Georg Friedrich Händel
Wikipedia
| Georg Friederich Händel | |
 Georg Friederich Händel. |
|
| Syntynyt: | 23. helmikuuta 1685 |
| Kuollut: | 14. huhtikuuta 1759 |
| Kotipaikka: | Halle |
| Aktiivisena: | 1707–1759 |
| Tyylilajit: | Barokki |
Georg Friederich Händel [hendel] (engl. George Frideric Handel, 23. helmikuuta 1685 – 14. huhtikuuta 1759) oli saksalaissyntyinen säveltäjä. Häntä on usein pidetty Bachin jälkeen merkittävimpänä 1700-luvun barokkisäveltäjänä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Nuoruus
Händel syntyi Hallen kaupungissa Saksan itäosassa. Jo seitsemänvuotiaana hän hallitsi cembalon ja urut, ja alkoi säveltää ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana. Ensimmäiset musiikkituntinsa hän sai Friedrich Wilhelm Zachaulta, joka vaikutti suuresti Händelin myöhempään tyyliin. Isänsä toiveesta hän alkoi opiskella lakia Hallen yliopistossa vuonna 1702, mutta jo seuraavana vuonna keskeytti opinnot siirtyäkseen viulunsoittajaksi Hampurin oopperataloon. Siellä hän sävelsi muun muassa ensimmäiset oopperansa Almiran ja Neron sekä ensimmäisen Johannespassionsa Christian Postelin tekstin pohjalta.
[muokkaa] Ensimmäiset sävellykset
Vuosina 1707–1709 Händel matkusti opiskelemaan Italiaan, missä hän sävelsi italialaistyyppisiä oopperoita (muun muassa Rodrigo 1707 ja Agrippina 1709), kantaatteja ja oratorioita (La Resurrezione 1709 ja Il Trionfo del Tempo 1710), joiden myötä hän sai suosiota muuallakin Euroopassa. Vuonna 1710 Händelistä tuli Hannoverin vaaliruhtinaan hovin kapellimestari. Samana vuonna hän vieraili Lontoossa, jossa hänen oopperansa Rinaldo sai hyvän vastaanoton. Vuonna 1712 hän muutti pysyvästi kaupunkiin, jossa sai kuningatar Annelta 200 punnan vuotuisen palkan. Seuraavana vuonna hän sävelsi muun muassa kuningattaren syntymäpäivän kunniaksi oopperakonsertin Ode for the Birthday of Queen Anne ja Utrechtin rauhan kunniaksi luultavasti hovin toimeksiannosta kantaatin Utrecht Te Deum. Vuonna 1714 Händelistä tuli Englannin hovisäveltäjä ja vuonna 1726 maan kansalainen. Saksan-vierailunsa aikana 1716 Händel sävelsi toisen Johannespassionsa Heinrich Brockesin tekstiin. Vuonna 1723 hän muutti osoitteeseen 25 Brook Street, jossa asui lopun ikänsä.
[muokkaa] Viimeiset vuodet
Kaudelta 1717–1720 ovat peräisin 12 Chandos-anthemia sekä cembalosarjat ja konsertot opus 3. Vuonna 1719 Händelistä tuli perustamansa oopperayhdistyksen Royal Academy of Musicin johtaja ja säveltäjä. Tältä ajalta ovat peräisin lukuisat oopperat, kuten Radamisto, Floridante, Ottone, Giulio Cesare, Rodelinda, Alessandro ja Admeto. Yhdistys meni vararikkoon 1728, tosin Händel jatkoi sen toimintaa aina vuoteen 1733 saakka. Samana vuonna hän perusti uuden yrityksen ja sävelsi seuraavina vuosina muun muassa oopperat Poro, Ezio, Orlando, Ariodante, Alcina, Atalanta ja Berenice. Myös se meni konkurssiin vuonna 1737, ja samana vuonna säveltäjä matkusti Aacheniin saatuaan halvauskohtauksen. Händelin palattua Lontooseen italialaistyyppiset oopperat olivat menneet pois muodista, ja hänen viimeisiksi oopperoikseen jäivät Faramondo, Serse, Imeneo ja Deidamia.
Tietoisena oratorioidensa saamasta suosiosta Händel keskittyi nyt niiden säveltämiseen: niin sanotut Englantilaiset oratoriot Saul, Israel Egyptissä, Messiah, Samson, Semele, Joseph, Judas Maccabeus, Joshua, Solomon ja Jephta olivat oikeastaan hengellisiä oopperoita ilman näyttämötapahtumia. Vuonna 1749 esitettiin Ilotulitusmusiikki, jonka hän oli säveltänyt Aix-la-Chapellen rauhan kunniaksi. Sen ensiesitys oli katastrofi siinä mielessä, että konsertin aikana ilotulitteet sytyttivät tulipalon. Vuonna 1753 Händel sokeutui, mutta jatkoi yhä kapellimestarina sekä sävelsi ja tarkisti teoksiaan J. C. Smithin avustuksella. Säveltäjä kuoli vuonna 1759 Lontoossa, jonne hänet myös haudattiin Westminster Abbeyhin, Englannin kuninkaiden kruunajaiskirkkoon.
[muokkaa] Musiikki
Händelin teokset mukailivat aikansa barokkityyliä, mutta olivat samalla persoonallisia. Tunnetuin hän on vokaaliteosten, lähinnä oopperoiden ja oratorioiden säveltäjänä, mutta myös monet hänen konserttonsa ovat saaneet suosiota viime aikoina. Säveltäjän kuoleman jälkeen vain oratorioiden suosio säilyi, ja oopperat vaipuivat unohdukseen osin jo säveltäjän elinaikana, tullakseen uudelleen yleisen kiinnostuksen kohteeksi 1960-luvulta lähtien. Seuraavien sukupolvien säveltäjistä esimerkiksi Joseph Haydn sekä Ludwig van Beethoven pitivät Händeliä suurimpana esikuvanaan, ja Mozart teki Messias-oratoriosta uuden sovituksen saksan kielelle.
Händel kehitti barokin italialaistyyppisen opera serian huippuunsa. Oopperat, joita hän ehti säveltää noin 50, perustuivat perinteen mukaisesti yleensä antiikin mytologisiin aiheisiin, ja ne olivat myös italiankielisiä, vaikka niistä suurin osa esitettiinkin Englannissa. Händelin oopperat olivat pitkään unohduksissa mutta ne on löydetty 1900-luvulla uudelleen ja ne kuuluvat nyt arvostetuimpien oopperoiden joukkoon. Tunnetuin oopperoista on mahdollisesti Julius Caesar, joka käsittelee Julius Caesarin ja Kleopatran suhdetta. Händel sävelsi 23 oratoriota. Niistä kuuluisin on Messias-oratorio, jota esitetään usein joulun aikaan. Sitä pidetään yhtenä suurimmista kuoroteoksista. Oratorioista toiseksi tunnetuin on Solomon. Säveltäjän muita vokaaliteoksia ovat hengelliset kantaatit ja hymnit sekä maalliset kantaatit, aariat, duetot ja triot. Hieman oopperatyylin sävelletty Dixit Dominus (1707) on kenties Händelin tunnetuin hengellinen vokaalimusiikin teos oratorioiden jälkeen. Teos syntyi Italiassa aikana, jolloin auktoriteetit olivat kieltäneet oopperamusiikin teon.
Händel sävelsi myös runsaasti soitinmusiikkia, joista tunnetuimpia ovat Vesimusiikki (Water Music, 1717), Ilotulitusmusiikki (Music for the Royal Fireworks, 1749), concerto grossit opus 3 ja opus 6 sekä urkukonsertot. Hän sävelsi myös kamarimusiikkia, kuten triosonaatteja ja sonaatteja erilaisille soolosoittimille ja basso continuolle.
[muokkaa] Sävellyksiä
[muokkaa] Orkesteriteokset
- Vesimusiikki
- Ilotulitusmusiikki
[muokkaa] Oratoriot
- Acis ja Galathea
- Athalia
- Alexander's Feast
- Saul
- Israel Egyptissä
- Messias
- Samson
- Semele
- Belshazzar
- Judas Maccabeus
- Solomon
- Jephta
- La Resurrezione
[muokkaa] Kamarimusiikki
- 15 sonaattia huilulle ja nokkahuilulle, op. 1
- 2 sonaattia oboelle, 12 huilulle ja 15 triosonaattia, op. 2
- 6 concerto grossoa jousille, puupuhaltimille ja kenraalibassolle, op. 3
- 6 konserttoa uruille, op. 4
- 7 triosonaattia, op. 5
- 12 concerto grossoa jousille ja haluttaessa puhaltimille, op. 12
[muokkaa] Oopperat
- Almira
- Nero
- Rodrigo
- Rinaldo
- Julius Caesar
- Rodelinda
- Tamerlano
- Poro
- Ezio
- Orlando
- Ariodante
- Alcina
- Giustino
- Xerxes
- Imeneo
- Deidamia
[muokkaa] Messias
[muokkaa] Aiheesta muualla
