Carl Jung

Wikipedia

Carl Gustav Jung

Eturivissä vasemmalta: Sigmund Freud, Stanley Hall, C.G. Jung. Takarivissä: Abraham A. Brill, Ernest Jones, Sandor Ferenczi.
Syntynyt:	1875
Kuollut:	1961
Ammatit:	psykiatri
Kansallisuus:	Sveitsi

Carl Gustav Jung (1875–1961), usein tunnettu nimellä C.G. Jung, oli sveitsiläinen psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja.

Jung aloitti ammatillisen työnsä Zürichin yliopiston psykiatrian klinikalla vuonna 1900 ja teki potilastyön ohella useita vuosia kokeellista työtä sana-assosiaatioiden kanssa. Assosiaatiokokeissa hän keskittyi erityisesti niihin häiriöihin, joita muut tutkijat vähättelivät virheinä. Tulokset kokeista johtivat teoriaan tiedostamattomasta ja sen järjestysrakenteista, psyyken komplekseista.

Sisällysluettelo 1 Yhteistyö Freudin kanssa 2 Työ ja teoriat 2.1 Arkkityypit ja uskonto 3 Jung-instituutti 4 Lähteet 5 Katso myös 6 Aiheesta muualla 7 Teoksia suomeksi

[muokkaa] Yhteistyö Freudin kanssa

Wieniläinen syvyyspsykologian edustaja, psykoanalyyttisen koulukunnan perustaja, Sigmund Freud ihastui tiedostamattoman teorian saamaan kokeelliseen tukeen, ja Freudin ja Jungin välille syntyi työtoveruus vuodesta 1907. Jung koki kuitenkin Freudin teoriat liian ahtaina, etenkään seksuaaliteoria ei voinut Jungin mielestä yksin selittää ihmisen psyykkistä energiaa, ja vuonna 1912 Jung teki välirikon. Tällöin hän julkaisi teoksen Wandlungen und Symbole der Libido (myöh. Symbole der Wandlung; suom. Muutoksen symbolit) joka tutkii skitsofrenian alkuastetta, kooten mittavasti aineistoa mytologiaoista ja antropologiasta valaisemaan sairauden kehitystä.

[muokkaa] Työ ja teoriat

Jung kehitteli teoriaa tiedostamattomasta pitkään ja erotteli useita alueita ja rakenteita, tunnetuimpina henkilökohtainen ja kollektiivinen, eli yliyksilöllinen tiedostamaton, ja viimeksi mainitun erikokoisia rakenteita joita Jung kutsui arkkityypeiksi. Jung kehitteli myös käsityksiä elämänkaaresta, individuaatiosta eli yksilöksi tulemisesta ja psykologisista tyypeistä. Jungin psykologia liitetään usein hänen tutkimiinsa alueisiin: uniin, myytteihin, satuihin, alkemiaan, uskontoihin.

Jung työskenteli muun muassa mielisairaalan lääkärinviroissa, Zürichissä lääketieteellisen psykologian professorina, potilastyössä omalla vastaanotollaan (Jungin on laskettu työskennelleen noin 70 000 unen kanssa), psykiatrian ja psykoterapian järjestöissä ja tehden silloin tällöin luentomatkoja ulkomaille tai tutkimusmatkoja alkuperäiskansojen kulttuureihin.

Jung mielletään aikuis- ja vanhuusiän kehityksen tutkijana, siinä missä Freudin katsotaan painottavan lapsuusiän kehityksen merkitystä.

Jungin tutkimukset ja teoriat ovat taustoina muun muassa arkikieleen siirtyneissä sanoissa introvertti, ekstrovertti, kompleksi psyykeenosana, arkkityyppi sekä synkronisiteetti, Hänen psykologinen typologiansa käytetään yleisesti perusosana psykologisissa persoonallisuustesteissä, Jungin tutkimukset ovat vaikuttaneet niin kutsutun valheenpaljastuskoneen kehittelyyn ja elokuvateollisuuden käsikirjoituksissa on nojauduttu jungilaiseen näkemykseen sankarimyyttien rakenteista.

Jung tutki koko elämänsä ajan myös itämaisia uskontoja ja muun muassa hänen kundalini-joogaa käsitellyttä luentoaan Zürichin psykologikerholla 1932 pidetään merkkipylväänä itämaisen kundalini-käsitteen syvemmälle ymmärtämiselle länsimaissa.

[muokkaa] Arkkityypit ja uskonto

C.G. Jungin mukaan järjen korostuminen tieteellisen todellisuuskäsityksen myötä on johtanut ihmisen vieraantumiseen alitajuisista ja tiedostamattomista psyyken prosesseista. Tämä on johtanut ihmisen itsetuntemuksen kapenemiseen ja ilmenee hänen mukaansa muun muassa neurooseina ja yhteisöllisinä harhakuvitelmina. Jungin mukaan järkiperäisen todellisuuskäsityksen taistelu myyttejä ja rituaaleja vastaan on johtanut siihen, ettei ihminen pysty saamaan yhteyttä tiedostamattomiin arkkityyppeihinsä ja on vaarassa jäädä kokonaan niiden uhriksi. Tältä voidaan hänen mukaansa välttyä vain tulemalla tietoiseksi tiedostamattomien prosessien toiminnasta myyttien tai rituaalien avulla.^[1]

Jungin mukaan tiede ei voi korvata eikä selittää myyttiä, sillä arkkityypit eivät ole ihmisen tietoisuuden keksintöjä, vaan numeenisia, tiedostamattomia ja apriorisia psyyken rakenteita, joilla on tietoisuudesta riippumaton psyykkinen energiansa. Myyttiä voidaankin hänen mukaansa kuvata jumalallisen elämän itsenäiseksi ilmenemiseksi meissä. Jungin mukaan rationaalisen tiedon yksipuolisuus etäännyttää myyttisestä maailmasta ja riistää ihmiseltä hänen ”tuonpuoleisuutensa” ja kokemuksen elämän merkityksellisyydestä. ^[2]

[muokkaa] Jung-instituutti

Jungin analyyttinen psykologia laajeni kun oppilaita ja seuraajia varten perustettiin 1948 ensimmäinen C.G. Jung -instituutti Zürichiin. Nykyään koulutusyhteisöjä ja -instituutteja on ympäri maailmaa, Keski-Eurooppa, Yhdysvallat, Brasilia, Israel ja Japani voimakkaimmin edustettuina. Kansainvälisen ammattiliiton, IAAP, jäsenistössä jungilaisia psykoanalyytikkoja (analyyttinen psykologi) on luultavasti kaikkiaan noin kolme tuhatta (2005). Alan säännöllisistä tutkimusjulkaisuista tunnetuimmat ovat Journal of Analytical Psychology, (JAP) Lontoo, ja Analytische Psychologie, (AP) Basel.

Suomennettuja Jungin tai analyyttisen psykologian teoksia on runsas kymmenen, kun taas ruotsiksi niitä on julkaistu noin kaksi sataa. Suosituin esitys Jungin teorioista on runsaasti kuvitettu kirja Symbolit: Piilotajunnan kieli.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Jung, C.G., Unia, ajatuksia, muistikuvia, Wsoy laatukirjat, Juva, 1990, 347,373-374.
2. ↑ Jung, C.G., Unia, ajatuksia, muistikuvia, Wsoy laatukirjat, Juva 1990, 347,368,361, 374.

[muokkaa] Katso myös

• Alfred Adler
• Arkkityyppi
• Myers-Briggs-tyyppi-indikaattori
• Syvyyspsykologia
• Sigmund Freud
• Sosioniikka

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Anyara-aforismeja: C. G. Jungin ajatuksia
• Elävä arkisto - Yksilöllisyyden profeetta C. G. Jung
• Archive for Research in Archetypal Symbolism(englanniksi)
• The Jung Page(englanniksi)
• Jung and the Age of Aquarius(englanniksi)

[muokkaa] Teoksia suomeksi

• Jung, C. G.: Nykyhetki ja tulevaisuus. (Gegenwart und Zukunft, 1957.) Suomentanut Kaj Kauhanen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1960.

• Jung, C. G.: Kohti totuutta – poleemisia esseitä. (Das C. G. Jung Lesebuch, 1990.) Valikoinut Franz Alt. Suomentanut Mirja Rutanen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17245-6.

• Jung, C. G.: Kärsimyksestä. Koonnut Franz Alt. Suomentanut Maarit Arppo. Helsinki: Kirjayhtymä, 1998. ISBN 951-0-22367-0.

• Jung, C. G.: Kohti totuutta – poleemisia esseitä. (Das C. G. Jung Lesebuch, 1990.) Valikoinut Franz Alt. Suomentanut Mirja Rutanen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17245-6.

• Jung, C. G.: Symbolit: Piilotajunnan kieli. Otava, 1991. ISBN 951-1-11427-1.

• Jung, C. G.: Yliluonnollisen psykologiaa. Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2901-1.

• Jung, C. G.: Nykyhetki ja tulevaisuus. , .

• Jung, C. G.: Piilotajunnan psykologiaa. , 1966.

• Jung, C. G.: Job saa vastauksen. (Antwort auf Hiob, 1952.) Suomentanut Sinikka Kallio. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01534-6.