Eric Carr
Wikipedia
Eric Carr (oik. Paul Charles Caravello, 12. heinäkuuta 1950 – 24. marraskuuta 1991) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hän oli hard rock -yhtye Kissin rumpalina ja palautti Kissin musiikkityylin takaisin raskaampaan rockiin.
Eric Carr syntyi vasenkätiseksi, mutta opetteli soittamaan rumpuja, kitaraa ja bassokitaraa oikeakätisenä. Hän osasi soittaa myös pianoa. Eric Carr käytti isoa Ludwig-rumpusettiä, Paiste 2002 -symbaaleja ja Paiste Rude -symbaaleja. Hänen soittotyylissään korostui tuplabasarien käyttö. Eric Carr mainitsi rumpali-idoleikseen Led Zeppelin -yhtyeen John "Bonzo" Bonhamin ja Beatlesin Ringo Starrin.[1]
Carr liittyi Kissiin alkuperäisen rumpalin Peter Crissin erottua yhtyeestä vuonna 1980. Aluksi Crissin korvaajan piti olla yhtyeen aiemminkin käyttämä studiorumpali Anton Fig, mutta Fig ei kuitenkaan oman yhtyeensä kiireiden vuoksi voinut liittyä Kissiin, joten uudeksi rumpaliksi valittiin Eric Carr. Hänen lavahamokseen tuli "The Fox" (engl. Kettu).
Eric Carrin ensimmäinen studioalbumi Kissin riveissä oli Music from The Elder, jonka menestys jäi kuitenkin vaisuksi. Carr nousi fanien suureen suosioon seuraavalla levyllä Creatures of the Night, jolla Carrin lahjakkuus ja todelliset taidot tulivat lopullisesti esiin. Carr soitti Kississä myös sen maskittomana aikana, joka alkoi vuonna 1983 Lick It Up -albumin myötä.
Eric Carr tunnettiin myös lahjakkaana laulajana ja laulutaitojaan hän pääsi kunnolla esittelemään vuonna 1988 Smashes, Thrashes & Hits -albumilla, jolla hän laulaa ennen Peter Crissin laulaman klassikkokappaleen "Beth". Hän lauloi myös Hot in the Shade -albumilla kappaleen "Little Caesar". Ericin viimeiseksi kappaleeksi ennen kuolemaansa jäi vuonna 1992 julkaistun Revenge-albumin cover-kappale "God Gave Rock'n'Roll to You II". Carrin viimeinen konsertti Kissin kanssa oli 9. marraskuuta 1990, New Yorkin Madison Square Gardenissa.
Eric Carr kuoli harvinaisen, sydämestä löydetyn syöpäkasvaimen aiheuttamiin komplikaatioihin 24. marraskuuta 1991 vain 41-vuotiaana. Päivä oli sama, jona Queen -yhtyeen laulaja Freddie Mercury kuoli. Kiss julkaisi Eric Carrin muistoksi albumilla Revenge Carrin itsensä säveltämän rumpusoolon sisältävän kappaleen "Carr Jam 1981", johon Kissin kitaristi Bruce Kulick äänitti kitararaidan. Eric Carrin kuoleman aikoihin Carrie Stevens oli hänen tyttöystävänsä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Albumit
[muokkaa] Kiss
- Music from "The Elder" (marraskuu 1981)
- Killers (toukokuu 1982)
- Creatures of the Night (lokakuu 1982)
- Lick It Up (syyskuu 1983)
- Animalize (syyskuu 1984)
- Asylum (syyskuu 1985)
- Crazy Nights (syyskuu 1987)
- Smashes, Thrashes & Hits (marraskuu 1988) (laulu raidalla "Beth")
- Hot in the Shade (lokakuu 1989) (laulu raidalla "Little Caesar")
- Revenge (toukokuu 1992) (taustalaulu ("God Gave Rock 'N' Roll To You II") ja rummut ja basso raidalla "Carr Jam 1981")
- You Wanted the Best, You Got the Best!! (kesäkuu 1996) (rummut raidalla "New York Groove")
[muokkaa] Sooloalbumit ja ep:t
- Eric Carr – Rockology (huhtikuu 2000)
- Eric Carr – Rockheads (EP)
[muokkaa] Dvd:t ja videot
- Eric Carr – Inside The Tale Of The Fox
[muokkaa] Yhtyeet
- 1965–1970 – The Cellarmen
- 1970–1980 – Salt & Pepper, Creation, Mother Nature Father Time, Bionic Boogie ja Lightnin'
- 1980–1991 – Kiss
[muokkaa] Lähteet
- ↑ The KISSFAQ: Eric Carr Biography Viitattu 9.4.2008. (englanniksi)