Gunnar Berndtson
Wikipedia
Gunnar Fredrik Berndtson (24. lokakuuta 1854, Helsinki – 9. huhtikuuta 1895, Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, ja hänet luokiteltiin yleisesti ranskalaisen tavan ja esikuvien mukaan ”salonkimaalariksi”.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämänvaiheet
[muokkaa] Opinnot
Berndtsonin isä oli filosofian tohtori ja kirjailija Fredrik Berndtson ja äiti Augusta Kristina de la Chapelle. Hän avioitui Hedvig Olga Beatrice Cronstedtin kanssa.
Päinvastoin kuin yleensä 1800-luvun puolivälin taiteilijat, Berndtson ei kuulunut varattomiin tai jopa köyhiin taiteilijoihin. Taiteilijoiden yhteiskunnallisen alhaisen arvostuksen tähden hänkin epäröi taiteilijaksi ryhtymistä, siksi hän ylioppilaaksi tultuaan vuonna 1872 opiskeli parin vuoden ajan tekniikkaa polyteknisessä oppilaitoksessa (nyk. Teknillinen korkeakoulu) tavoitteenaan porvarillisen ja kunniallisen ammatin hankkiminen. Jo ennen ylioppilaaksi tuloaan Berndtson kävi 1869 Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulua. Hänellä oli ylioppilaana mahdollisuus osallistua Helsingin yliopiston piirustussalissa annettuun opetukseen vuosina 1872–1875.
Yliopiston piirustussalissa Berndtsonin opettajina toimivat Bernhard Reinhold sekä Erik Johan Löfgren. Hiottuaan taitojaan opettajiensa opastuksella hän uskalsi tehdä päätöksen taiteilijaksi ryhtymisestä. Opettajista varsinkin Löfgren teki historiallisilla teoksillaan vaikutuksen nuoreen oppilaaseen, ja vaikutuksen todetaan usein näkyneen läpi koko Berndtsonin tuotannon.[1]
Piirustussalissa opiskelu johti kuitenkin teknisten opintojen hylkäämiseen, ja jo seuraavana vuonna hän lähti Pariisiin, jossa hän opiskeli tunnetussa ja maineikkaassa, aikansa taiteen eliittikoulussa École des Beaux-Arts’issa vuosina 1876–1882.[2], jossa hän opiskeli Jean-Léon Gérômen ja Jean-Louis-Ernest Meissonierin ohjauksessa.
Berndtson toimi opettajana Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1890–1892.
[muokkaa] Aikainen ura
Suomalaisen taidemaalari Albert Edelfeltin ympärille kerääntyi hänen Pariisissa oleskelunsa vuosina]] ryhmä nuoria taiteilijoita. Taideslangissa puhutaan heistä usein Pariisin kävijöinä. Eräs heistä oli Gunnar Berndtson, joka seurasi Edelfeltin naismuotokuville ominaista tyyliä, jota kutsutaan salonkityyliksi. Berndtson pyrki äärimmäiseen tarkkuuteen laatukuvissaan, ja siitä tuli hänen ominaispiirteensä.[3]
Berndtsonin ensiesiintyminen Pariisin salongissa 1878 tapahtui maalauksella "Kamarimusiikkia", jossa neljä ihmistä seurustelevat taiteilijan ateljeessa. Teos on hetken dokumentointi ja samalla myös tarkka kuvaus kaikista yksityiskohdista. Naisten puvut ja muut tekstiilit on kuvattu täsmällisesti, sävyt ja valoisuusasteiden vaihtelut huomioiden . Toínen Pariisissa tehty maalaus oli "Shakkipeli", jossa mies ja nainen pelaavat 1600-luvun interiöörissä ja vaatteissa shakkia. Maalaus on aiheeltaan ja sommittelultaan todella Meissoniermainen, tarkkoine kuvauksineen esineistä, ihmisistä ja interiööristä.
[muokkaa] Menestystä
Seuraava merkkitävä työ oli 1879 "Taiteentuntijoita Louvressa", joka oli osaksi Barguemaista kauniiden realististen muotojen ja rokokoon silkkitakkien himmeän kuullon kuvausta, ja toisaalta myös Meissoniermaista komposition ja aiheen havainnointia. Takit näyttävät samoilta, joita Charles Bargue käytti teoksessaan "Shakin pelaajat". Voidaankin olettaa, että takit ovat Jean-Léon Gérômen rekvisiittavarastosta, koska Charles Bargue käytti Gérôme varastoa valmistaessaan maalausten rekvisiittaa.
Suomessa Berndtson maalasi 1879 menestyksen innoittamana vielä kaksi talviaihetta. Teokset saivat nuivan vastaanoton Helsingin taideseuran näyttelyssä, siitä huolimatta että ne myytiin lähes välittömästi ja että ne olivat esillä Pariisin salongissa. Samana vuonna hän maalasi entisestä taideyhdistyksen johtajasta muotokuvan. Tämän lisäksi hän teki muutamia tilaustöitä yksityisille tilaajille ja sai taideyhdistyksen apurahan. Näitten turvin hän lähti Pariisiin.
1881 Berndtson maalasi Pariisissa yhden merkkiteoksistaan "Morsiamen laulun", joka kuvaa ranskalaista hääjuhlaa. Valon kuvaus on täysin erilaista kuin hänen aiemmissa, akateemisemmissa maalauksissaan. Maalauksessa valo tulvii monesta ikkunasta tehden tilasta avaran ja tunnelmasta raikkaan. Valoa on käsitelty ja valonlähteet asetettu samaan tapaan kuin ulkoilmamaalauksessa.
Talven 1882-1883 Berndtson työskenteli Egyptissä Kairossa ranskalaisen paroni Delort de Gléonin vieraana. Hän kotiutui Kairon ranskalaisyhteisöön, jonka kautta hän sai lukuisia muotokuvatilauksia. Hän toimi myös Le Monde Illustré -lehden kuvittajana lähettäen lehdelle kolme piirrosta. Kairon talven päätyö oli suuri maalaus "Arabilainen värjäri", jonka hän lähetti Pariisin salonkiin. Maalauksen, jonka nykyinen olinpaikka on tuntematon, osti Egytissä paroni de Menasce. Maalauksen pieni toisinto kuuluu Gösta Serlachiuksen taidemuseon kokoelmiin. Toisinto oli lahja Berndtsonin ystävälle Octave Borellille, joka oli Kairossa asunut ranskalainen lakimies ja lehdenkustantaja.
Kairossa valmistui myös maalaus "Almée - egyptiläinen tanssijatar", joka esittää itämaista tanssittajatarta esiintymässä paroni Delort de Gléonille ja Octave Borellille, tummaihoisen miehen soittaessa rumpua. Maalaus kuvaa salonkia paronin palatsissa, jonka oli suunnitellut ranskalainen orientalistiarkkitehti Ambroise Baudry.
[muokkaa] Viimeiset vuodet
1886 Berndtsonilta valmistui Ritarihuoneen näyttelyyn maalaus "Lepo markkinamatkalla". Taulu näyttää ulkoilmamaalaukselta, mutta osa hahmojen varjoista viittaa kontrolloituun ateljeevalaistukseen. Samana vuonna Berndtson kihlautui neiti Hedvig Cornsted'in kanssa ja maalasi teoksen "Nuori tyttö ja ruusu" ja muotokuvan kihlatustaan.
1889 Berndtson sai valtion palkinnon muotokuvamaalauksesta ja hänet valittiin palkinto- ja ostolautakunnan jäseneksi Ateneumiin. Hän viimeisteli teoksensa "Vanha laulu", joka jälleen kerran todistaa Berndtsonin taitavaa sisätilojen, hahmojen ja tekstuurien kuvausta. Samana vuonna valmistui maalaus "Matti Äyräpää hammaslääkärinä", joka kuvaa miestä ja nuorta naista hammaslääkärin vastaanottotilassa. Kauniisti kuvattu tila ja ikkunasta tulviva valo luovat maalaukseen rauhallisen tunnelman ja tuovat esiin esineistön, joka kuultaa pehmeässä valossa maalauksen taka-alalla.
1890 valmistui "Vapaaherra V.M. von Bomin perhe", jossa äiti ja lapset istuvat kahvipöydän ääressä, isän seisoessa takana sikari kädessä. Suurista ulkoilmamaalauksista 1880-luvulla hän oli saanut jokseenkin nuivaa kritiikkiä Pariisista. Hänen maineensa ei perustunutkaan näihin kuviin, vaan hän palasi aina uudelleen tekemään sitä missä hän oli paras, eli kauniisiin interiööreihin sijoitettuihin salonki kuviin, ja näistä hän olikin kriitikkojen ja kansan keskuudessa tunnettu.
Berndtson kuoli sairauteen 1895. Kyseessä oli luultavasti Egyptin matkalta tai Pariisin salongeista saatu syfilis.
[muokkaa] Opetuksellinen perintö
Berndtson opetti yksityisakatemiassaan 1890-luvulla. Tämä toimikin vaihtoehtona vanhahtavalle Helsingin taideyhdistyksen piirustuskoulun opetukselle. Pitkien jaksojen kipsipatsaitten piirustusta ja asetelmien maalausta, siiryttiin nopeasti elävään malliin. Tämä kertoo 1800-luvun naturalistisesta aattesta, jonka Berndtson oli omaksunut Pariisissa. Hän toikin paljon uutta Suomen taidemaailmaan opettamalla naturalisemmin kuin muut ajan opettajat. Koulussa opiskeli mm. Helmi Ahlman, Väinö Blomstedt, Sigrid Granfelt, Beda Stjernschantz, Magnus Enckell, Anna Bremer ja Ellen Thesleff. Hän opetti vuonna 1890 myös Helsingin taideyhdistyksen piirustuskoulussa.
[muokkaa] Tekniikka ja tyyli
Berndtsonin piirustus oli hyvinkin paljon samantyyppistä kuin Edelfeltin Gérômemainen, tarkka luonnon kauneuden jäljentäminen. Berndtson hallitsi niin kulmikkaat muodot, kuin sulavat pyöreätkin. Alkuaikojen akateemisemmat työt näyttävät kallistuvan enemmän pyöreitetn muotojen kannalle, kun taas loppuaikoina hän piirsi hyvinkin luonnoksenomaisesti ja kulmikkaasti. 1890-luvulta on säilynyt monta pieni kokoista yhden tai muutaman esineen asetelmaa ja pieniä kasvokuvia, jotka kertovat juuri vapaammasta piirustus ja maalaustekniikasta.
Naturalistisella koulukunnalla on ollut selvästi vaikutus häneen. Hänen ilmaisunsa olikin jotain Jean-Léon Gérôme, Charles Barguen ja muitten ranskalaisten mestarien sekä naturalistisen koulukunnan kuten Jules Bastien-Lepagen väliltä. Lisäten mukaan vielä pohjoismaalaista kansallisromantiikkaa aiheisiin.
[muokkaa] Näyttelyt
Berndtson osallistui kotimaisiin ryhmänäyttelyin vasta elämänsä viime vaiheissa, ja ulkomaisia näyttelyitä hänellä ei ollut elinaikanaan lainkaan. Ensimmäisen kerran hän asetti töitään julkisesti näytteille vuonna 1873. Lisäksi hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosina 1892, 1893, 1894 ja 1895. Hän oli samoissa näyttelyissä edustettuna vuosina 1901, 1924 ja 1954.
Ulkomaisiin yhteisnäyttelyihin hänen töitään on kelpuutettu Italiassa, Milanossa ja Roomassa 1937; Venäjällä, Moskovassa ja Pietarissa 1953–1954
[muokkaa] Tunnustukset
- I palkinto valtion henkilömaalauskilpailussa 1889,
- kultamitali Suomen yleisessä taidenäyttelyssä 1885,
- Kiseleffin palkinto 1875.
[muokkaa] Tuotantoa kokoelmissa
- Ateneumin kokoelmat,
- Hämeenlinnan taidemuseon kokoelmat,
- Turun taidemuseon kokoelmat,
- Tampereen taidemuseon kokoelmat,
- Imatran taidemuseon kokoelmat,
- Gyllenbergin taidemuseo,
- Serlachiuksen taidemuseo.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Lähteet
- Ateneum
- Turun taidemuseo
- Suomen kuvataiteilijat verkkomatrikkeli
- Kuvataiteilijat 1986. Suomen taiteilijaseura 1987.
- Gunnar Berdtsonin kirjeet äidilleen Kairosta. Kuvataiteen keskusarkisto.[1]
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Berndt Arell ja Christian Hoffman - Gunnar Berndtson - Salonkimaalari ISBN 951-749-316-9
- http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?lang=fi&action=gen&si=http%3A%2F%2Fwww.muusa.net%2Fnimi%2FBerndtson__Gunnar
- http://www.fng.fi/fng/html4/fi/ateneum/guide/cont/chap6/sect7/page65.htm
- http://www.turuntaidemuseo.fi/arkisto/berndtson.htm
- http://www.serlachiusartmuseum.fi/suomi/ajankohtaista280606.htm
