C. S. Lewis
Wikipedia
Clive Staples Lewis (29. marraskuuta 1898 – 22. marraskuuta 1963) oli Irlannissa syntynyt ja suurimman osan elämästään Isossa-Britanniassa viettänyt kirjailija ja tutkija. Hän kirjoitti useita kirjoja, joista kuuluisin on lapsille kirjoitettu fantasiakirjasarja Narnia.
Lewis oli tunnettu keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka puolusti aktiivisesti kristinuskoa, mikä heijastui myös hänen teoksiinsa. Narnian lisäksi Lewis kirjoitti myös tieteiskirjallisuutta, "avaruustrilogian" Äänetön planeetta ("Out of the Silent Planet"), Matka Venukseen ("Perelandra" – tunnettu myös nimellä "Voyage to Venus") ja Piinattu planeetta ("That Hideous Strength"). Trilogia yhdisti perinteisiä tieteiskirjallisuuden elementtejä kristillisiin teemoihin synti, lankeemus ja lunastus.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus
Lewis syntyi Belfastissa, Irlannissa. Ystävät ja tuttavat kutsuivat häntä Jackiksi, minkä nimen hän oli omaksunut. Nelivuotiaana Clive oli ilmoittanut itseään osoittaen: "Hän on Jacksie." Ja siitä lähtien hän kieltäytyi tottelemasta mitään muuta nimeä. Lapsena häntä kiinnostivat kovasti sadut ja vanhat legendat. Lewis kertoo olleensa kuusitoista kun hän keksi jutun faunista kantamassa paketteja lumisessa maassa. Lewisin yksityisopettaja professori Kirkpatrick kehui Lewisiä hänen isälleen ja ilmeisesti vaikutti suuresti hänen koulukehitykseensä rohkaisevalla opetuksellaan.
[muokkaa] Kirjallinen ura
Lewis kuului The Inklings nimiseen epämuodolliseen kirjallisuuspiiriin johon myös kuuluivat mm. J. R. R. Tolkien, Hugo Dyson, Owen Barfield sekä Lewisin veli Warren Lewis. The Inklings kokoontui vuodet 1933–1949 viikoittain oxfordilaisessa The Eagle and Child -pubissa. Myöhemmin seuraan liittyivät mm. Charles Williams, Roy Campbell ja E. R. Eddison. Seuran jäsenistä useista tuli enemmän tai vähemmän merkittäviä fantasiakirjailijoita ja seuraa onkin pidetty nykyaikaisen fantasian eräänä kehtona.
[muokkaa] Narnia
-
Pääartikkeli: Narnia
Kuitenkin vasta ollessaan Cambridgen keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden professori Lewis kirjoitti Narnia-sarjan ensimmäisen osan Velho ja leijona ("The Lion, the Witch, and the Wardrobe"). Viimeinen osa, Narnian viimeinen taistelu ("The Last Battle"), ilmestyi vuonna 1956 ja siitä hän sai Carnegie-palkinnon.
Ajatus Narnian kirjoittamiseen syntyi C. S. Lewisin päässä hänen ollessaan kuudentoista vuoden ikäinen.[1] Tällöin hän tuli ajatelleeksi faunia kantamassa lahjapaketteja lumisessa metsässä. Myöhemmin, toisen maailmansodan aikana Lewisin taloon majoitettiin koulutyttöjä pakoon Lontoon pommituksia. Tällöin Lewis sai ajatuksen kirjasta, josta myöhemmin kehittyi Narnia-sarja.[1] Lewis jätti kuitenkin kirjoitustyön kesken, ja vasta vuosien kuluttua sodan jo loputtua hän palasi jatkamaan kirjaansa. Kirjoitustyö sujui nopeasti, ja kirja Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe) oli pian valmis.
Lewis esitteli kirjansa ensimmäisenä muille kirjallisuuspiirillensä, jonka jäsenet kokoontuivat oxfordilaisessa pubissa ja käyttivät itsestään nimeä The Inklings. Tähän ryhmään kuului Lewisin lisäksi myös muun muassa J. R. R. Tolkien, joka myös oli Lewisin hyvä ystävä. Velho ja leijona ei kuitenkaan saanut lämpimää vastaanottoa Tolkienilta, eikä tämä siis pitänyt kirjasta.[2] Lewis päätti kuitenkin julkaista kirjan, ja vuonna 1950 kirja ilmestyikin. Kirja ei kuitenkaan alkuun myynyt hyvin, ja syyksi Lewis itse arveli eräälle lukijalleen kirjoittamassa kirjeessä, että "monet äidit ja opettajat olivat sitä mieltä, että se pelotti lapsia". Lewis myös lisäsi, että "todelliset lapset pitävät siitä, ja olen ällistynyt siitä, kuinka jotkut hyvin nuoret näyttävät ymmärtävän sitä. Luulen, että se pelottaa useita aikuisia, mutta hyvin harvoja lapsia."[2] Huolimatta kirjan aluksi saamasta viileästä vastaanotosta, kaksikymmentä vuotta myöhemmin se sijoittui Times -lehden äänestyksessä Englannin lapsien toisiksi suurimmaksi kirjallisuussuosikiksi heti Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -kirjan jälkeen.[3]
Alkuperäinen nimiehdotus kirjalle oli Narniaan houkutellut, mutta kustantajan hylättyä nimen Lewis ehdotti Narnian tornia.[4] Tämäkään nimi ei mennyt läpi, ja vasta Lewisin kolmas ehdotus Prinssi Kaspian hyväksyttiin.[4] Kirja ilmestyi vuonna 1951. Kirjasta tuli kuitenkin Lewisin itsensäkin kertoman mukaan kaikista Narnia -sarjan kirjoista vähiten suosittu.[5]
Sarjan kolmas kirja oli nimeltään Kaspianin matka maailman ääriin. Kirjan kantava elementti on vesi, ja tarina kertookin pitkästä laivamatkasta Narnian kaukaisimmilla merillä. Kirjassa on muiden kirjojen tapaan vahva kristillinen teema, ja useiden lukijoiden mielestä Lewisin kuvaamaa matkaa "Aslanin maan" löytämiseksi voidaan pitää matkana Jumalan löytämiseksi.[6] Kirjassa onkin näkyvissä selkeitä merkkejä Lewisin omasta elämästä ja unista, sekä hänen menneisyydestään ateismin ja kristinuskon välillä.[6]
Neljäntenä kirjana julkaistu Hopeinen tuoli oli Lewisin viides Narnia-kirja, mutta hän päätti julkaista sen ennen kirjaa Hevonen ja poika, joka kronologisesti sijoittui Prinssi Kaspianin ja Velhon ja leijonan väliin.[7] Hopeinen tuoli taas oli kronologisesti seuraavana Kaspianin matkasta maailman ääriin. Myös Hopeiselle tuolille oli useita muita nimivaihtoehtoja, kuten "The Wild Waste Lands", "Night under Narnia", "News under Narnia" ja "Gnomes under Narnia".[7]
Hopeisen tuolin jälkeen Lewis luovutti kustantajalle uuden tarinansa, jolle hän oli antanut nimeksi Narnia and the North. Kustantaja Geoffrey Bles ei kuitenkaan pitänyt Lewisin ehdottamasta nimestä, joten 13. huhtikuuta 1953 Lewis antoi lisää nimivaihtoehtoja. Kirjailija ehdotti tarinan nimeksi sellaisia kuin "The Desert Road to Narnia", "Cor of Archenland", "The Horse and the Boy", "The Horse Stole the Boy", "Over the Border" ja "The Horse Bree".[8] Kustantaja keksi yhdistää nimiehdotukset "The Horse and the Boy" ja "The Horse Stole the Boy", jolloin lopulliseksi nimeksi tuli The Horse and His Boy (suomennettu Hevonen ja poika).[8]
Saatuaan sarjan viisi ensimmäistä kirjaa valmiiksi Lewis palasi työskentelemään keskeneräisen Narnia-käsikirjoituksensa parissa, jota hän oli aloitellut jo Velhon ja leijonan jälkeen. Tällöin hän oli yrittänyt kirjoittaa tarinaa, joka sijoittuisi aikaan ennen ensimmäistä Narnia-kirjaa. Lewis ei kuitenkaan aikanaan ollut tyytyväinen tarinaan, minkä vuoksi hän oli lopettanut sen kirjoittamisen ja siirtynyt työstämään Prinssi Kaspiania. Hevosen ja pojan jälkeen Lewis kuitenkin halusi saada aikaan kirjan, joka selittäisi jotkin Velhon ja leijonan selittämättömiksi jääneet omituisuudet – esimerkiksi Narnian "Lyhtykorvessa" seisovan katulampun. Luovuttaessaan käsikirjoituksensa kustantajalleen Lewis oli saanut valmiiksi myös sarjan seitsemännen ja viimeisen osan, Narnian viimeisen taistelun. Myöhemmin, vuonna 1956, Narnian viimeinen taistelu päätti julkaisullaan Narnia-sarjan.
Narnia-sarja on saanut osakseen myös arvostelua, esimerkiksi uskonnollisesta käännyttämisestä ja syrjinnästä.[9] Lewisin puolustajat ovat vastanneet, että valtava joukko lapsia nauttii suuresti Narnian kirjoista eivätkä huomaa epäkohtia ilman aikuisten huomautuksia.[10]
[muokkaa] Avioliitto
Lewis tutustui vanhoilla päivillään Joy Greshamiin, joka oli yhdysvaltalainen älykkö, juutalainen, kommunisti, ja eronnut yksinhuoltaja. Gresham kääntyi kristityksi paljolti Lewisin vaikutuksesta. Lewis iloitsi kohdattuaan älyllisesti vertaisensa naisen. Gresham sairastui syöpään, ja Lewis meni hänen kanssaan naimisiin, jotta tämä sai asumisluvan Englannissa. Myöhemmin hän rakastui ja pari meni uudestaan naimisiin "Jumalan edessä". Lewisin ja Greshamin suhteesta on tehty romanttinen elokuva Varjojen maa (Shadowlands, 1993), pääosissa Anthony Hopkins ja Debra Winger.
[muokkaa] Lewis filosofina ja teologina
C. S. Lewis teki päätyönsä kirjallisuuden tutkijana ja opettajana, mutta jälkipolvet muistavat hänet ensisijaisesti kirjailijana sekä kristillisen apologian harjoittajana. Lewisin ajattelussa yhdistyvät platonismi, augustinolaisuus sekä brittiläinen common-sense-ajattelu (esim. Thomas More).
[muokkaa] Nuoruusiän kristillisyys ja ateismi
Lewisin uskonnollinen tausta oli Pohjois-Irlannin protestantismissa. Kotikasvatus ei ollut voimakkaan hengellinen, mutta vanhemmat olivat silti – osin ajan tavan mukaan – aktiivisia seurakuntalaisia. Ensimmäiset tiedostetut uskonnolliset ajatukset Lewis muistaa liittäneensä äitinsä sairauteen. Lewisin perheen äiti sairastui syöpään, ja nuori Jack uskoi Jumalan voivan parantaa hänet. Tämän tähden Lewis alkoi rukoilla äitinsä paranemisen puolesta. Äiti kuitenkin kuoli. Omaelämäkerrassaan Lewis väheksyi lapsuutensa "rukouskampanjan" hengellistä luonnetta, kuvaten sitä lähinnä taikatempun toivomiseksi vailla todellista jumalanpelkoa ja kunnioitusta.
Kouluikäisenä Lewis joutui opiskelemaan mieleltään häiriintyneen opettajan hoitamassa sisäoppilaitoksessa. Ankeissa oloissa Lewis löysi oman kokemuksensa mukaan turvaa ja lohtua rukouksesta. Koulun ohjelmaan kuului myös pakollinen kirkossa käynti sunnuntaisin. Näiden yhteisvaikutuksesta C. S. Lewisin ajattelu kehittyi aktiiviseen kristinuskon harjoitukseen.
Uskonnollisesti aktiivinen jakso ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä rukoushetket muodostuivat Lewisille varsin pian taakaksi. Hän uskoi, että Jumalalle kelpasivat vain riittävän hartaudentunteen kera esitetyt rukoukset. Koska tällainen hartauden kokemus oli toisinaan vaikea saavuttaa, rukoushetket saattoivat venyä pitkiksi ja rasttaviksi kokemuksiksi. Teini-ikäisenä Lewis tutustui myös okkultistisiin harrastuksiin, joiden kautta hänen maailmankatsomuksensa muokkautui.
Opiskellessaan Kirkpatrickin johdolla Oxfordin yliopiston pääsykokeisiin Lewisistä tuli ateisti. Lewisin kristillinen usko oli tässä vaiheessa taantunut lähinnä vastentahtoiseksi tavaksi. Kirkpatrick oli erittäin rationalistinen opettaja joka selkeällä ajattelulla, päättelyllä ja argumentaatiollaan voitti Lewisin ihailun. Hän osoittautui myös ateistiksi. Kirkpatrickissa Lewis kohtasi esikuvan, jonka innoittamana hän luopui kristillisestä uskostaan ja pyrki ajattelussaan kohti yhtä suurempaa järkiperäisyyttä ja materialistista realismia.
[muokkaa] Ateismin kriisi
Lewisin ateismi ajautui kuitenkin kriisiin 1920-luvun lopulla. Keskeisiä syitä hänen ajattelunsa kriisiytymiselle oli kolme.
[muokkaa] Moraalisen sitovuuden puute
Lewis ei pystynyt selittämään itselleen, miten ateistinen maailmanselitys pystyisi oikeuttamaan sitovan moraalinormiston. Lewis ajautui vähitellen uskomaan, että jos etiikan perusteet olivat ihmisyksilön vapaasti valittavissa, ne eivät voineet olla varsinaisesti sitovia sääntöjä, vaan enemmänkin mieltymyksiä vailla velvollisuutta niiden noudattamiseen. Jos taas moraali/etiikka haluttiin nähdä sitovana säännöstönä, oli sen perustuksena oltava jokin muu kuin ihmisyksilön tai yhteisön vapaa valinta. Lewis ei löytänyt muuta mahdollisuutta tällaiselle sitovuudelle kuin ihmisen yläpuolella oleva Jumala.
[muokkaa] Estetiikan puute
Lewis oli sekä persoonansa että työnsä puolesta esteetikko ja kulttuuri-ihminen. Hän ei kuitenkaan kyennyt ateismin perusteella selvittämään itselleen minkä perustella jokin on "kaunista" siinä missä jokin toinen taas on "rumaa". Ainoaksi vaihtoehdoksi tuntui jäävän pelkkä puhdas subjektiivisuus. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut Lewisin mukaan tyydyttävältä vaihtoehdolta, sillä romantiikkaan taipuvaisena persoonana hän halusi kauneuden olevan muutakin kuin pelkkiä ihmisen mieltymyksiä. Uskonto tuntui ainoalta keinolta oikeuttaa ihmisestä riippumattoman kauneuden idea.
[muokkaa] Vapaan järjen oikeutuksen puute
Lewis oli perustanut rationalistisen ajattelunsa järjen kykyjen ja vapauden varaan. Ateismi ei kuitenkaan Lewisin mukaan kyennyt vastaamaan kysymykseen: "miten järki voi olla vapaa?" Lewisin käsityksen mukaan kaikki luonnossa tapahtuvat asiat ovat mekaanisen syy–seuraus-lain alaisia ilmiöitä. A:ta seuraa väistämättä B ja C, ilman sattumaa. Ihmisen ajattelu oli Lewisin materialismissa ilmiö muiden joukossa, ja sinänsä rinnastettavissa mihin tahansa luonnossa sattuvaan tapahtumaan.
Tästä kuitenkin seurasi vapaan järjen kriisi. Lewis alkoi uskoa, että ihmisjärki ei kyennyt vapaasti ajattelemaan mitään, vaan jokainen ajatus ja mielipide, jonka ihminen ajatteli, olikin vain seurausta ympäröivistä ilmiöistä. Ihmisyksilöllä ei lopulta ollut kykyä itse ajatella mitä tahtoi. Luonnollisesti tällaiset ajatteluun vaikuttavat syyt olivat hyvin huomaamattomia, ja lopulta ihmiselle syntyi illuusio vapaasta järjestä. Kuitenkin kaikki ajatukset olivat sidoksissa materiaaliseen maailmaan ja sen ilmiöihin.
Lewisin mukaan "jokainen ajatus, joka voidaan tyhjentävästi selittää ei-järjellisillä syillä, on itsekin ei-järjellinen". Hänen mukaansa materialistinen ateismi johti siihen, että kaikki ihmisen ajatukset olisivat selitettävissä ei-järjellisillä syillä. Tästä kuitenkin seurasi se, että koko materialistnen rationalismi romahti sisältäpäin, koska järjen vapaus oli välttämätön perustus järkeen perustuvalle maailmankuvalle.
[muokkaa] Kääntyminen kristinuskoon ja kristillinen tuotanto
Lewis kääntyi kristinuskoon asteittain. Ensin hän omaksui materialisminsa sijalle idealismin, jossa absoluutti sai monia teistisen jumalan piirteitä. Lopulta hän siirtyi idealismista teismiin, mutta ei vielä ollut omien sanojensa mukaan kristitty. Lewis hyväksyi Jumalan olemassaolon, mutta kristillinen käsitys Jeesuksesta ja Raamatusta ei vielä kuulunut hänen uskonnäkemykseensä.
Keskustelu J. R. R. Tolkienin ja Hugo Dysonin kanssa sai Lewisin vakuuttumaan siitä, että Kristus oli "todeksi tullut myytti". Lewis käsitti tämän tarkoittavan sitä, että kaikki hänen rakastamissaan pakanamytologioissa esiintyvät hyvät piirteet olivat toteutuneet täydellistettyinä Kristuksessa.
Lewis aloitti varsin pian kristillisen kirjallisuuden tuottamisen. Suurin osa hänen tuotannostaan on ei-fiktiivistä hartaus- ja tietokirjallisuutta, lähinnä esseitä erilaisista etiikkaan ja dogmatiikkaan liittyvistä aiheista.
Lewisin uskonnäkemys oli klassinen. Hän pitäytyi kirkkojen vanhoihin uskontunnustuksiin, ja uskoi niiden olevan faktisesti totta. Hän sovelsti kirjallisuuskriittistä osaamistaan Raamatun teksteihin, ja pyrki tutkimansa valossa torjumaan sellaiset raamatuntulkinnat joissa esim. evankeliumikertomuksia tarkasteltiin pelkkinä tarinoina vailla totuusväittämiä.
Lewisin tapa argumentoida kristillisen uskon puolesta oli apologeettinen ja yleiseen järkeen vetoava. Hän käytti Raamattu-argumentteja hyvin vähän, ja pyrki puolustamaan klassisen kristinuskon oppeja selittämällä niitä arkikokemuksen kautta. Lewisin uskon mukaan kristinusko kestää kriittisenkin tarkastelun – kunhan tarkastelija itse on vapaa tiedostamattomista ennakkokäsityksistä. Tällaisia ennakkokäsityksiä oli mm. Lewisin keksimä termi "kronologinen snobbailu". Tällä hän tarkoitti modernille ihmiselle ominaista asennetta, jonka mukaan kaikki vanhat asiat ja ideat ovat epäuskottavia yksinkertaisesti sen tähden, että ne ovat vanhoja. Lewisin mukaan väitteiden uskottavuutta ei voida kumota niiden iän perusteella.
Filosofiassa ja teologiassa Lewis liittyy monin osin augustinolais-platonistiseen perinteeseen. Tämä näkyy muun muassa voimakkaana tuonpuoleisuuden korostuksena, sielu–ruumis-erottelun tekemisenä ja käsityksenä Jumalasta "sielun valona", joka mahdollistaa ihmiselle järkevän ajattelun.
[muokkaa] Suomennetut teokset
- Narnia-sarja:
- Velho ja leijona (The Lion, the Witch and the Wardrobe, 1950). Suom. Kyllikki Hämäläinen, 1960, Otava.
- Prinssi Kaspian (Prince Caspian: The Return to Narnia, 1951). Suom. Kyllikki Hämäläinen, 1961, Otava.
- Kaspianin matka maailman ääriin (The Voyage of the Dawn Treader, 1952). Suom. Kyllikki Hämäläinen, 1976, Otava.
- Hopeinen tuoli (The Silver Chair, 1953). Suom. Kaarina Helakisa, 1976, Otava.
- Hevonen ja poika (The Horse and His Boy, 1954). Suom. Kaarina Helakisa, 1977, Otava.
- Taikurin sisarenpoika (The Magician's Nephew, 1955). Suom. Kyllikki Hämäläinen, 1959, Otava.
- Narnian viimeinen taistelu (The Last Battle, 1956). Suom. Kaarina Helakisa, 1976, Otava.
- Ransom-trilogia:
- Äänetön planeetta (Out of the Silent Planet, 1938). Suom. Matti Kannosto, 1983, Kirjayhtymä.
- Matka Venukseen (Perelandra, 1943). Suom. Matti Kannosto, 1984, Kirjayhtymä.
- Piinattu planeetta (That Hideous Strength, 1945). Suom. Tekijän lyhentämästä laitoksesta Matti Kannosto, 1985, Kirjayhtymä.
- Muut teokset:
- Paholaisen kirjeopisto (The Screwtape Letters, 1942). Suom. Taneli Junttila, 2007, Kirjapaja.
- Suuri avioero (The Great Divorce, 1946). Suom. Kari Krohn, 1970, Karatas-kirjat.
- Narnian mietekirja (The Wisdom of Narnia). Suom. Kaarina Helakisa & Kyllikki Hämäläinen, 2002, Otava.
- Uskonnolliset teokset:
- Ehyt elämä (Mere Christianity, 1952). Suom. Ruth Wathén, 1962, Suomen Lähetysseura; 2. laitos Tätä on kristinusko, Suom. Marja Liljeqvist, 1978, Kirjaneliö.
- Entisen ateistin kristillisiä esseitä (Christian Reflections, 1966).
- Kärsimyksen ongelma (The Problem of Pain, 1940). Suom. Maritta Pesola, 1979, Kirjaneliö.
- Mietteitä psalmeista (Reflections on the Psalms, 1958). Suom. Marja Liljeqvist, 1982, Kirjaneliö.
- Neljä rakkautta (The Four Loves, 1960). Suom. Taisto Nieminen, 1982, Kirjaneliö.
- Kirjeitä rukouksesta (Letters to Malcolm: Chiefly on Prayer, 1964). Suom. Taisto Nieminen, 1984, Kirjaneliö.
- Muistiinpanoja surun ajalta (A Grief Observed, 1961). Suom. Anna-Mari Kaskinen, 1984, Kirjaneliö.
- Ilon yllättämä: Elämäni varhaiset vaiheet (Surprised by Joy, 1955). Suom. Ritva Miettinen, 1986, Kirjaneliö.
[muokkaa] Suomentamattomat teokset
- Fantasiaromaanit ja -runoelmat:
- Till We Have Faces: A Myth Retold, 1956.
- Narrative Poems (toim. Walter Hooper), 1969.
- The Dark Tower and Other Stories, 1977.
- Muita teoksia:
- Spirits in Bondage: A Cycle of Lyrics (salanimellä Clive Hamilton), 1919.
- Dymer (salanimellä Clive Hamilton), 1926.
- The Pilgrim's Regress, 1933.
- The Allegory of Love: A Study in Medieval Tradition, 1936.
- Rehabilitations and Other Essays, 1939.
- The Personal Heresy: A Controversy (yhdessä E.M.W. Tillyardin kanssa), 1939.
- Preface to Paradise Lost, 1942.
- Abolition of Man, or reflections on education, 1943.
- Beyond personality: The Christian Idea of God, 1944.
- George MacDonald: An Anthology, 1946.
- Miracles: A Preliminary Study, 1947. Korjattu laitos 1960.
- Transposition and Other Addresses, 1949.
- English Literature in the Sixteenth Century Excluding Drama, 1954.
- Studies in Words, 1960.
- The World's Last Night and Other Essays, 1960.
- An Experiment in Critisism, 1961.
- They Asked for a Paper: Papers and Addresses, 1962.
- The Discarded Image: An Introduction to Medievaland Renaissance Literature, 1964.
- Poems (toim. Walter Hooper), 1964.
- Letters of C.S. Lewis (toim. W.H. Lewis), 1966.
- Studies in Medieval and Renaissance Literature (toim. Walter Hooper), 1966.
- A Mind Awake: An Anthology of C.S. Lewis (toim. Clyde S. Kilby), 1968.
- Letters to an American Lady (toim. Clyde S. Kilby), 1969.
- Selected Literary Essays (toim. Walyer Hooper), 1969.
- God in the Dock: Essays on Theology and Ethics (toim. Walter Hooper), 1970.
- Fern-Seed and Elephants and Other Essays on Christianity (toim. Walter Hooper), 1975.
- The Joyful Christian: Readings from C.S. Lewis, 1977.
- They Stand Together: The Letters of C.S. Lewis to Arthur Greeves 1914–1963 (toim. Walter Hooper), 1979.
- On Stories and Other Essays in Literature (toim. Walter Hooper), 1982.
- First and Second Things (toim. Walter Hooper), 1984.
- The Business of Heaven (toim. Walter Hooper), 1985.
- Boxen: The Imaginary World of the Young C.S. Lewis (toim. Walter Hooper), 1985.
- Letters to Children (toim. Lyle W. Dorsett ja Majorie Lamp Mead), 1985.
- Present Concerns (toim. Walter Hooper), 1986.
- Latin Letters of C.S. Lewis (toim. Martin Moynihan), 1987.
- The Quotable Lewis (toim. Wayne Martindale & Jerry Root), 1987.
[muokkaa] Lähteet
- Vesa Sisättö (toim.): Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. BTJ Kirjastopalvelu, Helsinki, 2003. ISBN 951-692-539-1.
- Roger Green ja Walter Hooper: C. S. Lewis: Elämäkerta (Otava, 2002) ISBN 951-1-20691-5
- Esko Miettinen. Velhot, örkit, sankarit : Johdatus fantasian maailmaan (Kirjapaja, 2004) ISBN 951-607-119-8
- Kathryn Lindskoog: Matka Narniaan (PerusSanoma oy, 2006) ISBN 951-888-409-9
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Lindskoog s. 120
- ↑ 2,0 2,1 Lindskoog s. 121
- ↑ Lindskoog s. 122
- ↑ 4,0 4,1 Lindskoog s. 156
- ↑ Lindskoog s. 157
- ↑ 6,0 6,1 Lindskoog s. 173
- ↑ 7,0 7,1 C. S. Lewis : Elämäkerta s. 354
- ↑ 8,0 8,1 C. S. Lewis : Elämäkerta s. 355
- ↑ Hyviä ja huonoja uutisia. Turun sanomat 16.12.2005.
- ↑ C. S. Lewis: Elämäkerta s. 372
