Esihistoriallinen Iberia

Wikipedia

Esihistoriallinen Iberia: Espanjasta ja Portugalista koostuvan Iberian niemimaan historia ulottuu ihmisen edeltäjien varhaiskivikautisesta kulttuurista Rooman aikaisiin puunilaissotiin. Noin miljoona-200000 vuotta sitten alueelle saapuivat nykyihmisen edeltäjät Heidelbergin ihminen ja Neandertalin ihminen. Nykyihmisen kulttuuri alkoi levitä alueella noin 40000 kalenterivuotta sitten. Iberian niemimaan pohjoisosan viime jääkauden aikaiset metsästäjät tuottivat luolataidetta. Noin 12000 vuotta sitten jääkauden päättymisen aikoihin suurriista hävisi, ja syntyi mesoliittinen kulttuuri. Noin 5000 eaa. alettiin rakentaa Portugalin rannikolla suuria kivirakennelmia, megaliitteja, maanviljelyn levittyä tänne, ja alueesta kehittyi merkittävä myöhäiskivikautinen kulttuurikeskus. Pronssikaudella kehittyi monia alueellisia kulttuureja. Rautakaudella kelttien vaellus muutti vanhoja perinteitä. Ensin Välimeren kauppiaskansat foinikialaiset ja kreikkalaiset, ja lopulta Karthago ja Rooma ulottivat vaikutuksensa Iberiaan.

[muokkaa] Paleoliittinen kausi

Atapuercasta löydetty kallo, joka on luultavasti Heidelbergin ihmisen.

Noin 780000–miljoona vuotta sitten alueelle saapuivat joko Heidelbergin ihminen tai juokin tämän edeltäjälajeista päätellen Atapuercan luolan luista. Neandertalin ihminen tuli Afrikasta noin 200000 vuotta sitten. Nykyihminen saapui noin 35000 radiohiilivuotta sitten, mikä on kalenterivuosina hieman aiemmin. Iberian niemimaalle kehittyi |jääkauden kylmimpänäkin kautena säilynyt paleoliittinen suurriistan metsästyskulttuuri, ja Neandertalin ihminen hävisi noin 28000–25000 radiohiilivuotta sitten. Sen viimeinen kulttuuri oli nykyihmisltä omaksuttu Chatelperronin kulttuuri jota tavataan Cantabriasta ja Kataloniasta. Luolamaalaukset tuonut Aurignacin kulttuuri levisi täällä voimakkasti noin 29000 radiohiilivuotta sitten nimenomaan Kantabriassa ja Kataloniassa ja lähialueillakin. Venusveistoksista tunnettu, kokonaan toista geneettistä ryhmää Gravetten kulttuuri levisi nimenomaan eteläiseen Iberiaan, mutta oli Cantabriassa harvinainen, ja muuallakin Iberiassa kehittynyt, Aurignacin kulttuuriin sekoittunut muunnos. Cantabriassa El Pandon luolassa näkyy myöhemmin Aurignacin kulttuurin jälleen tuleminen. Gravetten kaudella näkyihminen valtasi viimein alueen Neandertalin ihmisltä Portugalin seuduilla. Luolataide oli harvinaista Aurignacin ja Solutren kausilla, muta yleistyi huomattavasti myöhemmällä Madeleinem kaudella.

Jääkauden huipun aikoihin noin 20000–19000 eaa. oli Solutrén laakerinlehden muotoisia piikiviteriä valmistanut kulttuuri, jota tavataan ensi kerran Ranskan Dordognen Laugerie Hauten luolasta ja Valencian maakunnasta Les Mallaetesista. Iberian niemimaall näkyy monissa luolissa gravettelaistunut Solutren kulttuuri, jossa on enemmän Gravetten kulttuurin piirteitä. Asturiasin ja Vasco-Cantabrian alueelle näyttää Solutren kulttuuri levinneen keskivaiheessaan, ja sitä seuranneessa kehittyneessä yläsolutre-vaiheessaan kulttuuriin syntyi monia alueellisia piirteitä ajalla 21000–19000 radiohiilivuotta sitten. Lännempänä Portugalissa ei näy Gravetten vaikutusta. Vasco-Kantabrian alueella Gravetten tyyppiset kivityöt olivat merkittäviä, ja Solutren piirteet, kuten litteät kivityöt, harvinaisia. Alueella oli käytössä tällöin Madeleine kulttuuria edeltävä yksireunainen väkäsharppuuna. Etelään kataloniaan Solutren kulttuuri levisi jo varhaismmassa vaiheessaan, oli heikko keskimmäisellä ajalla ja voimakas loppuvaiheessaan, jolloin se kytkeytyi vahvasti Ranskan kerrostumiin mm luolissa Cau le Goges, Reclau Viver ja L'Arbreda. Valencian maakunnassa Parpallón ja Les Mallaetesin luolissa näkyy keskimmäisen, täysin kehittyneen Solutren kulttuurin jälkeen löydötön kerrostuma liittyen jääkauden huippukohtaan, ehkä liittyen äärimmäiseen kylmyyteen vuorilla.

Jääkauden lopuilla syntyi noin 16000–15000 radiohiilivuotta sitten Madeleinen kulttuuri, joka tuotti täällä Altamiran luolamaalaukset. Madeleinen kaudella tapahtui mikroliittityylisten työkalujen yleistyminen. Kaikkein varhaisn Madeleinen kulttuuri kehittyi niin sanotulla El Castillo-alialueella Solutrén kulttuurin kerrostumien päälle, ja niin sanottu Rascañon ryhmä ilmestyi alueille, joila ei oltu aiemmin asuttu. Alemmalla kehittyneellä Madelinen kaudella kulttuuri jakautui kahteen selvään perinteeseen, Asturiasin ja Cantabrian El Juyo-ryhmä ja niin sanottu Baskimaan ryhmä, jota esiintyi vain siellä. Nämä kaksi ensimmäistä vaihetta ilmestyivät kerrostumiin noin 16400–15800 radiohiilivuotta sitten. Iberian niemimaalla on vähemmän niin sanotun keskimmäisen Madeleinen kauden löytöjä. Ylempi Madeleinen kulttuuri joka käsittää sen alikaudet V ja VI, ja jota luonnehtivat harppuunat, vallitsi versiona "A" 15400–13870 radiohiilivuotta sitten, puuttui baskimaasta ja kulttuurin toinne versio "B" 12869–12282 radiohiilivuotta sitten. Etelämpänäö Katalonia kytkeytyi Ranskan kehitykseen, mutat muualla Espanjassa ja Portugalissa Madeleinen kuulttuuri oli harvinainen. Kataloniassa tapahtui Parpallense-nimellä kutsuttua paikallista kehitystä. Tämä Parpalló-Madeleine kulttuuri oli Gravetto-Solutren perinteen jatkaja. Siihen liittyy vain joitain myöhäisen Madeleine kulttuurin piirteitä, mm proto-harppuunat. Tätä kulttuuria on löydetty Borran Granistra ajalla 11470 radiohiilivuotta sitten, ja myöhemmät alueen löydöt lähestyvät epipaleoliittista perinnettä.

Jääkauden päättymisvaiheessa ilmasto lämpeni. Arot hävisivät ja metsä tuli tilalle, ja monia jättimäisiä aroeläimiä luultavasti kuoli tämän takia sukupuuttoon. Niinpä lämpimällä Allerödkaudella noin 11760 radiohiilivuotta sitten alkoi epipaleoliittinen Azilin kulttuuri. Azilin kulttuurin tyyppipaikka on Zatoya Navarrassa, jossa se kuitenkin kehittyi täydelliseen asuunsa vasta 8150 radiohiilivuotta sitten. Välimeren alueella Azilin kulttuuria kutsutaan nimellä mikrolaminaarinen mikrolitismi, koska sitä puuttui Franko-Cantabrialle ominainen luun työstökulttuuri. Tämä kulttuuri levisi mm osiin Kataloniaa, Valenciaan, murciaan ja Välimeren Andalusiaan. Les Mallaetesissa sitä oli 10,370 radiohiilivuotta sitten.

Hirvi ja vuohi yleistyivät riissteläiminä, ja merien lähellä merieläinten pyynti ravinnoksi.

[muokkaa] Neoliittisesta kaudesta eteenpäin

Neoliittista sydänsimpukkakeramiikaa La Sarsasta Espanjasta.

Kehämäinen megaliittirakennelma.

Lännempänä Euroopassa vallinneen mesoliittiset Sauvaterren ja Tardenoisn kulttuurit vaikuttivat Iberian niemimaalla. Länsi-Iberiassa Azilin kulttuurin vaikutus säilyi häiriintymättömänä pidempään. Ne vaikuttivat varsinkin Välimeren seuduilla ja Portugalissa. Ebro-joelta pohjoiseen vaikuttanut Filadorin kulttuurianines oli Sauvaterren kulttuuria, ja laajemmalle levinnyt Cocinan kulttuuri Malagassa Portugalissa sai alentonsa kalastamalla ja muiden meren antimien keräilyllä tyypilliseen mesoliittiseen tapaan. Portugalista tätä kulttuuria löytyi noin 7350 vuotta sitten Tagusista niin sanottuun Muge-ryhmän liittyen.

Iberian niemimaalla kukoisti muun muassa mesoliittinen Asturian kulttuuri, johon liittyi pienistä piikivisiruista koottuja mikroliittisia kivityökaluja ja -aseita sekä erityisesti Itä-Asturiasta la Länsi-Kantabriasta löydetty asturialaistyylinen kivihakku. Maanviljely saapui Andalusiaan noin 6000–5000 eaa. ehkä Pohjois-Afrikasta, muttei karjanhoito levinnyt vielä silloin tänne. Tätä kautta kuvastavat La Almagran tyyppiset saviastiat. Näin syntynyt Andalusian neoliittinen kulttuuri levisi Portugalin rannikolle, jonka eteläosaan syntyivät noin 4800 eaa. ensimmäiset dolmen-tyyppiset megaliitit. Noin 4700 eaa. saapui Itä-Iberiaan sydänsimpukkakeramiikka.

Megaliittiajan alun neoliittisen vaiheen jälkeen alkoi pian kuparikausi, ja Iberia oli yksi kuparin päätuotantoalueista tuohon aikaan. Noin 2600 eaa. alue alkoi kaupungistua, syntyi Los Mlllares, Zambujal ja Estemadura. Noin 2150 eaa. alueelle saapui kellopikarikulttuuri.