Amory Lovins

Wikipedia

Amory B. Lovins (13. marraskuuta 1947 Washington Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen fyysikko, energiatehokkuuden asiantuntija, yksi Rocky Mountain Instituten perustajista ja sen päätutkija, yksi kirjan Natural Capitalism kirjoittajista, luennoija sekä yritysten ja valtioiden neuvonantaja. Hän on yksi maailman autoteollisuuden vaikutusvaltaisimmista ihmisistä^[1], yksi läntisen maailman vaikutusvaltaisimmista energia-alan ajattelijoista^[2] ja tunnetuin vapaa-ajattelija energia- ja ympäristöpolitiikan alalla^[3].

Sisällysluettelo 1 Lapsuus 2 Opiskelu 3 Avioliitot 4 Ura ja työ 5 Rocky Mountain Institute 6 Näkemykset 6.1 Energiapalveluita, ei energiaa 6.2 Energiatehokkuus 6.2.1 Energiansäästön yksikkö on negawatti 6.3 Ympäristön suojelu on tuottoisaa 6.4 Auto on huonosti suunniteltu 6.4.1 Parempi ratkaisu 6.4.2 Hyperauto toimii esimerkkinä autonvalmistajille 6.5 Öljystä tulisi luopua kokonaan 6.5.1 Kuljetus 6.5.2 Lentoliikenne 6.6 Ydinvoima on kalleinta 6.7 Energiatehokkuus ja mikrovoimalat ovat edullisimpia 6.8 Kannustimet 6.9 Reilu kilpailu 6.10 Hajautettu tuotanto 6.11 On siirryttävä vetytalouteen 7 Lovinsiin kohdistettu kritiikki 7.1 Entä pienet ydinvoimalat? 7.2 Saako ydinvoima tukiaisia? 7.3 Voiko pieni tuottaa paljon, ja voiko siihen luottaa? 7.4 Entä Vattenfall? 7.5 Tukeeko aineisto energiatehokkuutta? 7.6 Onko ydinvoima kuusi kertaa hiilivoimaa haitallisempaa? 7.7 Ovatko pienet laitokset käytännöllisiä? 7.8 Mitä on mikrovoima? 7.9 David Bradish 8 Tunnustukset 9 Iskulauseet ja omat käsitteet 10 Julkaisut 10.1 Kirjat 10.2 Artikkelit 11 Lähteet

[muokkaa] Lapsuus

Lovins kasvoi Yhdysvaltain itärannikolla^[4]. Hän syntyi Washington (DC):ssä ja kävi kansakouluja Massachusettsin Amherstissa^[5]. Hän harkitsi konserttipianistin uraa mutta valitsi uran tutkivana fyysikkona^[6].

[muokkaa] Opiskelu

Lovins aloitti opinnot Harvardin yliopistossa vuonna 1964 suoritettuaan suurimman osan fysiikan opinnoista jo etukäteen. Harvardissa hän osallistui Nobel-palkitun fyysikon Edward Purcellin järjestämälle seminaarikurssille, joka Lovinsin mukaan "oli avoin kaikille Lovins-nimisille fukseille".^[5]

Lovins keskeytti opinnot toisen vuoden alussa. Vahvistaakseen polviaan hän ryhtyi vuorikiipeilijäksi. Tämä harrastus vahvisti myös hänen kiinnostustaan ympäristöasioihin.^[5]

Lovins palasi Harvardiin vuonna 1966 mutta keskeytti opiskelun pysyvästi toisen vuoden jälkeen. Hän piti kovasti opiskelutovereistaan ja eräistä opettajistaan, mutta suhtautui välinpitämättömästi opetussuunnitelmaan ja kieltäytyi keskittymästä millekään alalle. Hän opiskeli suullista kertomusperinnettä ja perustuslakia; häntä kiinnostivat myös kemia, fysiikka, kielitiede, oikeustiede, lääketiede, pianonsoitto ja säveltäminen. Hän arveli tuolloin, että maailmassa oli liikaa erityisasiantuntijoita, ja hän halusi itse olla yleistietäjä.^[5]

Vuonna 1967 Lovins siirtyi Oxfordin Magdalen Collegeen, jossa hän sai luvan opiskella useita aineita. Kahden vuoden kuluttua hänestä tuli Oxfordin Merton Collegen opettaja.^[5]

21-vuotiaana hän oli nuorin Oxfordin opettajakunnan jäsen 400 vuoteen^[7]. Koska Lovins oli jo opettaja, Oxford myönsi hänelle vuonna 1971 erikoispäätöksellä M.A.:n, mutta alempi korkeakoulututkinto puuttuu häneltä edelleen.^[5]

Lovinsin kiinnostus suuntautui energiapolitiikkaan, mutta yliopisto vastusti Lovinsin pyrkimyksiä, sillä tuolloin elettiin aikaa ennen öljykriisiä. Kiistan seurauksena Lovins lähti yliopistosta.^[7]

Vuonna 1971 Lovins kirjoitti ja valokuvasi kirjaa, joka käsitteli uhanalaista kansallispuistoa Walesissa^[5]. Aiheeseen liittyi RTZ-kaivosyhtiön kuparikaivoshanke^[8]. Kirjan toimeksianto tuli Maan ystävien puheenjohtajalta David Browerilta, Lovinsin mukaan "1900-luvun merkittävimmältä luonnonsuojelijalta"^[5]. Hanke oli menestyksekäs^[8].

Lovins meni lopulta täysipäiväisesti Maan ystävien palvelukseen. Hän asui Lontoossa ja toimi Yhdysvalloissa käydessään vuorikiipeilyoppaana New Hampshiressä.^[5]

Tuolloin hän epäili ääneen David Browerille, että oli ehkä järjetöntä olettaa heidän lobbauksensa tai ympäristöliikkeen yleensä voittavan yhteiskunnalliset ja poliittiset viivästykset tarpeeksi nopeasti. Brower vastasi: "Mutta Amory, eiväthän järkevät ihmiset ole koskaan tehneet mitään."^[5]

Lovinsin elämäntyö käsittelee energiatehokkuutta ja uusiutuvia energianlähteitä^[9]. Ajatus elegantin niukkuuden kannattavuudesta on Lovinsin työssä keskeinen ajatus.^[8]

[muokkaa] Avioliitot

Amory Lovins avioitui 1979 L. Hunter Lovinsin kanssa^[10] intiaanien hikimajassa^[11]. L. Hunter Lovins, omaa sukua Sheldon, on juristi, yhteiskuntatieteilijä ja metsänhoitaja^[5]. Lovinsit asuivat erillään vuodesta 1989 lähtien ja avioero astui voimaan 1999.^[12]

Toisen avioliittonsa Amory Lovins solmi vuonna 2007 Judy Hill Lovinsin kanssa.^[10].

[muokkaa] Ura ja työ

Amory Lovins on toiminut yritysten ja valtioiden neuvonantajana eri puolilla maailmaa yli 30 vuotta. Hän on luennoinut Yhdysvaltain armeijan oppilaitoksissa ja tehnyt työtä ydinaseiden leviämisen estämiseksi, mutta ennen kaikkea hän on tehnyt energiankäyttöä ja -säästöä koskevaa tutkimustyötä. Hänen Yhdysvaltojen armeijalle tekemänsä työn näkökulma kattaa maanpuolustuksen ja konfliktinehkäisyn, mutta kohdistuu myös rahan ja sähkön säästöön laivaston risteilijällä^[13]

Lovinsin vaikutusvallan sanotaan olevan seurausta useiden alojen näkemysten yhteensovittamisesta uudeksi, ravistelevaksi näkökulmaksi^[3]. Pyrkimys energiatehokkuuteen tuottaa yllättäviä ja poikkeuksellisia johtopäätöksiä.^[3]

Lovins matkustaa jatkuvasti konsultin, opettajan ja neuvonantajan tehtävissä. Hän tekee sadan tunnin työviikkoja eikä enää ehdi harrastaa musiikkia, runoja, squashia tai luontovalokuvausta^[5].

Ensimmäisen kerran Lovins herätti huomiota 1970-luvun puolivälissä ennustamalla, että ydinvoima on tuhoon tuomittu rakennuskustannusten nousun vuoksi^[3].

Hänen mainettaan vahvisti Foreign Affairs -lehden julkaisema vaikuttava artikkeli Energy Strategy: The Road Not Taken?^[14][3]. Siinä 28-vuotias Lovins^[5] esitti maansa energiantarpeen täyttämistä energiatehokkuudella ja uusiutuvilla energiamuodoilla keskitettyjen voimalaitosten, kuten ydinvoimaloiden, sijaan^[14]. Artikkelin mukaan fossiilisista polttoaineista voitaisiin luopua kolmessa vuosikymmenessä ilman kustannuksia^[4]. Vaihtoehtonsa eduiksi Lovins nimesi ydinaseiden leviämisen estämisen, joka hänen mukaansa muuttuisi myöhemmin mahdottomaksi^[14].

Vuoteen 1978 mennessä hän oli julkaissut kuusi kirjaa, konsultoinut laajasti eri aloilla ja toimi omien sanojensa mukaan "energia-asioissa noin 15 maassa yhdistäjänä, lobbaajana, ja viidakkopuhelinten ristiinkytkijänä"^[5].

Näihin aikoihin Lovins väitti, että Pohjois-Amerikalla oli liikaa energiaa; että vesi-ydin-hiilisähköinen voimaverkko oli typerä, vaarallinen ja tuhlaavainen; usein tarpeeton ja sai valtavia tukiaisia ja että ydinvoiman rauhanomaiset käyttötarkoitukset olivat vain pöhöttyneen sotakoneiston naamio.^[8]

Lovins kuvaili kaukonäköisesti suuria voimalaitoksia ja sähköverkostoa hauraaksi rakenteeksi, joka olisi altis terrorismille ja sähkökatkoksille. Hänen ennustuksensa osoittautuivat tuolloista vallitsevaa näkemystä oikeammaksi.^[3] Nykyäänkin hän puolustaa hajautettua mikrovoimaa^[15].

[muokkaa] Rocky Mountain Institute

Pääartikkeli: Rocky Mountain Institute

Rocky Mountain Institute (RMI) on voittoa tuottamaton tutkimus- ja konsulttiyritys^[5]. Se perustettiin 1982^[3] "vaalimaan voimavarojen tehokasta ja kestävää käyttöä"^[5].

Lovinsin mukaan laitoksessa havaittiin, että kehittyneen teknologian, markkinavoimien luovan käytön, aikidon periaatteella toimivan politiikan ja yhteisön toiminnan organisoinnin yhdistäminen ratkaisi useita ongelmia samalla kerralla synnyttämättä lisäongelmia ja suojeli ympäristöä taloudellisesti tuottavasti.^[8] RMI on kehittänyt materiaaleja, joiden avulla alueellista kestävän talouden kehitystä voidaan edistää ruohonjuuritasolla.^[8]

1990-luvun lopulla RMI:stä pyrittiin tekemään yritysmäisempi laitos, joka voisi toimia myös ilman Lovinsia. Lovins toimi RMI:n toimitusjohtajana vuoteen 2007. Nykyään hän on instituutin päätutkija ja puheenjohtaja. RMI:n toimitusjohtaja on Michael Potts.^[16]

Vuodesta 1990 lähtien Lovins on johtanut viisinkertaisesti nykyistä tehokkaamman auton kehitystyötä ja vetytalouteen siirtymisen strategian kehitystä^[13]. Lovins on komposiittimateriaaliyhtiö Fiberforgen puheenjohtaja^[17].

[muokkaa] Näkemykset

[muokkaa] Energiapalveluita, ei energiaa

Lovins kertoo ymmärtäneensä vuonna 1976, että energiaongelma ei olekaan se, mistä löydettäisiin enemmän kaikenlaista energiaa. Kukaan ei todellisuudessa halua tynnyreittäin mustaa mönjää, vaan sen avulla tuotettuja palveluita, kuten lämmintä suihkuvettä ja lämmintä ruokaa. Siten voidaankin kysyä: paljonko näiden tehtävien täyttämiseksi tarvitaan energiaa; millaista, missä mittakaavassa; ja mistä se saadaan edullisimmin?^[9]

[muokkaa] Energiatehokkuus

Lovinsin mukaan useimmat ympäristöongelmat ja monet kehityksen ja turvallisuuden haasteet aiheutuvat energian ylikäytöstä ja väärinkäytöstä. Energiankäyttöä tutkimalla voidaan oppia ratkaisemaan myös muita ongelmia, esimerkiksi vesipulaa.^[9] Energiatehokkuuden avulla voitaisiin välttää sotia.^[8]

Energiatehokkuuden kohentaminen on suurin, halvin, suotuisin, nopeimmin käyttöön otettava, vähiten näkyvä, vähiten ymmärretty ja kaikkein laiminlyödyin tapa vastata energian tulevaan kysyntään.^[18]

Ajoneuvojen keskimääräisten kulutuslukemien parantaminen niin, että auto kulkisi 1,148 km pitempään litralla vastaisi kaiken Persianlahdelta Yhdysvaltoihin tuotavan öljyn määrää.^[19]

Vipuvoima saa aikaan suurempia säästöjä energiantuotannon alkulähteillä^[5]. Negawatin voima piilee siinä, että kun yhden yksikön energiaa säästää käyttöpaikassa, kerrannaisvaikutus heijastuu takaisin ja säästää 2–4 yksikköä energiaa sen tuotantopaikassa.^[5] Tavallisesti yhden käyttövalmiin sähköyksikön tuotantoon kulutetaan 3–4 yksikköä hiiltä, öljyä tai maakaasua – joten se, joka säästää yhden kilowattitunnin sähköä kotonaan saattaa säästää neljä kilowattituntia polttoainetta voimalaitoksella.^[5]

Esimerkiksi Vermont säästää sähköä nopeammin kuin seudun talous ja asukasluku kasvaa^[20]. Sähkön ja kaasun siirtoyhtiöitä tulisi palkita sähkön säästämisestä, ei uuden sähkön myymisestä. Tämä tapahtuisi irrottamalla voitto myyntimäärästä ja antamalla niille osa säästämällä saadusta voitosta. Tämän puuttuminen on suurin este sähkön järkevälle käytölle.^[20]

[muokkaa] Energiansäästön yksikkö on negawatti

Negawatti on Amory Lovinsin tunnetuksi tekemä termi. Se tarkoittaa megawatteja, joita ei tarvita kulutusta vähentävien teknisten parannusten ansiosta. Termi sai alkunsa painovirheestä.^[21]

Lovinsin mukaan "Yhdysvallat on negabarrelien Saudi-Arabia", koska Yhdysvallat voi säästää öljyä nopeammin kuin saudit voivat sitä myydä^[22]. "Jos kaikki maailmassa ajaisivat vetykennoautoilla, se vastaisi nega-OPECia"^[5]. "Kuvittele negatehtäviä Persianlahdella."^[5]

[muokkaa] Ympäristön suojelu on tuottoisaa

Lähes kaikki, mitä kestävän kehityksen nimissä voisi haluta, on rahallisesti nykyistä käytäntöä tuottoisampaa^[8].

Yrittäjä voi saada osan ekosysteemien tuottamasta, huomioimatta jätetystä arvosta talteen samalla kun hän huolehtii ympäristöstä. Liiketoiminnan tuottoisaa harjoittamista luonnonvarojen suojelemisen ohessa Lovins kutsuu luonnonkapitalismin harjoittamiseksi.^[23] Sen menetelmiä ovat mm.

• luonnonvarojen tehokas käyttö siten, että kehitetään tuotantomenetelmiä, jotka tuottavat samasta resurssista moninkertaisesti entistä enemmän^[23]
• tuotantojärjestelmät, jotka eivät tuota jätettä, koska ne hyödyntävät jätteenkin, kuten luonnossa tapahtuu^[23]
• sijoittaminen luonnon pääomaan – esimerkiksi puiden istuttaminen hiilinieluiksi tai jäteveden puhdistaminen biologisin menetelmin, jotka toimivat paremmin^[23]

Luonnon mukainen toiminta on Lovinsin mukaan kilpailuetu.^[23]

On halvempaa säästää kuin ostaa polttoainetta. Useat suuret yritykset säästävät energiaa 6 % vuodessa ja saavat säästöhankkeista voittoa 2–3 vuoden jälkeen.^[22] Uusiutuviin energianlähteisiin siirtyminen on järkevää ja tuottoisaa, minkä ansiosta yritykset voivat johtaa muutosta^[9].

Ilmasto-ongelma olisi jo voitu ratkaista energiansäästöllä. Energiansäästö ei tarkoita uhrauksia, päin vastoin elämänlaatu paranee. Tehokkaassa talossa on mukavampi asua, tehokkaassa valaistuksessa näkee paremmin ja kaikki näyttää paremmalta. Ruoka säilyy paremmin tehokkaassa pakastimessa.^[24] Tehokkaassa ja hyvin suunnitellussa toimitilassa työn tuottavuus kasvaa^[8].

[muokkaa] Auto on huonosti suunniteltu

Lovinsin mukaan nykyaikainen henkilöauto on vuosisadan kestäneen kehitystyön jälkeenkin hävettävän tehoton.^[25] Henkilöauton polttoaineen energiasta 87 % haaskataan moottorissa, tyhjäkäynnissä, voimansiirrossa tai lisävarusteissa. 13 % energiasta päätyy pyöriin ja siitä puolet pelkästään lämmittää renkaita, tietä ja ilmaa. Todellisuudessa 6 % kiihdyttää autoa. 95 % kokonaispainosta on autoa, joten loppujen lopuksi vain 1 % käytetystä energiasta liikuttaa kuljettajaa.^[22]

[muokkaa] Parempi ratkaisu

Lovins ehdottaa ratkaisuksi auton rakenteen mullistamista kolmen pääkohdan ohjelmalla.

1. Koska ¾ auton polttoaineen käytöstä aiheutuu ajoneuvon painosta^[22], tehdään autosta ultrakevyt: painoltaan vain puolet tai kolmasosa tavallisista autoista^[25]
2. tehdään autosta erittäin aerodynaaminen, niin että se halkoo ilmaa vaivattomammin
3. kun kohdat 1 ja 2 ovat vähentäneet tarvittavan voiman alle puoleen entisestä, tehdään vielä auton voimansiirrosta hybridisähköinen.

Näin säästetään 70–80 % auton polttoaineesta samalla kun autosta tulee turvallisempi, urheilullisempi ja mukavampi.^[25]

Aikaisemmin on ajateltu, että energiansäästöön tarvittavat keveät autot ovat muita turvattomampia^[26]. Lovinsin mukaan autojen tulisi olla keveitä, koska paino on tuhoisaa ja tuhlaavaista – mutta samalla suhteellisen isokokoisia, koska se on mukavaa ja turvallista. Turvattomuutta aiheuttaa pieni koko yhdistettynä keveyteen.^[27]. Toteuttaminen onnistuu hiilikuidun kaltaisilla uudenaikaisilla komposiittimateriaaleilla, joista valmistettu auto voi olla teräksistä turvallisempi ja myös halvempi valmistaa.^[22]

Plug-in-hybridiauto voisi olla hyvä ratkaisu oikeissa olosuhteissa – lähinnä lyhyillä matkoilla – sillä se käyttää vaatimattoman määrän sähköä ja senkin yöaikaan.^[20]

[muokkaa] Hyperauto toimii esimerkkinä autonvalmistajille

Vuonna 1991 Lovins alkoi kehittää autoa, jonka oli määrä alittaa 2,4 l/100 km bensiininkulutus.^[3]

Lovins uskoi, että suurilta autonvalmistajilta ei kannattaisi odottaa sellaisia innovaatioita, koska niillä on liian paljon investoituna tehtaisiin, joissa autoja tehdään metallista^[28].

Hypercar valmistui vuonna 2000^[26]. Kyseessä on sarjatuotantovalmis henkilöauton suunnitelma. Se on viiden hengen keskikokoinen kaupunkimaasturi, joka painaa vain 857 kg. Se kuluttaa 3,6 l/100 km bensiinihybridinä tai 2,2 l/100 km vetykäyttöisenä. Se kiihtyy 0–97 km/h 7,1 sekunnissa.^[22]

Hypercar on ns. ultrakevyt hybridiauto^[8]. Sen energia ei tule raskaista akuista vaan polttonesteestä, koska se sisältää akkuja enemmän energiaa suhteessa painoon. Hybridimoottori lisää auton tehokkuutta selvästi, mutta keventämällä tehokkuus nousee jopa kaksikymmentäkertaiseksi.^[8]

Hypercar on suunniteltu valmistettavaksi komposiittimateriaalista, eikä menetelmä aseta rajoituksia muotoilulle. Valmistustavan ansiosta auton rakenne voi olla yksinkertaisempi: osien määrä on vain kymmenesosa tavallisesta. Sen osien valmistaminen on tavallista halvempaa, ja keveys helpottaa niiden käsittelyä. Koska auton maali voidaan lisätä muotteihin, ei kallista maalaamoa tarvita. Niinpä tehdas voi olla pienempi ja halvempi.^[22]

Valmis auto maksoi 2 511 dollaria tavallista enemmän, mutta koska se säästi polttoainetta 72 %, kustannukset saatiin takaisin parissa vuodessa^[27].

Lovinsin mukaan Hyperauto voisi olla monin tavoin mullistava. Hyperauto on valmistajalle edullinen, koska se voi lyhentää tuotekiertoa ja pienentää kokoonpanoon vaadittavaa tilaa, työmäärää, työkalujen kustannuksia ja osien määrää. Siten hyperautoja valmistava yritys voi toimia ketterämmin kuin perinteiset autotehtaat. Hyperautoyhtiö voi olla paikallinen, ja se voi käyttää suoramyyntiä^[8]. Laajasti käyttöön otettuna hyperautossa sovellettu tekniikka tekisi ulkomaisen öljyn tuonnista tarpeetonta. Lähi-idästä tulisi merkityksetön ja öljyn hinta romahtaisi^[8].

Kaikki auton tuotantoon tarvittava tekniikka on jo yleisesti saatavilla^[8]. Koska RMI:n tavoitteena on säästää resursseja, ei rikastua, patentoinnin ja myymisen sijasta suurin osa Hyperauton suunnitelmasta annettiin vapaasti yleiseen käyttöön. Sen uskottiin nopeuttavan hyperautojen leviämistä.^[8]

Autotehtaat osoittivat kiinnostusta hanketta kohtaan, mutta toiset tulkitsivat sen vain taktiikaksi, jolla yhtiöt pyrkivät välttämään tiukempien kulutusnormien velvoitteet. Lopulta Hypercarin esimerkkiä ei omaksuttu autoyhtiöissä.^[3] Kukaan ei ole suostunut rahoittamaan prototyypin rakentamista^[4]. Eräät autonvalmistajat, kuten Ford, Nissan, Mazda ja Toyota, ovat kuitenkin ryhtyneet keventämään omaa mallistoaan^[27].

Vuonna 1999 hankkeen ympärille muodostettiin yhtiö^[3], joka sijaitsee Coloradon Basaltissa. Sen tarkoitus on tuottaa voittoa^[5]. Yhtiö on kehittänyt menetelmän laadukkaiden hiilikuituvahvisteisten muoviosien valmistamiseksi^[3]. Se on patentoinut komposiittirakenteiden prosessointimenetelmän, joka pienentää kustannuksia^[5].

Vuonna 2004 yhtiön nimi muutettiin Fiberforgeksi. Sen uutena tavoitteena on tuottaa halpoja komposiittimateriaaleja^[29].

[muokkaa] Öljystä tulisi luopua kokonaan

Yhdysvaltojen tulisi luopua öljyn käytöstä kokonaan. Lovins luettelee tähän useita taloudellisia ja turvallisuuteen liittyviä sekä moraalisia syitä, esimerkiksi: Öljyn saatavuus on epävarmaa; armeijan käyttö öljynsaannin turvaamiseen on sopimatonta ja kuluttavaa; öljyn tavoittelu vaikuttaa kansainväliseen poliittiseen asetelmaan ja Yhdysvaltain omaan uskottavuuteen; sen myyntivoitto kustantaa poliittista epävakautta; öljyn hinta on epävakaa; öljy saattaa loppua; sen käyttö vaarantaa ympäristön ja ilmaston.^[22] Öljyn käyttö aiheuttaa kauppavajetta, kustannuksia sotilaallisessa valmistautumisessa sekä työpaikkojen menetyksiä^[8]. Öljystä luovuttaessa sen tuonti lakkaisi vaikuttamasta Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan. Se saattaisi edistää ympäristösopimusten neuvotteluja.^[5]

Puolet öljyn kulutuksesta voitaisiin säästää; jäljelle jäävä puoli voitaisiin korvata biopolttoaineilla ja maakaasulla. Tämä säästäisi 70 miljardia dollaria vuodessa. Se vaatisi suuria investointeja kuljetusalan uudistamiseen ja biopolttoaineteollisuuden rakentamiseen. Toisaalta se tuottaisi maaseudulle miljoona työpaikkaa ja säilyttäisi yhtä monta nykyisellään uhattua työpaikkaa autoteollisuudessa.^[22]

Toteutustapoja on useita. Hallitus voi helpottaa muutosta eri tavoin:

• Asettamalla feebateja (fee + rebate): nostamalla tehottoman laitteen hintaa ja hyvittämällä saman verran tehokkaan laitteen hinnasta samassa tuoteluokassa^[22]. Feebate olisi myös poliittisesti parempi ratkaisu kuin tiukemmat standardit tai verojen korottaminen^[26]
• Auttamalla köyhiä hankkimaan autoja ja hävittämällä vanhat romuautot. Näin syntyisi uudet miljoonan auton markkinat.^[22]
• Julkiset hankinnat voidaan suunnata tehokkaiden ajoneuvojen hankintaan.
• Lentoyhtiöiden lainantakauksien ehdoksi voidaan asettaa polttoaineen säästö ja tehottomien vanhojen lentokoneiden hävittäminen.
• Armeijan tutkimus- ja kehitysbudjetilla voidaan rahoittaa materiaalitutkimusta. Armeija voi luoda tarvitsemaansa uutta teknologiaa, joka voidaan myöhemmin siirtää siviilikäyttöön, kuten aiemmin tapahtui puolijohteiden, Internetin ja GPS:n kohdalla.^[22]

Näitä keinoja käyttämällä Yhdysvallat voi Lovinsin mukaan olla öljytön 2040-luvulla.^[22]

Yhdysvaltojen öljyn tarpeen vähentäminen on eduksi myös kehitysmaille, jotka nykyään velkaantuvat ostaessaan Yhdysvaltojen kysynnän vuoksi kallistunutta öljyä.^[5]

Tarvittavasta muutosvauhdista on aiempi esimerkki:^[22] "Kun öljyn kulutukseen viimeksi kiinnitettiin huomiota" – siis vuosina 1977–1985 – yhdysvaltalaisten autojen keskimääräiset kulutuslukemat paranivat 3,2 kilometrillä litraa kohden. Talous kasvoi 27 %, öljyn käyttö väheni 17 %, öljyn tuonti väheni 50 % ja tuonti Persianlahdelta väheni 87 %. Sitten öljyn hinta putosi takaisin ja palattiin entiseen. Mutta Lovins katsoo, että tämä aika mursi OPECin hinnoitteluvoiman vuosikymmeneksi. Jos samaa vauhtia olisi jatkettu vielä vuoden verran, vuonna 1986 Persianlahdelta ei olisi tarvittu enää tippaakaan öljyä. Tai jos samaan vauhtiin olisi palattu vuonna 2001, kaiken Persianlahdelta tuotavan öljyn määrä olisi säästynyt vuoteen 2003 mennessä.^[5]

Lovins sanoo, että energiankäytön tehostamisen mahdollisuudet ovat nykyään niin monilukuiset, että öljyn kysyntä todennäköisesti laskee – samoin kuin kävi aikoinaan valasöljylle, joka korvattiin muilla menetelmillä ennen sen tyrehtymistä.^[3] Lovins uskoo suotuisan kehityksen kiihtyvän hänen kannattamiensa ajatustensa levitessä^[24]. Lovins näkee uusiutuvien energiavarojen asteittain syrjäyttävän fossiiliset polttoaineet.^[5]

[muokkaa] Kuljetus

Suurin osa Yhdysvalloissa kulutetusta energiasta kuluu kuljetuksessa^[4]. Henkilöautoja kannattavampaa on säästää kuorma-autokuljetuksissa. Tekniset parannukset aerodynamiikassa, renkaissa, moottorissa ja voimansiirrossa sekä painonsäästössä voivat kaksinkertaistaa tehokkuuden. Toimintatapoja muuttamalla tehokkuus voitaisiin liki kolminkertaistaa. Lovins ennustaa voittojen kaksinkertaistuvan samalla.^[22]

RMI on työskennellyt maan suurimman vähittäismyyjän kanssa tehokkaampien kuorma-autojen kehittämiseksi ja laajentaa toimintaansa muualle kuljetusalalle.^[24]

[muokkaa] Lentoliikenne

Boeingin Dreamliner on rakennettu puoliksi hiilikuidusta^[27]. Se todistaa, että lentoliikenteen polttoaineesta 20 % voidaan säästää ilmaiseksi. Seuraava lentokoneiden sukupolvi säästänee noin puolet energiasta. Mutta niin sanottu blended wing -tyyppinen lentokone sisäänrakennetuilla moottoreilla saavuttaisi jo kolminkertaisen tehokkuuden samaan tai entistä alempaan hintaan.^[22]

Tulevaisuudessa on mahdollista siirtyä kaikissa liikennevälineissä – lentokoneet mukaan luettuina – sähkön ja vedyn käyttöön, tuottoisasti ja turvallisesti, samalla moninkertaistaen tehokkuuden.^[24]

[muokkaa] Ydinvoima on kalleinta

Uusi ydinvoima maksaa kilowattituntia kohden kaksi kertaa niin paljon kuin tuulivoima, 5–10 kertaa niin paljon kuin sähkön ja lämmön yhteistuotanto maakaasusta, 3–30 kertaa niin paljon kuin sähkön käytön tehostaminen^[5].

Lovinsin mukaan ydinenergiateollisuus on kuollut kaikkialla siellä, missä energiasektoria hallitsevat markkinavoimat. Suurten tukitoimien ansiosta ydinvoima edelleen kituuttaa joissakin keskusjohtoisissa järjestelmissä – kuten Venäjä, Kiina, Japani, Ranska, Taiwan ja Etelä-Korea – aivan muista kuin taloudellisista syistä.^[8] Mitä enemmän kilpailua on, sitä selvemmin kalliit ydinvoimalat näyttävät kilpailun häviäjiltä.^[8]

Yhdenkään uuden ydinvoimalahankkeen eteen ei ole uhrattu penniäkään yksityistä pääomaa^[20]. Lovinsin mukaan uusien ydinvoimaloiden rakentaminen ei ole houkutteleva sijoituskohde. Valtion tukeminakaan ydinvoimalat eivät kiinnosta rahoittajia.^[30] Sijoittajat ovat huomanneet ydinvoiman korkeammat kustannukset ja rahalliset riskit. Ydinvoimateollisuuden on vaikea saada yhtäkään uutta tilausta.^[20]

Uuden sukupolven reaktoreille luvatut alhaiset kustannukset eivät ole toteutuneet. Esimerkiksi Suomen uusi voimala on myöhässä, se on vaikeuksissa turvallisuusviranomaisten kanssa ja on ylittänyt budjettinsa useilla miljardeilla euroilla.^[20]

Uusia ydinvoimaloita voidaan rakentaa ainoastaan, koska vaihtoehtojen määrää on rajattu, taloudellista puolta ei ole ymmärretty tai koska kyse on ideologiasta tai ydinvoimateollisuuden tukiaisesta.^[20]

Kiinan kunnianhimoisimpienkin ydinvoimatavoitteiden toteutuminen tarkoittaisi sitä, että ainoastaan 10 % suljettavista voimaloista korvataan.^[31]

Sen sijaan ydinvoima voi olla käyttökelpoinen merillä: työntövoimana sukellusveneissä ja lentotukialuksissa, joissa muut tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin kustannustehokkuus^[32].

Kustannukset: Ydinvoimala on halpa käyttää ja kallis rakentaa, mutta sekä käyttö että rakentaminen kallistuvat. Ydinvoimalan kokonaiskustannukset ylittävät jo nyt hiili- ja kaasuvoimaloiden sekä suurten tuulivoimaloiden kustannukset. Hinta nousee, koska rakennusmateriaalien hinta nousee ja koska voimaloiden rakentajien ja ylläpitäjien taito rapistuu.^[30]

Ilmastovaikutus: Vaikka ydinvoima tuottaa energiaa vähäisin hiilidioksidipäästöin, samaan tulokseen päästäisiin halvemmalla ja nopeammin. Ydinvoimaan sijoittaminen on jopa vahingollista.^[30] Jos summa rahaa käytetään ydinvoimaan energiatehokkuuden sijaan, ilmaston lämpeneminen pahenee enemmän kuin jos sama raha sijoitettaisiin uuden hiilivoimalan rakentamiseen^[32].

Jos sijoittaa ydinvoimalaan eikä tehokkuuteen tai mikrovoimaan, rahallaan saa vähemmän ratkaisuja ilmasto-ongelmaan ja vuodessa saa aikaiseksi vähemmän ratkaisuja. Siten sijoittaja tulee vähentäneeksi ja taannuttaneeksi ilmaston suojelua.^[20].

Ydinvoima on niin kallista, että sillä saa noin 1,5–11 kertaa vähemmän hiilivähennyksiä euroa kohden kuin kilpailevilla tekniikoilla^[32].

Luotettavuus: Yhdysvaltalaisista ydinvoimaloista 21 % on suljettu ennen aikojaan epäluotettavuuden tai kustannusten takia. Laitoksista 27 % on ollut ainakin vuoden ajan pois toiminnasta yhteen menoon. Luotettavimmatkin ydinvoimalat joudutaan toisinaan sulkemaan huoltotoimenpiteiden takia.^[30] Keskimääräinen suuri poissaolo kesti 36 päivää ja tapahtui aina 17 kuukauden välein^[33][34] Ydinvoimalan sammutus on nopea mutta uudelleenkäynnistäminen hidasta, mistä aiheutuu sähköpulaa. Keskitetyn tuotannon tavoin ydinvoima on altis voimalinjojen häiriöille, joista lähes kaikki sähkökatkokset johtuvat.^[30] Usein ydinvoimalat rikkoutuvat samaan aikaan, ennustamattomasti ja pitkäksi aikaa kerrallaan^[32]. Tepcon vuoden 2003–2004 sammutus sulki sen kaikki 17 yksikköä moneksi kuukaudeksi.^[34]

Rahoitusriski Ydinvoimalat ovat kalliita. Koska ydinvoimaloihin ei saa rahoitusta muualta, sitä on hankittava veronmaksajilta. Yhdysvalloissa ydinvoimateollisuus on saanut verorahaa, säädösten löyhennyksiä ja lainan takauksia, mutta ei tuettunakaan pysty kilpailemaan parempien vaihtoehtojen kanssa.^[30]

Markkinamenestys: Mikrovoimalat – hajasijoitetut turbiinit ja yksittäisille rakennuksille mitoitetut generaattorit – sekä uusiovoima ovat ohittaneet ydinvoiman energian tuotannossa. Vuosina 2004–2007 energiantuotannon lisäyksistä vain 2 % oli ydinvoimaa, kun 28 % tuli mikrovoimaloista. Lovinsin mukaan mikrovoima tuottaa kuudenneksen maailman sähköstä samalla kun mikrovoima ja energiansäästö tuottavat puolet maailman energiapalveluista.^[30]

Rakennusnopeus: Pienvoimalat ja jopa suuret tuulivoimapuistot ovat ydinvoimaloita nopeampia. Mikrovoima kasvaa 18 kertaa ydinvoimaa nopeammin. Tulevaisuudessa energiansäästö ja pienvoimalat pystyvät tuottamaan kaiken tarvittavan energian.^[30]

Ydinaseet: Ydinvoimaloihin käytettävät materiaalit, välineet ja tietotaito edistävät ydinaseiden tuotantoa. Halvempien energiaratkaisujen käyttö tekisi ydinaseiden levittämisestä vaikeampaa ja näkyvämpää.^[30] Ydinaseiden kehittämisestä epäillyt valtiot eivät enää voisi väittää tekevänsä pelkästään sähköä, sillä ainoa selitys ydinvoimasta kiinnostumiselle olisi sen sotilaskäyttö.^[31]

[muokkaa] Energiatehokkuus ja mikrovoimalat ovat edullisimpia

Hajautettu tuotanto on nopeaa, ketterää, nopeasti kehittyvää, yhä halpenevaa, pääomasijoittajien hyväksymää, ulkomaantuonnista riippumatonta – juuri päin vastoin kuin ydinvoima.^[32]

Mikrovoima sisältää lämmön ja sähkön yhteistuotannon sekä hajautetut uusioenergian tuotantomuodot: tuulivoiman, aurinkoenergian, maalämmön, pienvesivoiman ja biomassan^[20].

Mikrovoiman maailmanlaajuinen kapasiteetti ylitti ydinvoiman kapasiteetin vuonna 2002, ja sen vuotuinen tuotanto ylitti ydinvoiman tuotannon 2006. Vuonna 2005 mikrovoima tuotti 32 % maailman uudesta sähköstä ja 16 % maailman kaikesta sähköstä; samana vuonna ydinvoima tuotti 8 % uudesta ja 16 % kaikesta sähköstä.^[20]

Negawatit ovat lähes yhtä suosittu ratkaisu ja maksavat vielä vähemmän.^[32]

Kustannukset: Lämmön ja sähkön yhteistuotanto sekä energiatehokkuus eivät ole alttiita sähköverkon hävikille ja kustannuksille. Energiankäytön tehokkuus tuottaa samat palvelut vähemmällä hiilidioksidilla ja myös halvemmalla – energian säästön hinta voi olla jopa negatiivinen. Tuulivoima, energian yhteistuotanto ja energiatehokkuus ovat ydin- ja fossiilivoimaloita halvempia, ja ero niihin kasvaa uusien teknologioiden kypsyessä.^[30] Negawatit maksavat parhaimmillaan kymmenesosan ydinvoiman hinnasta ja halpenevat edelleen^[35].

Ilmastovaikutus: Tuulivoima, yhteistuotanto ja energian säästö ovat parempia vaihtoehtoja^[30]. Mikrovoiman ja "negawattien" valitseminen ydinvoiman sijaan antaa 2–11 kertaa enemmän hiilen vähennystä rahaa kohden ja sen saa aikaan nopeammin^[36]. Selvä enemmistö maailman yhteistuotannosta pyörii kaasulla, mutta kaasu on kivihiiltä vähähiilisempää ja mikrovoimalayksikkö on erillistä laitosta tehokkaampi, joten loppujen lopuksi hiiltä säästyy^[20].

Luotettavuus: Monimuotoinen hajautettu tuotanto on luotettavampaa^[30]. Hajautetut generaattorit eivät rikkoudu kaikki kerralla, ja ne voivat ohittaa sähköverkoston, jossa lähes kaikki sähkökatkokset saavat alkunsa^[32]. Tuuliturbiiniyksiköt tuottavat sähköä ~98–99 % ajasta; pitkä tauko tuotannossa kestää vain pari päivää; eivätkä ne ole samanaikaisesti poissa päältä. Tuulen ja auringonvalon saatavuutta ei nykyään pidetä merkittävänä ongelmana.^[34] Tuulivoiman saatavuuden puolesta puhuu kokemukseen perustuva ja tutkittu tieto^[20].

Biomassaan, vuorovesiin, aaltoihin ja maalämpöön perustuva energiatuotanto toimii yölläkin^[31]. Aurinkovoiman ja tuulenkaan saatavuus ei ole ongelma, jos siihen varaudutaan muutamalla eri keinolla:^[20]

1. Hajautetaan uusiutuvan energian lähteet teknologian perusteella, jotta yhden menetelmän tappio säätilan suhteen on toisen voitto.^[20]
2. Hajautetaan sijaintipaikan suhteen, jotteivät samat sääolot vaikuta kaikkiin samalla kerralla.^[20]
3. Ennustetaan tulevat sääolot normaaliin tapaan^[20]
4. Yhdistetään voimavarat niin, että toisten energianlähteiden sovitaan toimivan toisten takeena^[20]

Lisäksi suurinta kysyntää voidaan automaattisesti ja huomaamattomasti rajoittaa hetkeksi, kun tarjontaa ei ole saatavilla. Sähköä voidaan myös varastoida paineilman muodossa.^[20]

Markkinamenestys: Vaikka hajautettuja energiamuotoja tuetaan vähemmän ja niitä väitetään epäkäytännöllisiksi, epätaloudellisiksi ja vähäpätöisiksi, ne tuottavat maailmanlaajuisesti enemmän energiaa kuin ydinvoima; kasvavat kymmeniä kertoja nopeammin; ja niillä on kymmeniä kertoja suurempi markkinaosuus kuin ydinvoimalla^[32]. Vuonna 2005 maailmassa lisättiin mikrovoiman kapasiteettiä 41 gigawattia; samaan aikaan ydinvoimaa lisättiiin 3,7 gigawattia^[20]. Tuulivoima on kasvanut 20–30 % vuosittain^[5].

Vuonna 2006 hajautetut uusioenergiamuodot saivat 56 miljardia dollaria yksityistä pääomaa kun ydinvoima sai nolla^[36]. Vuonna 2007 hajautetut uusioenegiamuodot saivat maailmanlaajuisesti 71 miljardia dollaria yksityistä pääomaa; ydinvoima sen sijaan ei saanut mitään^[35].

Käytännössä maailman mikrovoiman rahoittaa yksityinen pääoma, mutta uusiin ydinvoimalahankkeisiin sitä ei ole sijoitettu penniäkään. Puhtaan energian yritykset hädin tuskin pysyvät omassa kasvussaan mukana, samalla kun ydinvoiman on vaikea saada yhtäkään tilausta.^[20] Mikrovoiman kärkimaa on Tanska, jossa sitä tuotettiin 53 % vuonna 2005^[20]. Kiinan hajautetun uusioenergian kapasiteetti oli vuonna 2006 seitsenkertainen ydinenergian kapasiteettiin verrattuna ja kasvoi seitsemän kertaa nopeammin^[32].

Potentiaali: Useimmissa paikoissa on hädin tuskin raapaistu kannattavan tehokkuuden pintaa. Vaikka yleensä oletetaan, että tuotto vähenee suhteessa panoksiin ja että tehokkuus on pian käytetty loppuun, todellisuudessa mahdolliset säästöt vain kasvavat ja halpenevat, koska teknologia paranee nopeammin kuin sitä käytetään. Helpoimmat saavutukset ovat yhä käyttämättä samalla kun uusia mahdollisuuksia tulee ulottuville.^[20]

Vuoden 2050 tavoitteet tullaan saavuttamaan 75-prosenttisesti tehokkuudella ja 25-prosenttisesti tarjonnalla^[31].

Yhdysvalloissa yhteistuotannolla voitaisiin tuottaa saman verran energiaa kuin ydinvoimalla tuotetaan nykyisin.^[31] Yhdysvalloissa olisi mahdollista tuottaa taloudellisesti noin 13–15-kertaisesti ydinvoiman nykyinen tuotanto energiatehokkuuden, yhteistuotannon ja hiilivoiman avulla ilman maankäytön rajoituksia, luotettavuusongelmia, luoden samalla miljoonia uusia työpaikkoja^[32]. Hiilikauppa tulee vahingoittamaan keskitettyjä energian tuottajia, kuten ydinvoimaloita, ja antamaan etua aurinkovoimalle, yhteistuotannolle ja tuulivoimalle.^[31]

[muokkaa] Kannustimet

Sähköntoimittajia on palkittava niin, etteivät ne enää saa palkkiota energian myynnistä vaan säästämisestä^[36].

Yhdysvaltojen kongressi on tuhonnut maansa tuulivoimalateollisuuden ainakin kolme kertaa muuttelemalla verotusta vuodesta toiseen^[36]. Nykyään maahan tuodaankin tarvittavat turbiinit ulkomailta^[36].

Yhdysvalloissa on voimassa vanhanaikaiset säännöt, jotka suosivat suuria pienten kustannuksella: tuotantoa tehokkuuden kustannuksella ja olemassa olevia tulokkaiden kustannuksella. Tämä selittää, miksi USA on kehityksestä jäljessä.^[36] Uusiutuvien energiamuotojen käyttöä haittaavat myös tahalliset markkinaesteet^[36]. Energiapolitiikkaan olisi vaikutettava osavaltioiden tasolla, koska liittovaltion energiapolitiikka on korruptoitunut^[36].

[muokkaa] Reilu kilpailu

Ydinvoiman subventiot Yhdysvalloissa voivat olla jopa 13 miljardia dollaria voimalaa kohden, suunnilleen laitoksen koko hinnan^[32]. Lovins sanoo olevansa vapaiden markkinoiden ja markkinakilpailun kannattaja^[20]. Lovins tahtoo, että kaikkien energiamuotojen annetaan kilpailla reilusti ja oikeilla hinnoilla^[32] riippumatta siitä, onko niiden tyyppi säästö vai tuotanto; siitä mitä teknologiaa ne käyttävät; siitä miten suuria ne ovat; siitä missä ne ovat, ja riippumatta siitä, kuka ne omistaa^[20]. Siis päin vastoin kuin liittovaltion nykyinen energiapolitiikka sanelee^[32]. Jos niin tehtäisiin, uusia ydinvoimaloita ei tilattaisi ja vanhoista luovuttaisiin, koska on halvempaa olla käyttämättä niitä.^[20]

[muokkaa] Hajautettu tuotanto

Hajautettu energiantuotanto voisi parantaa turvallisuutta. Keskitetyt voimalaitokset ovat haavoittuvia terroristi-iskuille.^[5]

[muokkaa] On siirryttävä vetytalouteen

Vety voisi tuottaa lämpöä ja sähköä koteihin ja toimistoihin sekä liikuttaa uudenlaisia autoja^[5].

Lovins uskoo, että tulevaisuudessa ensisijainen polttoaine tullaan vaihtamaan öljystä vetyyn. Kysymys ei ole siitä tuleeko vetytalous, vaan siitä milloin se tulee.^[5] Neljä öljy-yhtiöiden puheenjohtajista ja useat suuret autonvalmistajat ovat sanoneet, että olemme öljytalouden loppuvaiheessa ja vetyaikakauden alussa.^[5]

Kokonaiset kansakunnat, jotka hyppäävät suoraan vetykäyttöisiin ajoneuvoihin, tulevat syrjäyttämään öljyn. Kiina voisi johtaa muutosta.^[5]

Fossiilisilla polttoaineilla toimivan talouden muuntaminen vetytaloudeksi on kannattavaa kaikille, myös öljy-yhtiöille^[5]. Vanhat sijoitukset öljyyn eivät ole ylitsepääsemättömän vahingollisia, sillä öljyriippuvaiset taloudet, kuten Meksiko ja Venäjä, tulevat ansaitsemaan enemmän öljystä saatavasta vedystä kuin öljystä itsestään.^[5]

Lovins pitää reformointia vedyn tuottamisessa vain välivaiheena. Vetyä voi tuottaa myös elektrolyysillä, joka kuitenkin maksaa enemmän – paitsi jos saatavilla on hyvin halpaa sähköä tai vety saadaan sivutuotteena. Luultavasti tuulivoima pystyisi tuottamaan tarpeeksi halpaa sähköä. Parempia tapoja kehitetään.^[5]

Lovinsin visiossa valtavat keskitetyt voimalaitokset antavat sijaa hajautetulle järjestelmälle, joka koostuu vetykennoista, jotka tuottavat sähköä sen käyttöpaikassa^[5].

Ei ole alkujaankaan tarvetta rakentaa valtavaa vedyn jakeluverkostoa^[5]. Vetykennoja kannattaa levittää rakennuksissa ja ajoneuvoissa yhtenä kokonaisuutena, niin että kumpikin edistää toistaan^[5].

Rakennukset käyttävät paljon sähköä. Niissä käytetään tietokoneita, joiden toimintavarmuus taataan kalliilla, meluisilla ja saastuttavilla varavoimaloilla. Niiden sijaan tällainen rakennus voi ottaa voiman lähteeksi maakaasulla toimivan reformaattorin ja vetykennon.^[5]

Rakennuksen reformaattori voi tuottaa enemmän vetyä kuin rakennuksessa tarvitaan, ja ylijäämä voidaan myydä työntekijöiden autoihin. Vetykennoja käyttävien rakennusten läheisyydessä työskenteleville ihmisille voisi vuokrata vetyautoja.^[5]

Kun autot ovat enimmän aikaa pysäköityinä, ne voivat pyörittää omia vetykennojaan ja tuottaa sähköä, jonka ne voivat myydä sähköverkkoon tai kyseiseen rakennukseen. Jokainen auto voi tuottaa 25–40 kilowattia sähköä – tarpeeksi useille tavallisille taloille. Parkkihalli maksaisi auton pysäköinnistä auton omistajalle.^[5]

Jos kaikki Yhdysvaltojen autot toimisivat vetykennoilla, ne voisivat tuottaa 6–12 kertaa niin paljon sähköä kuin Amerikan koko sähköverkostosta saadaan nykyään. Murto-osa siitä riittäisi korvaamaan kaikki hiili- ja ydinvoimalaitokset.^[5]

Jo nyt vetykennoilla toimii sata rakennusta: esimerkiksi Central Parkin poliisiasemalle vetykenno oli halvempi tapa, ja Omahan First National Bankin luottokorttiliikenteen sähkö tuotetaan ja taataan huippuluotettavasti niiden avulla.^[5]

Joidenkin mielestä vedyn valmistaminen reformaation kautta hiilivedyistä voi olla yhtä vahingollista kuin fossiilisten polttoaineiden käyttäminen, mutta Lovins väittää vastaan: vetykenno on monin verroin polttomoottoria tehokkaampi, ja tarkasteltaessa koko prosessia huomataan, että loppujen lopuksi vetykennoautolla voi matkustaa 40–67 % vähemmillä päästöillä^[5].

Vetykenno kuljettaa autoa 2–3 kertaa niin tehokkaasti kuin bensamoottori, joten on väärin verrata vetyä muihin polttoaineisiin energiayksikön hinnalla. Sen sijaan kannattaa katsoa tuotetun palvelun hintaa: montako kilometriä sillä pääsee? Lovinsin mukaan bensiinillä käyvän auton polttoaine maksaa 3,10 senttiä/km ja reformoidulla vedyllä kulkevien autojen 1,55–2,17 senttiä/km.^[5]

Vetykennoteknologia helpottaisi myös asevoimien työtä. 70 tonnia painava M1 Abrams -panssarivaunu, joka kuluttaa 420 l/100km, ei pääse liikkumaan nopeasti, sillä polttoaineentoimitukset eivät pysy sen perässä. Armeijan kiinnostus ultrakeveisiin ajoneuvoihin saattaa nopeuttaa vetyyn siirtymistä.^[5]

[muokkaa] Lovinsiin kohdistettu kritiikki

On väitetty, ettei Lovins ota huomioon sitä, miten yritykset, valtio ja yhteiskunta vastustavat muutoksia.^[3] Artikkelin Twenty Hydrogen Myths sanottiin jättäneen huomioimatta vetytalouden vaikutuksen vedyn lähteenä toimivan maakaasun hintaan^[3].

Vapaa markkinatalous yksinään ei ehkä riitä ratkaisemaan ongelmaa^[4]. Talouden tehokkuus on parantunut, mutta saavutetut energiansäästöt on käytetty uusiin tarpeisiin, joten kokonaisenergiankäyttö ja hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet^[4].

[muokkaa] Entä pienet ydinvoimalat?

WNA:n viestintäjohtajan Ian Hore-Lacyn mukaan Lovins ei ota huomioon pienikokoisia ydinvoimaloita^[37]. Lovinsin mukaan pienet ydinvoimalaitokset on huomioitu, ja ne ovat suuria kalliimpia^[34].

[muokkaa] Saako ydinvoima tukiaisia?

Hore-Lacyn mukaan ydinvoima ei saa tukiaisia^[37]. Lovinsin mukaan ydinvoiman tukiaiset on osoitettu^[38][34].

[muokkaa] Voiko pieni tuottaa paljon, ja voiko siihen luottaa?

Hore-Lacyn mukaan suuri sähkömäärä saadaan parhaiten suurista voimaloista, jotka ovat etäisyydestä riippumatta tuuli- ja aurinkovoimaa luotettavampia^[37].

Lovinsin mukaan suureen työhön ei tarvita suuria laitoksia, vaan sen voi hoitaa useilla pienillä laitoksilla. Hän pyrkii osoittamaan kirjassaan Small is Profitable, että pienet ja läheiset voimalat ovat luotettavimpia. Sähkökatkokset johtuvat sähköverkosta. Ydinvoima itsessäänkään ei ole luotettavaa, sillä sen keskimääräinen suuri poissaolo kestää 36 päivää ja tapahtuu aina 17 kuukauden välein^[33]; ja esimerkiksi Tepco-yhtiön voimalan sammutus vuosina. 2003–2004 sulki kaikki 17 yksikköä kuukausien ajaksi. Tuulivoima on tätä luotettavampaa, sillä siinä pitkä tauko tarkoittaa paria päivää; tuuliturbiiniyksiköt tuottavat sähköä ~98–99 % ajastaan; eivätkä ne ole kaikki yhtä aikaa poissa päältä. Tuulen ja auringonvalon saatavuutta ei nykyään pidetä merkittävänä ongelmana.^[34]

[muokkaa] Entä Vattenfall?

Hore-Lacy väittää, että Lovins ohittaa Vattenfallin myönteisen näkemyksen ydinvoimasta^[37]. Lovinsin mukaan Vattenfallin paperi ei liity asiaan, joka on pohjimmiltaan se, aiheuttaako ydinvoimaan sijoittaminen enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin muihin vaihtoehtoihin sijoittaminen^[34].

[muokkaa] Tukeeko aineisto energiatehokkuutta?

Hore-Lacyn mukaan on naurettavaa väittää pienen aineiston perusteella, että energiatehokkuus on seitsemän kertaa kustannustehokkaampaa^[37]. Lovinsin mukaan uusi aineisto tukee hänen kantaansa^[34].

[muokkaa] Onko ydinvoima kuusi kertaa hiilivoimaa haitallisempaa?

Hore-Lacyn mukaan ydinvoima tuottaa 2 % hiilivoimalan hiilidioksidista eikä siis ole kuusi kertaa niin haitallista kuin hiilivoima^[37]. Lovinsin mukaan ydinvoima-alan ongelma onkin osoittaa, että ydinvoima voi syrjäyttää hiilivoimaa halvemmalla ja nopeammin kuin muut vaihtoehdot^[34].

[muokkaa] Ovatko pienet laitokset käytännöllisiä?

Uudet voimalat ovat usein suuria. Suuret voimalat tuottavat tehokkaammin ja saavat mittakaavaetuja. On outoa että tehokkuusekspertti vastustaa tehokkutta suurissa laitoksissa. Ei ole käytännöllistä rakentaa useita pieniä vaan yksi iso laitos samaan tarkoitukseen. Suurikin laitos on pieni kaikkeen energiantarpeeseen nähden. ^[39]

[muokkaa] Mitä on mikrovoima?

On epäselvää, minkä kokoinen laitos lasketaan Lovinsin suosimaksi mikrovoimalaksi. Suurin osa yhteistuotantovoimaloistakin on suurikokoisia. RMI laskee eräitä keskitettyjä laitoksia mikrovoimaloiksi. RMI ei paljasta, todistaako sen aineisto mikrovoiman puolesta.^[39]

[muokkaa] David Bradish

David Bradishin mukaan Lovins ja RMI liioittelevat tarjoamiensa vaihtoehtojen tuotannon määrää. Niille esitetty tuleva trendi ei perustu faktoihin vaan pelkkään mieltymykseen. Hajautetun energian tuotanto on todellisuudessa hidastunut. RMI jättää vastakkaiset todisteet huomiotta ja esittää asiansa harhaanjohtavasti. Lisäksi hajautetun energian tuotannossa käytetään hiiltä.^[40]

[muokkaa] Tunnustukset

Lovinsilla on yhdeksän kunniatohtoruutta. Lisäksi hän on saanut seuraavat palkinnot: Nissan-palkinto, Shingo-palkinto, Mitchell-palkinto, "Hero for the Planet", ja World Technology Awards.^[13]

• 1983 Right Livelihood Award yhdessä Hunter Lovinsin kanssa "pioneerityöstä pehmeissä energiaratkaisuissa maailmanlaajuisen turvallisuuden hyväksi".^[41]
• 1989 Onassis International Prize^[42] ihmiselle, jonka palveluksia kulttuurin, yhteiskunnallisten aikaansaannosten ja ympäristön asialla pidetään arvokkaana.^[43]
• 1993 MacArthur Fellows Program^[44] – 500 000:n dollarin rajoittamaton stipendi yhdysvaltalaiselle henkilölle, joka on osoittanut poikkeuksellista luovuutta ja antaa toiveita jatkuvasta edistyksestä palkinnon avulla.^[45]
• 1997 Heinz-palkinto (ympäristö). "Tavattomista saavutuksista maailman herättämisessä energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiavarojen valtavalle potentiaalille."^[7]
• 2001 Happold-luennoitsija ja mitalin saaja^[46]
• 2005 RSA Benjamin Franklin -mitali^[47] – ihmiselle, joka on tehnyt syvällisiä ponnisteluita edistääkseen angloamerikkalaista ymmärrystä alueilla, jotka läheisesti liittyvät RSA:n asialistaan, tai tunnistukseksi niille jotka ovat merkittävästi avustaneet maailmanlaajuisia suhteita Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistyön kautta.^[48]
• 2005–2006 Dr. Jean Mayer Global Citizenship Award^[49]
• 2007 Blue Planet Prize, noin 310 000 euron rahasumman sisältävä palkinto "Hänen panoksistaan maailmanlaajuisen energiastrategian johtamisessa maailman ympäristön suojelemiseksi tehokkaalla energian käytöllä "pehmeän energiankäyttötavan" käsitteen edistämisensä ja Hypercarin keksimisen kautta."^[9]
• 2007 Volvon ympäristöpalkinto "huomattavista saavutuksista energiatehokkuuden alalla".^[50]
• 2007 Honorary AIA, The American Institute of Architects. "Amory Lovinsilla on ainutlaatuinen asema edelläkävijänä energiansäästön ja kestävän kehityksen alalla."^[51]
• 2008 Doctor of Laws, honoris causa. Colby College, Maine.^[52]

[muokkaa] Iskulauseet ja omat käsitteet

• "Negawatit": energia, joka on säästetty käyttämällä sitä tehokkaammin tai sopivammin.^[32]
• "Oman hännän syöminen" – Lovinsin mukaan Irakin sota pakotti Yhdysvaltojen asevoimat miettimään, miten se voisi lyhentää energiahuoltolinjojaan toimimalla entistä energiatehokkaammin.^[53]
• "Ydinvoimalan kaikkien rakennuskustannusten hyvittämisellä on sama vaikutus kuin ruumiin defibrillaatiolla – se hyppää mutta ei tokene. Tämä teknologia on kuollut parantumattomaan markkinavoimakohtaukseen. Sori vaan — se luotiin hyvin aikein, paljon lahjakkaita ihmisiä omisti työuransa sille, mutta kuten Betamax, se hävisi kilpaillulla markkina-alueella. Toiset, paremmat ja halvemmat jutut ehtivät asiakkaan luo ensin."^[20]
• "Ei ole helppoa tehdä hyvää vetykennoa. Mutta se on helpompaa kuin hyvän akun tekeminen. Sen jälkeen kyse on vain massatuotannosta."^[5]
• "Kuolisitko mieluiten ilmastonmuutokseen, öljysotiin vai ydintuhoon? Oikea vastaus on ei mikään ylläolevista. Sillä kaikki kolme näistä ongelmista – ilmastonmuutos, öljyriippuvuus ja ydinaseiden leviäminen – katoavat jos vain käytämme energiaa tavalla joka säästää rahaa."^[36]
• Ydinenergiateollisuus mainosti aikoinaan, että sen tuottama sähkö tulisi olemaan "liian halpaa mitattavaksi"; Amory Lovins tapaa sanoa, että ydinsähkö onkin "liian kallista piitattavaksi".^[54]
• "Tämä ei ole ilmainen lounas. Tämä on lounas, jonka syömisestä sinulle maksetaan."^[55]
• "Vallankumous on jo tapahtunut. Pahoitteluni, jos missasit sen."^[24]
• "Atomeja rauhan puolesta on tyhmä idea. Auringonsäteitä rauhan puolesta on parempi ja se kiilaa ydinaseiden levittäjien edelle."^[31]
• "Matalalla roikkuvat hedelmät muusaantuvat edelleen nilkoissamme, mutta puu kantaa lisää hedelmiä ja pudottaa niitä päähämme."^[20]
• "Mission Unnecessary."^[5] – tämä lienee Lovinsin uudelleentulkinta George W. Bushin mainoslauseesta "Mission Accomplished."
• "I don’t do problems, I do solutions."^[4]

[muokkaa] Julkaisut

[muokkaa] Kirjat

Lovinsin tekstejä on julkaistu yli 28 kirjassa, esimerkiksi:

• Paul Hawken, Amory Lovins & L. Hunter Lovins: Natural Capitalism. Little & Brown, 1999. Kovakantinen ISBN 0316353167 ; pokkari ISBN 0316353000 Kirjan verkkosivusto, kirja ladattavana
• Small Is Profitable : The Hidden Economic Benefits of Making Electrical Resources the Right Size. Verkkosivusto. The Economist -lehden valinta yhdeksi vuoden 2002 parhaista liike-elämää ja taloustiedettä käsittelevistä kirjoista.
• Winning the Oil Endgame. Muiden muassa Pentagonin sponsoroima, mutta riippumaton ja vertaisarvioitu. Saatavana ilmaiseksi os. oilendgame.com.
• Amory B. Lovins & L. Hunter Lovins: Brittle Power. 2001 (julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1982).
• Factor Four : Doubling Wealth—Halving Resource Use (1997)
• Amory B. Lovins & L. Hunter Lovins: Brittle Power. 1982 (julkaistu uudelleen 2001). 500 sivua. .PDF-tiedostona, Atlantic Monthlyn julkaisema lyhennelmä. Alkujaan Pentagonin tutkimus, joka kertoo energiantuotannon ja sen jakeluverkoston haavoittuvuudesta. Small Is Profitablen alku^[56].
• Soft Energy Paths: Toward a Durable Peace

[muokkaa] Artikkelit

• 1976 Energy Strategy: The Road Not Taken? Foreign Affairs, October 1976
• 2005 "Security Meltdown" vastustaa pyrkimystä rakentaa uusia ydinvoimaloita liittovaltion tukiaisilla ja väittää, ettei ydinvoima ole käytännöllinen tai toteuttamiskelpoinen tapa ratkaista ilmasto-ongelmaa
• "Twenty Hydrogen Myths"
• Amory B. Lovins and L. Hunter Lovins: Fool's Gold in Alaska. Foreign Affairs, kesä–heinäkuu 2001
• "Mighty Mice". Nuclear Engineering International, December 2005. Tiivistelmä analyysistä, joka kertoo, että jos käytetään 10 senttiä kilowattitunnin tuottamiseen ydinvoimalla, se syrjäyttää 1 kilowattitunnin hiilivoimaa, mutta jos käytetäänkin sama 10 senttiä mikrovoimaan tai käytön tehostamiseen, samalla rahalla saadaan 2–10 kertaa niin paljon hiilivoiman syrjäyttämistä.^[20]

[muokkaa] Lähteet