Aivolisäke

Wikipedia

Aivolisäke eli hypofyysi (lat. glandula pituitaria/hypophysis) painaa noin puoli grammaa ja se sijaitsee isoaivojen alla kitaluun syvennyksessä eli turkinsatulassa. Ohut varsi yhdistää aivolisäkkeen yläpuolella olevaan hypotalamukseen. Aivolisäke on pienuudestaan huolimatta hyvin keskeinen umpirauhanen. Aivolisäke erittää kymmenkuntaa hormonia, kuten kasvuhormoneja eli somatotropiineja. Monet aivolisäkkeen erittämistä hormoneista säätelevät muiden umpirauhasten toimintaa. Aivolisäkkeen toimintaa säätelee puolestaan hypotalamus. Aivolisäke koostuu etulohkosta (adenohypofyysi) ja takalohkosta (neurohypofyysi).

[muokkaa] Adenohypofyysi eli aivolisäkkeen etulohko

Aivolisäkkeen etulohko on muodostunut sikiökaudella suuontelon katosta ja on siis epiteelikudosta. Etulohko tuottaa muiden umpieritysrauhasten toimintaa ohjaavia hormoneja. Tällaisia hormoneja ovat tyreotropiini (TSH), joka vaikuttaa kilpirauhaseen, follitropiini (FSH) ja lutropiini (LH), jotka vaikuttavat sukupuolirauhasiin. Follitropiinia ja lutropiinia kutsutaankin yhteisnimellä gonadotropiineiksi. Kortikotropiini puolestaan edistää lisämunuaisen kuorikerroksen toimintaa ja kasvuhormoni tehostaan monien kudosten aineenvaihduntaa ja koko elimistön kasvua.

[muokkaa] Neurohypofyysi eli aivolisäkkeen takalohko

Takalohkon hormonit ovat vasopressiini ja oksitosiini. Viimeksi mainittu saa aikaan sileän lihaskudoksen supistumisen, muun muassa kohdun seinämien lihasten supistelun synnytyksen yhteydessä ja maitorauhaskäytävien lihasten supistelun imetyksen aikana. Toinen hormoni, vasopressiini eli ADH (antidiureettinen hormoni), säätelee verenpainetta ja virtsan määrää. Molemmat hormonit ovat peräisin hypotalamuksesta, josta ne ovat neuroneja pitkin kulkeneet neurohypofyysiin varastoon. Tämän vuoksi neurohypofyysi ei oikeastaan ole umpieritysrauhanen, sillä se ei itsessään eritä mitään.