että jääkauden päättyessä alkanut "takatalvi" nuorempi dryas oli Heinrichin tapahtuma H0.
| Heinrichin tapahtuma | GRIP-ajoitus | GISP2-ajoitus | Kalibroimaton kyr BP | Vastaava aikakausi , lähtöalue |
|---|---|---|---|---|
| H0 | 12,2 | 12,5 | 11-10 huippu 10,2 | Nuorempi dryas, YD ) |
| H1 | 16,5 | 17,5 | 14,3 (-13,5 -15?) | Hudsoninsalmi |
| H2 | 22 | 24,5 | 21 20,3-19,5 (22?) | LGM?, Hudsoninsalmi |
| H3 | 27 | 29 | 27 (26 -28?) | Eri kuin normaalisti |
| H4 | 36 | 39,5 | 35,5 | Hudsoninsalmi |
| H5 | 52? 50? | Hudsoninsalmi | ||
| H6 | 69? 70? | Eri kuin normaalisti | ||
| "H7" | 71 | ? | ||
| "H8" | 76 | ? | ||
| "H9" | 85 | ? | ||
| "H10" | 105 | ? | ||
| "H11" | 133 | ? |
Pienempiä "tapahtumia", jotka muistuttavat Heinrichin tapahtumia
- a GRIP 17700, GISP2 19000, 17000 BP uncal
- b 19500, 21500 , n. 18000
- c 20700-20500,22500-22000, n. 19000
- d 24000, 27000, n. 23500 IS3:n jälkeinen kylmeneminen kohti LGM:ää
- e GRIP 25200, GISP2 28000, 24000 PP uncal
- f 30000, 33000, 29500
- g 31500, 34500, n. 31000
- h 33000, 36000, 33000
- ? 38500, 41500, n 37000
- ? 40000, n. 44000, n 38500
[muokkaa] Jään liikkeet Heinrichin tapahtumien aikana
Taulukko näyttää, miten jää värähteli viime jääkauden lopulla melko laajasti Amerikan Suurten järvien alueella.
Heinrichin tapahtumat alla olevan taulukon aikana.
ka BP = 1000 vuotta radiohiiliajoituksen muikaan
Rainyn jääkielekkeen liike, peruspiste mielivaltainen piste
- 25 ka BP 300 km
- 22 ka BP´575 km
- 19 ka BP 120 km
- 15,5 ka BP 330 km
- 14 ka BP -33 km
- 13 ka BP 120 km
- 11 ka BP < -200 (-700?)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Eos.ubc.ca
- NOAA Paleoclimatologi Heinrich events.
- William C. Calvin, "The great climate flip-flop" adapted from Atlantic Monthly, 281(1):47-64 (January 1998).
- D.L. Hartmann, "Heinrich Events": outline notes and full references (pdf file)
- (Gerald Bond) "Recent, Abrupt Climate-Cooling Cycle Found": Columbia University Press Release, December 11, 1995:
- IPCC TAR section 2.4.3 How Fast did Climate Change during the Glacial Period?
