Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö
Wikipedia
| ICD-10 | F60.2 |
|---|---|
| ICD-9 | 301.7 |
| DSM-IV | 301.7[1] |
Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (APD tai ASPD lyhenteenä käsitteestä Antisocial personality disorder, myös epäsosiaalinen persoonallisuus) on psykologinen persoonallisuushäiriö, jonka kantajaa kutsutaan usein arkikielessä harhaanjohtavasti joko psykopaatiksi tai sosiopaatiksi. ICD-10-luokituksessa häiriön koodi on F60.2. Psykopatia ja antisosiaalinen persoonallisuushäiriö eivät kuitenkaan ole täysin sama asia. APD on oikea diagnoosi ja sen arvioidaan olevan psykopatiaa yleisempää. Psykopatia taas ei kuulu diagnoosiluokituksiin ja se todetaan haastattelun perusteella. Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on kliinisen psykologian termi, kun taas psykopatia on kriminaalipuolella käytetty käsite. Jokainen psykopaatti kuitenkin sairastaa antisosiaalista persoonallisuushäiriötä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] APD:n oireet
APD:n oireisiin kuuluvat:
- Kykenemättömyys toimia sosiaalisten normien tai lakien mukaisesti
- Petollisuus, joka ilmenee jatkuvana valehteluna tai muiden huijaamisena oman hyödyn tai nautinnon vuoksi
- Vastuuttomuus, impulsiivisuus tai kykenemättömyys suunnitella elämää eteenpäin
- Ärtyneisyys ja aggressiivisuus, joka esiintyy väkivaltaisuutena
- Piittaamattomuus omasta tai muiden turvallisuudesta
- Katumuksen puute, joka esiintyy piittaamattomuutena tai kykenemättömyytenä ymmärtää loukanneensa tai kohdelleensa väärin muita tai varastaneensa heiltä
- Muiden ihmisten hyväksikäyttö
- Narsismi
Antisosiaalista persoonallisuushäiriötä esiintyy DSM-IV-oppaan mukaan kolmella prosentilla miehistä ja yhdellä prosentilla naisista.
[muokkaa] Psykopatia
Psykopatia-käsitteen historia ulottuu 1800-luvulle. Ranskalainen psykiatri Pinel kuvasi 1809 tilan, jota hän kutsui "manie sans delire" -nimellä ja joka sisällöltään vastaa pitkälti nykyisen DSM:n mukaisen antisosiaalisen persoonallisuushäiriön ja psykopatian diagnostista sisältöä. 1835 englantilainen Prichard kuvasi tilaa käsittein "moral insanity" ja "moral imbecility". 1888 saksalainen Koch käytti tilasta nimeä "psychopatische minderwertigkeiten". 1923 toinen saksalainen psykiatri Kurt Schneider kirjoitti teoksen "Psychopathische Persönlichkeiten", jolla oli suuri vaikutus psykopatiakäsitteen historiassa. Schneider jakoi myös empiiristen havaintojensa perusteella psykopatian kymmeneen erityyppiseen alalajiin. Sosiopatia-käsite on puolestaan peräisin 1930-luvulta, jolloin sen esitteli Partridge.[1]
[muokkaa] Psykopatian piirreluettelot
Psykopatiakäsite ei ole DSM:n antisosiaalisen persoonallisuushäiriön ohella kokonaan hävinnyt, vaan se on ollut viime vuosina jopa kasvavan kiinnostuksen kohteena. Erityisesti kanadalaistutkija Robert Hare on tuottanut empiirisin tutkimuksinsa käsitteelle uutta, tarkempaa diagnostista kriteeristöä. Psykopatian johtavat tutkijat Hervey Cleckley ja Robert Hare ovat kumpikin laatineet psykopatian diagnosoimiseksi ns. piirrelistat.
DSM esittää kriteerit psykopatialle APD:nä. DSM:n kriteerit painottivat sosiaalisten normien rikkomista, koska käyttäytyminen on helpompaa selittää kuin persoonallisuuden ongelmat. APD:tä ei ole kuitenkaan aina koettu riittävänä menetelmänä täsmällisempään tutkimukseen, vaikka monet kliinikot käyttivät sitä kriteerinä myös psykopatiaa määritellessään. APD perustuu käyttäytymisen kuvaukseen ja on itse asiassa piirteiltään sellainen, että se sopii varsin usein yleisesti lähes kaikelle itsekeskeiselle rikolliselle käyttäytymiselle. Jopa 50–85 prosenttia tuomituista rikollisista täyttänee APD-diagnoosin kriteeritlähde?. Piirreluetteloilla arvioiduista psykopaateista myös 90 prosenttia täyttää kriteerien sisällön, mutta vain noin 25 prosenttia niistä henkilöistä, jotka on diagnosoitu APD-tapauksiksi, täyttää esimerkiksi Haren 20/22-kohtaisen piirreluettelon mukaiset psykopaatin riittävät kriteerit.
Cleckleyn luettelo psykopatian piirteistä
- Pinnallinen viehätysvoima ja älykkyys
- Harhaluulojen ja muiden irrationaalisten ajattelun merkkien puuttuminen
- Hermostuneisuuden tai psykoneuroottisten oireiden puuttuminen
- Epäluotettavuus
- Valheellisuus ja epärehellisyys
- Katumuksen ja häpeän puuttuminen
- Epäsosiaalinen käyttäytyminen, joka on heikosti motivoitunutta
- Huono arvostelukyky ja kyvyttömyys oppia kokemuksista
- Patologinen itsekeskeisyys ja kyvyttömyys rakastaa
- Yleinen tunneköyhyys
- Oivalluskyvyn spesifi puute
- Välinpitämättömyys interpersoonallisissa suhteissa
- Outo ja luotaantyöntävä käyttäytyminen juopuneena ja joskus muulloinkin
- Tekee harvoin itsemurhan
- Sukupuolielämä on persoonatonta, triviaalia ja heikosti integroitunutta
- Elämän suunnitelmattomuus
Robert Hare on laatinut Hervey Cleckleyn kuvauksen pohjalta oman 20-kohtaisen piirreluettelonsa.
Haren 20-kohtainen piirreluettelo
- Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima
- Vahvalta vaikuttava omanarvontunto
- Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen
- Patologinen valehtelu
- Petkuttaminen ja manipulointi
- Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
- Tunteiden pinnallisuus
- Kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen
- Loismainen elämäntyyli
- Heikko käyttäytymisen kontrolli
- Promiskuiteetti (sukupuolinen holtittomuus tai valikoimaton sukupuoliyhteys eri partnerien kanssa)
- Varhaiset käyttäytymisongelmat
- Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen
- Impulsiivisuus
- Vastuuttomuus
- Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä
- Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita
- Nuorisorikollisuus
- Ehdonalaisen vapauden peruutus
- Monipuolinen rikollisuus
[muokkaa] Tunnettuja psykopaatteja
- Ruben Oskar Auervaara, suomalainen huijari[2].
- Ted Bundy, sarjamurhaaja.[3]
- Adolf Hitler [4] (kiistelty)
[muokkaa] Psykopatia fiktiossa
Katso luettelo fiktiivisistä psykopaateista.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Robert D. Hare: Ilman omaatuntoa. 1999/2004, Helsinki: Gilgames.
- Haapasalo, Jaana, Psykopatiakäsitteen kehitys ja sisältö. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, 1985, Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
- Ahmavaara, Yrjö: Hyvinvointivaltion tabut: Nykykulttuurimme kritiikki. 2. lisätty painos. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-570-420-0.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Eitinger, L. and N. Retterstøl, Rettpsykiatri. 2. utg. ed. 1976, Oslo: Universitetsforlaget.
- ↑ http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2006-12-09,104:10:424611,1:0:0:0:0:0:
- ↑ The Crime Library: Ted Bundy
- ↑ Toland: Hitler, Prologue s. xv-xx
- Haapasalo, Jaana, Psykopatia ja rikoksentekijöiden persoonallisuus [Psychopathy and the criminal personality]. Psykologia, 1986. 21: p. 430–433.
- Haapasalo, Jaana, Tutkimuskohteena psykopatia: Haastateltavana professori D. Hare British Columbia - yliopistosta, Kanadasta. Psykologia, 1987. 22: p. 108–110.
- Haapasalo, Jaana, Cleckleyn psykopaatin muotokuva haastatteluvastausten valossa [Liittyy väitöskirjaan Psychopathology as a descriptive construct of personality among offenders / Jaana Haapasalo (Jyväskylä studies in education, psychology and social research 84)]. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, 1991, Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
- Haapasalo, Jaana, Psykopatia rikoksentekijöiden persoonallisuutta kuvaavana konstruktiona [Psychopathy as a descriptive costruct of personality among offenders]. Psykoykologiaa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, ISSN 0782-3274 ; 328. 1995, Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä. 162.
- Hare, R.D., et al., The revised psychopathy checklist: Reliability and factor structure: Psychological assessment. Journal of Consult. Clin. Psychol, 1990. 2: p. 338–341.
- Sroufe, L.A., et al., Relationships, Development, and Psychopathology [Reprinted from: Handbook of Developmental Psychopathology (2nd Ed.. Arnold J. Sameroff, Michael Lewis, and Suzanne M. Miller (Eds). Kluwer Academic/ Plenum Publishers, New York, 2000.]. [2]
- Weizmann-Henelius, G., Violent Female Perpetrators in Finland: Personality and Life Events [Väitöskirja: Diss., Åbo Akademi. HF]. 2004, Vaasa: Vanhan Vaasan sairaala (Fram oy).
