Arkipsykologia

Wikipedia

Arkipsykologia (kansanpsykologia, naiivi psykologia) on nimitys mielen toimintaa koskevalle arkiajattelulle ja arkikäsityksiin perustuville tavoille kuvailla ja selittää käyttäytymistä ja psyykkistä toimintaa. Se koostuu joukosta yhteisiä sosiaalisesti jaettuja taustaoletuksia ja käsityksiä. Arkipsykologia on määritelty esimerkiksi sellaiseksi psykologiseksi teoriaksi, jonka ”jokainen aikuinen tuntee, ja joka pätee kaikissa normaaleissa ihmisissä”. Arkipsykologia ei kuitenkaan ole mikään täsmällisesti muotoiltu tieteellinen teoria.^[1][2]

Arkipsykologian käyttämiin käsitteisiin kuuluvat esimerkiksi sellaiset termit kuin 'uskomus', 'halu' ja 'pelko'. Tällaisia kutsutaan propositionaalisiksi asenteiksi. Arkiteoriat perustuvat yleiseen, jokapäiväiseen kokemukseen, mutta niitä ei ole koeteltu empiirisesti. Ne ovat kuitenkin usein toimintamme taustalla.

Arkiteoriana arkipsykologiaa voidaan verrata ”arkifysiikkaan”, joka koskee tavallisten kappaleiden (kuten pöydät, tuolit ja biljardipallot) käyttäytymistä normaaleissa olosuhteissa. Tällainen fysiikka on oleellisessa roolissa jokapäiväisessä kanssakäymisessämme ympäristömme kanssa. Esimerkiksi luotamme siihen, että tavalliset vaatteemme eivät sula yltämme normaaleissa olosuhteissa, mutta emme ajattele niiden suojaavan meitä luodeilta. Vastaavasti arkipsykologia on usein merkittävässä roolissa kanssakäymisessämme muiden ihmisten kanssa, selittäessämme ja ennustaessamme muiden käyttäytymistä. Se sisältää kaikki oletuksemme, jotka koskevat ihmisten käyttäytymisen, mielen tilojen ja ympäristön olosuhteiden välisiä suhteita.

Fysiikassa arkifysiikka ei kuitenkaan ole yhtä selitysvoimaista kuin nykyaikaisen fysiikan teoriat. Tämän vuoksi voidaan kysyä, kuinka paljon tilaa arkipsykologialle jää mielenfilosofiassa — eli missä määrin arkipsykologiaa voidaan oikeuttaa tai laajentaa sallimalla sen käyttämien termien (kuten 'uskomus') käyttö vakavassa tieteellisessä teoretisoinnissa. Mielenfilosofeilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Jerry Fodor on kenties tunnetuimpana puolustanut arkipsykologista käsitteistöä. Toisen ääripään muodostaa eliminatiivinen materialismi, jota ovat kannattaneet muun muassa Paul ja Patricia Churchland sekä Stephen Stich. Sen mukaan arkipsykologian mielen tiloja kuvaavilla käsitteillä ei ole neuraalisia vastineita,^[3] ja näin se esittää kognition joidenkin puolien luonteen virheellisesti. Eliminatiiviset materialistit pitävät arkipsykologiaa falsifioitavana teoriana muiden joukossa, ja katsovat sen falsifioituvan kognitiivis-neurotieteellisen tutkimuksen edetessä.

Daniel Dennettin intentionaalisten asenteiden teoria on eräänlainen välimuoto. Dennett on myöntänyt, ettei arkipsykologian entiteettejä voida palauttaa aivojen luonnollista lajia oleviksi entiteeteiksi, mutta silti katsonut, että arkipsykologisilla käsitteillä on arvonsa, koska ne perustuvat todellisiin säännönmukaisuuksiin inhimillisessä käyttäytymisessä, ja ovat välttämättömiä ihmisten välisen kanssakäymisen ymmärtämisen kannalta ja samalla myös kanssakäymiselle itselleen.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Geary, D. C.: "Folk knowledge and academic learning". Teoksessa Ellis, B. J. & Bjorklund, David F. (toim.): Origins of the social mind, s. 493-519. New York: Guilford Publications, 2005. Teoksen verkkoversio.
• Horgan, T. & Woodward, J.: "Folk Psychology is Here to Stay". Teoksessa Lycan, W. G. (toim.): Mind and Cognition: An Anthology. 2nd Edition. Malden, Mass: Blackwell Publishers, Inc., 1999.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Gordon, Robert M.: Folk Psychology as Mental Simulation The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Ravenscroft, Ian: Folk Psychology as a Theory The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)