Ahmed Sukarno

Wikipedia

Sukarno (6. kesäkuuta 1901 Surabaya – 21. kesäkuuta 1970) oli itsenäisen Indonesian ensimmäinen presidentti. Yhdessä Muhammed Hattan kanssa hän julisti Indonesian itsenäiseksi 17. elokuuta 1945 Japanin ilmoitettua antautumisestaan 15. elokuuta 1945. Hänen isänsä oli jaavalainen matalan tason aristokraatti ja äiti balilainen.

1916 Sukarno meni keskikouluun, missä hän tapasi kansallismielisen Tjokroaminoto:n. 1921 Sukarno meni teknilliseen korkeakouluun (Technische Hoogeschool) Bandungissa. 1927 Sukarnosta tuli vasta perustetun puolueen, Partai Nasional Indonesian johtaja. Hänen mielestään Indonesia saattoi hankkia itsenäisyyden Japanin avulla, mikä ajaisi läntiset suurvallat pois Kaakkois-Aasiasta. 1929 Hollannin Itä-Intian viranomaiset tuomitsivat Sukarnon kahdeksi vuodeksi vankeuteen, mistä vapauduttuaan hänestä tuli kansallinen kuuluisuus. 1930-luvulla Sukarno pidätettiin muutamia kertoja.

Japanin Kaakkois-Aasian joukkojen komentaja marsalkka Terauchi saattoi Sukarnon ja Radjiman Wediodiningratin yhteen, minkä jälkeen alkoi yhteistyö japanilaisten kanssa. Sukarnon aikaansaannokseksi luetaan romusha-työvelvollisuus sekä japanilaisia tukeva Peta- ja Heiho-joukot. 10. marraskuuta 1943 Sukarno saa kunniamerkin Japanin keisari Hirohitolta. Sukarto valittiin myös japanilaisten järjestämän Badan Penyelidik Usaha Persiapan Kemerdekaan Indonesia (BPUPKI):n johtajaksi. Elimen tarkoituksena oli valmistella Indonesian itsenäisyyttä Japanin suojeluksessa.

Koska Sukarno oli hankkiutunut Indonesian itsenäisyyden saamiseksi Hollannista yhteistyöhön Muhammed Hattan tapaan japanilaisten kanssa, piti Hollannin hallitus häntä kollaboraattorina eikä ollut valmis tunnustamaan Indonesian itsenäisyyttä kuin YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen edellyttämällä tavalla 27. joulukuuta 1948.

Sisällysluettelo 1 Lähteitä 1.1 Artikkeleita 1.2 Kirjoja 1.3 Seuraajat

[muokkaa] Lähteitä

[muokkaa] Artikkeleita

1. Pramoedya Ananta Toer:He gave unity to Indonesia, dignity to the downtrodden and anxiety to the powerful, who finally brought him down , Time 100: August 23rd-30th, 1999 vol. 154 no. 7/8, Time Asia

[muokkaa] Kirjoja

1. Kahin, Audrey R. and George McT. "Subersion as Foreign Policy: The Secret Eisenhower and #Dulles Debacle in Indonesia", The New Press, 1995.
2. Smith, Roger M (ed). Southeast Asia. Documents of Political Development and Change, Ithaca and London, 1974, pp. 174–183.
3. Blum, William. Killing Hope: US Military and CIA Interventions Since World War II, Black Rose, 1998, pp. 193–198
4. U.S. Central Intelligence Agency, Research Study: Indonesia -- The Coup that Backfired, 1968, p. 71n.
5. Robert Cribb, ‘Nation: Making Indonesia’, in Donald K. Emmerson (ed.), Indonesia Beyond Suharto: Polity, Economy, Society, Transition. Armonk, New York: M.E. Sharpe, 1999, pp.3–38

[muokkaa] Seuraajat

Edeltäjä: -

Indonesian presidentti 1945–1967

Seuraaja: Suharto

Tämä poliitikkoa käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.