Anton Kotonen

Wikipedia

Anton Kotonen (29. marraskuuta 1876 Virolahti – 25. tammikuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen juristi, laamanni, eduskunnan sihteeri, kansanedustaja ja oikeusministeri.

Sisällysluettelo 1 Tausta 2 Ura 2.1 Tanner ja Kotonen 2.2 Hallitusmuoto 3 Kansanedustajana 4 Oikeusministerinä 5 Julkaisut 6 Viittet 7 Lähteet

[muokkaa] Tausta

Anton Kotonen syntyi Kotosen kylässä Virojoella vuonna 1876. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Tuomas Kotonen ja Maria Villi. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1904 Aini Karola Lampén.

Hän edusti 1800-luvun loppupuolelle tyypillistä ensimmäisen polven sivistyneistöä, joka tuli maanviljelmäperheestä. Hän suoritti ylioppilastutkintonsa Viipurissa vuonna 1898. Hän suoritti oikeustutkinnon vuonna 1902 Helsingin yliopistossa. Varatuomarin arvon hän sai 1905. Laamannin arvo hänelle myönnettiin 1929.

[muokkaa] Ura

Kotonen toimi Sortavalan kaupungin pormestarina eli raastuvanoikeuden päällikkötuomarina 1904–1905, saman kaupungin kaupunginviskaalina eli syyttäjänä 1906–1907. Hänellä oli asianajotoimisto vuosina 1906–1920. Vuosina 1921–1928 hän toimi lainvalmistelukunnan jäsenenä Helsingissä ja eduskunnan sihteerinä vuosina 1929–1936.

Hän toimi myös Sortavalan kaupunginvaltuuston jäsenenä, Viipurin läänin itäisen vaalipiirin Sosialidemokraattisen puolueen piiritoimikunnan jäsenenä sekä Suomalaisen lakimiesyhdistyksen puheenjohtajana.^[1]

[muokkaa] Tanner ja Kotonen

Vuosina 1906–1920 hän toimi Sortavalassa oman asianajotoimistonsa vetäjänä poliittisen toiminnan ja valtakunnallisen lainsäädäntötyön lisäksi. Hänellä oli asianajajaharjoittelijana myöhemmin pääministerinä, kansanedustajana ja puoluejohtajana tunnettu Väinö Tanner. Vastavalmistunut Tanner oli vuonna 1911 havainnut puoluetoverinsa Anton Kotosen omistavan asianajotoimiston, ja kun hän ei saanut työpaikkaa Helsingistä, hän otti yhteyttä Kotoseen. Näin Tanner aloitti samana kesänä työn Sortavalassa.^[2]

[muokkaa] Hallitusmuoto

Keväällä 1917 eduskunta oli valinnut kymmenmiehisen komitean valmistelemaan Suomen hallitusmuotoa, koska keisarin valta oli kukistunut ja oli epävarmaa, miten valta tulisi jakaa suurten muutosten aikaan. Komitean tehtäväksi oli annettu Suomen hallitusmuodon valmistelut. Kesän kuumuus sai komitean ydinjoukon hakeutumaan pois Helsingistä. Tällöin vapaaherra Rabbe Axel Wrede kutsui luokseen Wredebyhyn kaksi muuta komitean keskeistä jäsentä, sen puheenjohtajan Kaarlo Juho Ståhlbergin ja jäsenen Anton Kotosen.

He ryhtyivät työskentelemään elokuussa. Kotosen kerrotaan joutuneet pitämään paljon seuraa vapaaherratar Wredelle, koska kaksi muuta ryhmän jäsentä antautuivat pitkiin filosofisiin pohdintoihin, jotka pitkästyttivät Kotosta. Näin tämä ryhmä hahmotteli suurin piirtein kokonaan itsenäisessä Suomessa myöhemmin voimaansaatetun hallitusmuodon.^[3]

[muokkaa] Kansanedustajana

Kotonen toimi kansanedustajana kolmeen otteeseen: vuosina 1909–1909, 1910–1913 sekä 1919–1921. Ensimmäiselle kaudelleen hänet oli valittu edustajaksi Kuopion läänin itäisestä vaalipiiristä ja kahdelle viimeiselle kaudelle Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä. Kotonen oli eduskunnassa Suomen sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän jäsen.

Kansaedustaja-aikanaan hän toimi eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä 1919–1920, lakivaliokunta puheenjohtajana 1920–1920, perustuslakivaliokunnan-, suuren valiokunnan ja valtakunnanoikeuden jäsenenä.^[4]

Kun Kotonen pääsi toiselle eduskuntakaudelleen, hänen edustajantoimensa asetti kyseenalaiseksi Parikkalan puolueyhdistys, joka oli Venäjän suhteen hyvin kansallismielisellä linjalla ja suhtautui kuivakiskoisesti Venäjän hallitusvaltaan. Venäjä suunnitteli Uudenkirkon ja Kivennavan liittämistä Venäjään vuonna 1911. Puolueyhdistys vaati venäläisyyteen myötämielisesti suhtautunutta Anton Kotosta eroamaan kansanedustajan toimesta ja puolueesta. Viipurin itäinen sosialidemokraattinen piirijärjestö tuki parikkalalaisten kantaa, mutta eduskuntaryhmä ei suostunut erottamiseen. Vuonna 1913 toteutetuissa edustajanvaalissa Koton ei kuitenkaan onnistunut uusimaan valtakirjaansa.^[5]

[muokkaa] Oikeusministerinä

Kotonen toimi oikeusministerinä Mantereen hallituksessa, joka ajan tavan mukaan oli lyhytikäinen. Lisäksi Kotonen oli ministerinä vain hallituksen alkuvaiheen aikana 22. joulukuuta 1928 – 18. helmikuuta 1929 eli vain 59 päivää (hallitus istui kaikkiaan 238 päivää). Hän ei toiminut ministerinä Suomen sosialidemokraattisen puolueen edustajana, vaan ammattiministerinä. Olihan puolue seuraavan kerran mukana hallituksessa vasta Cajanderin kolmannessa eli puna-multahallituksessa 12. maaliskuuta 1937 – 1. joulukuuta 1939.^[6]

[muokkaa] Julkaisut

• Kotonen, Anton; Kelvotonta suomea lainopillisessa teoksessa. Lakimies 1: 1927.^[7]
• Kotonen, Anton; Suomen kansa lukkarinkoulussa. Täysikiellottoman kansanraittiuden edistämisliitto n:o 24, 1930, 20s.
• Kotonen, Anton; Työehtosopimuslaki. Otava, 1925, 110 s.
• Kotonen, Anton; Asutuslaki : (laki maan hankkimisesta asutustarkoituksiin 25 p:ltä marraskuuta 1922) ja sen toimeenpanoasetus / selityksillä varustaneet Anton Kotonen ja T. M. Kivimäki. Otava, 1924, 357, XIIIs.
• Kotonen, Anton; Laki puutavarayhtiöiden lainvastaisesti hankkimista kiinteistöistä ja sen toimeenpanoasetus / Anton Kotonen ja T. M. Kivimäki. Otava, 1925, 78 s.

[muokkaa] Viittet

1. ↑ Kansanedustajamatrikkeli; Kymenlaaksolaiset vaikuttajat.
2. ↑ Väinö Tannerin säätiö.
3. ↑ Kymenlaaksolaiset vaikuttajat.
4. ↑ Kansanedustajamatrikkeli.
5. ↑ Marja Rantala, Työväenyhdistyksen mikro- ja makrotaso.
6. ↑ Valtioneuvoston ministerirekisteri.
7. ↑ Lakimies

[muokkaa] Lähteet

• Valtioneuvoston ministerirekisteri.
• Anton Kotonen Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
• Kymenlaaksolaiset vaikuttajat
• Marja Rantala Työväenyhdistyksen mikro- ja makrotaso.
• Väinö Tannerin säätiö.