Gustaf Möller
Wikipedia
Gustaf Möller (s. 6. marraskuuta 1941 Helsinki) on suomalainen lakimies ja korkeimman oikeuden jäsen.
Möller valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1964 ja lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1967. Möller auskultoi Espoon tuomiokunnassa ja sai varatuomarin arvon 1967. Hän on työskennellyt Helsingin vs. kaupunginviskaalina 1965, julkisena notaarina 1965-73, Helsingin hovioikeuden ylimääräisenä viskaalina hän toimi 1967-72.
Möller hoitanut Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ruotsinkielisiä apulaisprofessorin ja professorin virkoja 1970-72, 1972-75 ja 1981.
Vuodesta 1971 alkaen hän oli erilaisissa esittelijätehtävissä korkeimmassa oikeudessa vuoteen 1986. Tuosta ajasta hän kuitenkin toimi tosiasiallisesti suurimman osan ajasta oikeusministeriössä lainsäädäntöneuvoksena (1975–1986).
Oikeusministeriössä toimiessaan Möller oli Suomen edustajana kansainvälisten tuomioiden tunnustamista toisessa maassa koskevien yleissopimusten soveltamista ja kehittämistä koskevissa kansainvälisissä konferensseissa ja kehityshankkeissa.
Vuosina 1986–1992 Möller toimi Toijalan tuomiokunnan kihlakunnantuomarina. Tuona aikana Möller tuli tunnetuksi tavastaan noudattaa vasta myöhemmin vuonna 1994 voimaan tulleen siviiliasioiden oikeudenkäynnin uudistuksen menetelmiä. Möller osallistui myös aktiivisesti oikeudenkäyntiuudistuksesta käytyyn keskusteluun.
Möller nimitettiin korkeimman oikeuden jäseneksi 1. huhtikuuta 1992.
Möller on eräs tunnetuimmista suomalaisista välimiesoikeudenkäyntien jäsenistä ja merkittävä välimiesmenettelyn asiantuntija. Hän on toiminut Keskuskauppakamarin välityslautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana vuodesta 1990.
[muokkaa] Julkaisuja
Välimiesmenettelyn perusteita (1997) ISBN 951-640-882-6
Välimiessopimus – tarpeeton käsite! (2005) Defensor Legis N:o 5/2005
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähde
Korkein oikeus 75 vuotta, Lakimiesliiton kustannus 1993, ISBN 951-640-687-4
