Friedrich von Schelling

Wikipedia

Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling (27. tammikuuta 1775 – 20. elokuuta 1854) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina muun muassa Münchenissä ja Berliinissä.

Filosofisesti Schelling yleensä lasketaan postkantilaiseen saksalaiseen idealismiin mm. Fichten, Reinholdin ja Hegelin kanssa. Schelling tunsi henkilökohtaisesti ja vaihtoi ajatuksia monien aikalaistensa filosofien kanssa. Näistä mainittakoon Fichte, Hegel, Goethe ja Hölderlin. On selvää, että fichteläinen metafyysinen idealismi on vaikuttanut Schellingin filosofiaan keskeisesti, ja Schelling tekikin nimeä nuorena julkaisemassaan teoksessa Über die Möglichkeit einer Form der Philosophie überhaupt (1794), jossa hän käsittelee lähinnä idealistista metafysiikkaa, ja joka sai itse Fichteltä tunnustusta. Kuitenkin Schellingin filosofia sisältää piirteitä, joita ei löydy Fichteltä, kuten luonnonfilosofia, panteismi ja myöhemmin taiteeen nostaminen erääksi filosofian keskeiseksi aiheeksi. Schelling koki, että filosofian oli tarkasteltava ihmisen ja maailman (luonnon) välistä vuorovaikutusta, ts. tietoisuutta tai maailman kokemista, sekä subjektista käsin fichteläisellä metodologialla, että sen aikaisen tieteen metodologialla objektiivisesta maailmasta käsin. Koska idealistit kehittäessään kantilaista filosofiaa kyseenalaistavat Kantin "olion sinänsä" (die dinge an sich) ja käsittelevät tietoisuutta tuotteliaana toimintana (produktive tätigkeit, jonkinlainen Hölderlin-tyyppinen "Seynia" muistuttava ilmiö), on tämän vaikutus nähtävissä monissa myöhemmissä eurooppalaisissa filosofisissa suuntauksissa.

Schellingin ajattelussa ilmeni eri kehitysasteita. Teoksessaan Ideen zu einer Philosophie der Natur (1797) hän esitti panteistista luonnonfilosofiaa. Myöhemmin hän asettui (Darstellung meines Systems, ym.) Spinozaa lähentelevälle ns. identiteettifilosofian kannalle, jonka mukaan henki ja luonto ovat identtiset jumalallisessa kaikkiyhteydessä. Lopulta hän päätyi (Philosophie und Religion, Philosophische Untersuchungen über das Wesen der menschlichen Freiheit ym.) mystillis-uskonnolliseen mietiskelyyn.

Puoliso vuodesta 1803 Karoline, os. Michaelis (1763–1809), J. D. Michaëliksen tytär, 1796–1803 naimisissa A. W. von Schlegelin kanssa.

[muokkaa] Teoksia

Über die Möglichkeit einer Form der Philosophie überhaupt ("Filosofian absoluuttisen muodon mahdollisuudesta", 1794)
Vom Ich als Princip der Philosophie oder über das Unbedingte im menschlichen Wissen ("Minästä filosofian prinsiippinä, tai ehdottomuudesta inhimillisessä tiedossa", 1795)
Philosophische Briefe über die Dogmatismus und Kritizismus ("Filosofisia kirjeitä dogmatismista ja kritisismistä", 1795)
Abhandlung zur Erläuterung des Idealismus der Wissenschaftslehre ("Tutkielmia tiedeopin idealismin selvittämiseksi", 1796/1797)
Ideen zu einer Philosophie der Natur als Einleitung in das Studium dieser Wissenschaft ("Ideoita luonnonfilosofiaksi: tämän tieteen tutkimuksen johdannoksi ", 1797)
Von der Weltseele ("Maailmansielusta", 1798)
Erster Entwurf eines Systems der Naturphilosophie ("Luonnonfilosofian järjestelmän ensimmäinen suunnitelma", 1799)
System des transcendentalen Idealismus ("Transsendentaalisen idealismin järjestelmä", 1800)
Über den wahren Begriff der Naturphilosophie und die richtige Art, ihre Probleme zu lösen ("Luonnonfilosofian todellisesta ideasta ja oikea tapa ratkaista sen ongelmat", 1801)
Darstellung meines Systems der Philosophie ("Filosofisen järjestelmäni esitys", 1801)
Fernere Darstellungen aus dem System der Philosophie ("Lisää filosofisen järjestelmän esitystä", 1802)
Bruno oder über das göttliche und natürliche Prinzip der Dinge ("Bruno, tai asioiden luonnollisesta ja jumalallisesta prinsiipistä", 1802)
Philosophie der Kunst ("Taiteen filosofia", luento, 1802/1803)
System der gesamten Philosophie und der Naturphilosophie insbesondere ("Koko filosofian järjestelmä ja luonnonfilosofian erityisesti", 1804)
Philosophie und Religion ("Filosofia ja uskonto", 1804)
Vorlesungen über die Methode des akademischen Studiums ("Luentoja akateemisen tutkimuksen menetelmästä", 1804)
Aphorismen zur Einleitung in die Naturphilosophie ("Aforismeja luonnonfilosofian johdannoksi", 1806)
Aphorismen über die Naturphilosophie ("Aforismeja luonnonfilosofiasta", 1806)
Über das Verhältnis der bildenden Künste zur Natur ("Kuvaamataiteiden suhteesta luontoon", 1807)
Philosophische Untersuchungen über das Wesen der menschlichen Freiheit ("Filosofisia tutkimuksia inhimillisen vapauden luonnosta", 1809)
Briefwechsel mit Eschenmayer ("Kirjeenvaihto Eschenmayerin kanssa", 1810)
Stuttgarter Privatvorlesungen ("Stuttgartin yksityisluennot", 1810)
Weltalter ("Maailmanajat", 1811–15)
Über die Gottheiten von Samothrake ("Samothraakian jumaluuksista", 1815)
Initia Philosophiae Universae ("Universaalifilosofian alku", 1820–21)
Über die Nature der Philosophie als Wissenschaft ("Filosofian luonteesta tieteenä", 1821)
Zur Geschichte der neueren Philosophie ("Uudemman filosofian historiasta", 1827)
System der Weltalter ("Maailmanaikojen järjestelmä", 1827–28)
Einleitung in die Philosophie ("Johdanto filosofiaan", 1830)
Grundlegung der positiven Philosophie ("Positiivisen filosofian perusteet", 1832–33)
Zur Geschichte der neueren Philosophie ("Nykyaikaisen filosofian historia", todennäköisesti 1833–34)
Philosophie der Offenbarung ("Ilmoituksen filosofia", luento, 1841–42)
Philosophie der Mythologie ("Mytologian filosofia", luento, 1842)
Philosophische Einleitung in die Philosophie der Mythologie oder Darstellung der reinrationalen Philosophie ("Filosofinen johdanto mytologian filosofiaan, tai puhtaan rationaalisen filosofian esitys", 1847–1852)

[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi

von Schelling, Friedrich: Filosofisia tutkimuksia ihmisen vapauden olemuksesta ja muista aiheeseen liittyvistä kysymyksistä. Suomentanut Saul Boman. Kiel: Uuni, 2004.