Somalian historia

Wikipedia

Somalian historia käsittelee Afrikan Sarven alueen historiaa kivikaudesta nykypäivään.

Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Afrikan sarven vanhimmat taideteokset ovat Laas Geelistä Pohjois-Somaliasta äskettäin löydetyt luolamaalaukset. Ne ovat ajalta 3,000 eaa ja 8,000 -9000 eaa.

Afrikan sarven asukkaat noin vuonna 70.

[muokkaa] Varhaishistoria

Somalian kivikautisen historian tutkimus on vasta alullaan. Alueelta on löydetty mm. Afrikan varhaisimpia luolamaalauksia^[1] Afrikan sarven strategisesta sijainnista johtuen alueelta on valvottu pääsyä Punaiselle merelle.

Dhow - perinteikäs kauppalaiva.

Afrikan sarvi kuului jo varhain Intian valtameren satamakaupunkien verkostoon Punaiselta mereltä pohjoiseen Arabian niemen ympäri Persianlahdelle ja Afrikan niemimaan ympäri etelään ja Kap Hornin kautta Eurooppaan.Rannikkoreitti tunnettiin Suitsuketienä. Muinaiset egyptiläiset, kreikkalaiset and roomalaiset lähettivät retkikuntia alueelle hakemaan suitsukkeita, myrttiä, lohikäärmeen verta eli kanelia. Roomalaiset kutsuivatkin aluetta nimellä Regio Aromatica.

[muokkaa] Mirhan ja suitsukkeiden maa

Ensimmäiset Afrikan sarven alueeseen liittyvät kirjoitukset ovat kolmannelta ja toiselta vuosituhannelta eaa. Niissä Afrikan sarven kärki tunnetaan Puntin maana josta Egyptin faaraot haki mausteita ja suitsukkeita. Muinaiset egyptiläiset kutsuivat alueen asukkaita mustiksi berberiksi. 18. dynastian kuningatarfaarao Hatsepsut on kuvannut Puntin maahan suuntautuneen kauppamatkansa kuolintemppelinsä seinälle Deir el Bahriin. Egyptiläiset tekivät puntilaisten kanssa vaihtokauppaa. Egyptiläiset menivät Puntin maahan merta pitkin. He eivät menneet maitse rosvojoukkojen pelossa. He vaihtoivat suitsukkeita, kultaa, kanelia, silmämeikkejä, eläviä paviaaneja, koiria, hyväntuoksuisia öljyruukkuja, puutavaraa ja 31 mirhapuuta. Akasiapuun pihka, tuoksuva hartsi eli arabikumi, raamatun mirha on niin suitsukkeiden, lääkkeiden kuin purukuminkin perusraaka-aine ^[2].

Ilmasto oli kosteampi ja viljelykelpoinen maa oli laajempi kuin nykyään. Pohjoisessa kasvoi kosteaa ja rehevää savannia. Somalia on nykyään on monin paikoin lähes aavikoitunut. Etelä-Somaliassa kasvoi ennen jopa sademetsää. Somalian savanneilla vaelsivat mm. norsut, jotka ovat nykyään lähes kokonaan kadonneet.

[muokkaa] Axumin kuningaskunta

Muinainen Aksumin kuningaskunta (myös "Axum") sijaitsi Afrikan sarven alueella. Sen vaikutuspiiriin kuuluivat nykyisten Etiopian, Eritrean, Somalian ja Jemenin alueet. Axumin kukoistuskausi oli ensimmäiseltä seitsemännelle vuosisadalle.

[muokkaa] Paimentolais-, maanviljelys- ja kaupunkikulttuurit

Afrikan sarven asukkaat noin vuonna 70.

Somaliassa syntyi kolme erilaista kulttuuria, jotka ovat kehittyneet toisistaan erillään, mutta yhteistyössä toistensa kanssa. Näitä ovat sisämaan paimentolaiset, jokivarsien maanviljelijät ja rannikkokaupunkien kauppiaat ja käsityöläiset. Paimentolaisuus oli tuolloin kuten edelleenkin alueen tärkein elinkeino. Paimentolaisyhteisöä on vaikea hallita, sillä paimentolaisten elinkeino perustuu laidunten vaihtoon vuoden aikojen ja säiden mukaan. Paimentolaiset olivat tottuneet selviämään kaikista vaikeuksistaan kuten sodista muuttamalla rauhallisempaan paikkaan.

Jokilaaksoissa viljeltiin durraa, hirssiä, seesamia ja hedelmiä. Pysyvää maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon perustuvaa asutusta syntyi kahden Somalian niemimaata halkovan joen varsille sekä rannikon kaupunkeihin, joiden asutus on osittain syntynyt haaksirikkoutuneiden merenkulkijoiden ja ohipurjehtivien arabien ja Intian valtameren kulkijoiden jälkeläisistä. Kreikkalaiset kauppiaat ja merenkulkijat mainitsivat Berberan Punaisen meren rannikolla ja Azanian, joka ylettyi aina Sansibariin saakka. Kaupan kohteena oli myrtti ja suitsukkeet, joista oli kova kysyntä niin Rooman keisarikunnassa kuin Arabiassa Intiassa ja Kiinassa.

[muokkaa] Itämaiden löytöretkeilijät

1300- ja 1400- luvuilla Somaliassa vieraili kaksi kuuluisa muslimi matkaajaa Ibn Battuta ja Zheng He. Berberi löytöretkeilijä Ibn Battuta vieraili 1331 Mogadishussa. Hän kuvasi sitä valtavaksi kaupungiksi. Sen kaupiaat olivat varakkaita. Heillä oli suuret määrät kameleita ja lampaita, joita tapettiin joka aamu ruoaksi. Kaupungissa kudottiin erinomaisia kankaita, joita vietiin mm.Egyptiin. Kiinalainen merenkävijä Zheng He purjehti viidennellä matkallaan (1417-19) Afrikan itärannikolla. Zheng tapaa Mogadishun, Malindin ja muiden Itä-Afrikan kaupunkivaltioiden kauppiaita, jotka hän suostuttelee mukaansa Keskustan valtakuntaan ^[3].

[muokkaa] Adelin dynastia

Islamin synnyn ja laantumisen myötä uusi uskonto levisi merenkulkijoiden mukana Afrikan rannikolle. Somalian rannikkokaupunkien vanhimmat moskeijat on rakennettu jo ennen 1000-lukua. 1300-luvulla useimmat somalit olivat kääntyneet islaminuskoon, Rannikolle syntyi joukko kaupunkivaltioita, jotka olivat tärkeitä keskuksia aina 1600-luvulle asti. Islamilainen Somalia nautti ystävällisistä suhteista kristittyyn naapuriinsa Etiopiaan vuosisatojen ajan, vaikka uskonsodat riehuivat muualla. Muhammad oli aikoinaan antanut määräyksen (hadith), joka kielsi muslimeja hyökkäämästä Etiopiaan niin kauan, kuin Etiopia pidättäytyi voimankäytöstä, sillä Etiopia oli tarjonnut pakopaikan ensimmäisille Islamin uskoon kääntyneille. Lounais-Somalia, nykyinen Somalimaa oli etiopialaisen Salolomonin dynastian hallinnassa. Hararin ympäristössä sijaitseva Somalialainen Adelin dynastia kapinoi kuitenkin Etiopian herruutta vastaan. Kapinallisten kukistaminen oli vaikeaa, sillä Adelin soturit katosivat aina taistelun jälkeen. Etiopian keisari vangitsi lopulta 1400-luvun alussa Adelin hallitsijan Sa'ad ad-Din II:n Zeilassa ja teloitutti hänet. Sodan jälkeen kirjoitetussa muistorunossa sana "Somali" mainitaan ensimmäisen kerran. Alue jäi Etiopian haltuun vielä vuosisadaksi.

Ahmed Gureyn patsas Mogadishussa.

Vuonna 1527 imaami Ahmed Gragn Gureyn (vasenkätisen) johdolla Adelin dynastia nousi kapinaan ja tunkeutui Etiopiaan. Muslimi armeija marssi Ottomaanien keisarikunnan tuella ja asein Etiopiaan. Se tappoi kaikki, jotka kieltäytyivät islamin uskosta ^[4].

Satoja kirkkoja hävitettiin ja arviolta 80 prosenttia pyhistä kirjoituksista tuhoutui. Adelin joukot käyttivät tuliaseita, jotka olivat tuolloin harvinaisia Etiopiassa. Yli puolet maasta valloitettiin. Täydellisen valtauksen esti Portugalin joukot, jotka saapuivat Etiopian pyynnöstä pelastamaan kristityt. Portugalin laivasto saapui Intiasta Massawaan helmikuussa 1541. Heinäkuussa seurasi 400 musketööriä Christovão da Gaman komennossa. Nämä liittyivät Ethiopian joukkoihin. Aluiksi he olivat voitolla, mutta hävisivät lopulta Woflan taistelussa 28 elokuuta 1542. Etiopian joukkojen komentaja vangittiin ja teloitettiin. Helmikuussa 1543 Portugalin ja Etiopian joukot löivät muslimiarmeijan Wayna Dagan taistelussa. Ahmed Gurey kuoli ja Adelin dynastia hävisi sodan.

Ahmed Gureyn leski nai tämän veljenpojan Nur ibn Mujahidinin, luvaten kostaa Ahmedin kuoleman. Lopulta Etiopian keisari Emir Nur tapettiin 1567 ja etiopialaiset karkotettiin Zeilasta 1660. Samaan aikaan Portugali yritti valloittaa Mogadishun siinä onnistumatta. Adelin dynastia hajosi pieniin heimopäälliköiden johtamiin sulttaanikuntiin. Zeila joutui Jemenin alaisuuteen ja liitettiin Ottomaanien keisarikuntaan.

[muokkaa] Ajuuraan dynastia

Torit Mogadishussa noin vuodelta 1882.

Ajuuran dynastia syntyi 1400- luvulla rikkaalla maanviljelysalueella Shebeellejoen laaksossa alueella, joka ylettyi aina nykyisestä Qalafosta lähelle Mogadishua. Ajuuran dynastian saavuttama valta oli harvinaista Somaliassa, jossa itsenäiseen elämäntapaan tottuneita paimentolaisheimoja oli vaikea saada hyväksymään vapaata elinkeinoaan verottavia vallanpitäjiä. Muinainen Obbia oli Ajuuraan sulttaanikunnan kaupan keskus. Shebelli-joen laaksosta kerätty sato tuotiin sinne myytäväksi. Ajuuraan hallitsijat keräsivät veronsa viljan sorghumin (durra), muodossa. Ajuuran dynastia kasvoi jopa suuremmaksi ja mahtavammaksi kuin rannikkokaupungit Mogadishu, Merka ja Baraawa yhteensä ^[5].

Obbian ja Banaadir-rannikon kauppa kukoisti jonkin aikaa. Se oli elintärkeää Ajuuraan Sultaanin toimeentulon kannalta. Tilanne kuitenkin muuttui, kun paikalliset sheikit onnistuneesti kapinoivat Ajuuraan Sulttaania vastaan ja perustivat Hirabiin riippumattoman Imaamikunnan. Lopulta Ajuuran sulttaanikunta hajosi 1600-luvun lopussa Portugalin hyökkäyksiin, sisäisiin erimielisyyksiin ja pohjoisten heimojen hyökkäyksiin. Kului lähes vuosisata ennen kuin alueelle nousi uusi vallanpitäjä. Geledin sulttaanikunta syntyi nykyisen Afgoin alueelle. Sen hallintoon kuului Shebellijoen alajuoksu.

1600-luvulla Somalian rannikkokaupungit joutui Ottomaanien keisarikunnan hallintaan. Ottomaanit hallitsivat aluetta Sansibarista käsin..He käyttivät valtaa paikallisesti valittujen somalikuvernöörien avulla. Näiden valta Mogadishussa, Merkassa ja Barawassa oli kuitenkin lähes seremoniallinen. Ottomaanien vaatimukset olivat kohtuullisia. He keräsivät veroa ja asettivat tuomarin tulkitsemaan islamilaista lakia. ^[6]. Vuonna 1728 Ottomaanit karkottivat viimeiset portugalilaiset Afrikan sarvesta. Ottomaanien vallan heikennyttyä 1800-luvun puolessa välissä Euroopan siirtomaavallat aloittivat Afrikan jaon 1880-luvulla.

[muokkaa] Majeerteenian sulttaanikunta

Majeerteenien sulttaanikunta syntyi 1700-luvun puolessa välissä. Obbiasta nousi kaksi huomattavaa hallitsijaa, Majeerteenien Sulttaani Boqor (kuningas) Osman Mahamuud ja hänen heimoveljensä Sulttaani Yuusuf Ali Keenadiid. Boqor Osman Mahamuud nautti Englannin tuesta suojelemalla rannikolle haaksirikkoutuneita merimiehiä. Sopimuksillaan sekä karjan, strutsin sulkien ja arabikumin kaupalla Majeerteenien sulttaanikunta pysyi itsenäisenä aina 1900-luvulle.

Boqor Ismaan Mahamuudin sulttaanikunta melkein hävitettiin 1800-luvun puolessa välissä valtataistelussa serkkunsa Keenadiidin kanssa. Lähes viiden vuoden sisällissodan jälkeen Boqor Ismaan Mahamuud onnistui kukistamaan haastajansa, joka pakeni maanpakoon Arabiaan. Vuosikymmen myöhemmin 1870-luvulla, Keenadiid palasi Arabista Hadhrami musketöörien ja uskollisten luutnanttiensa kanssa. Näiden avustuksella hän loi itselleen pienen sulttaanikunnan valloittamalla puolelleen paikallisia klaaneja. Tämän boqorin jälkeläiset elävät nykyään Washington DC:n alueella.

[muokkaa] Warsangelin geradikunta

Warsangelin geradikunta eli Pohjois-Somalian sulttaanikunta sijaitsi nykyisen Somalimaan ja Puntin maan alueella. Siitä kasvoi Afrikan sarven suurin sulttaanikunta, jota hallitsi 1200-luvulla syntyneen Gerad Dhidhin jälkeläiset. Geradi oli yksinvaltias ainakin muodollisesti. Geradilla oli monia muita arvonimiä, kuten talon valtias tai sulttaanien sulttaani. Hallitsijat eivät kuitenkaan kutsuneet itseään sulttaaneiksi vaan geradiksi. Sulttaanin tittelin otti käyttöön vasta Sultaani Mohamud Ali Shiren 1800-luvun lopulla.

[muokkaa] Geradit

• Gerad Dhidhin (1298–1311)
• Gerad Hamar Gale(1311–1328)
• Gerad Ibrahim (1328–1340)
• Gerad Omer (1340–1355)
• Gerad Mohamud (1355–1375)
• Gerad Ciise (1375–1392)
• Gerad Siciid (1392–1409)
• Gerad Ahmed (1409–1430)
• Gerad Siciid (1430–1450)
• Gerad Mohamud (1450–1479)
• Gerad Ciise (1479–1491)
• Gerad Ali dable (1491–1503)
• Gerad Liban (1503–1525)
• Garad Yuusuf (1525–1555)
• Garad Mohamud (1555–1585)
• Garad Abdale (1585–1612)
• Garad Ali (1612–1655)
• Gerad Mohamud (1655–1675)
• Garad Naleye (1675–1705)
• Garad Mohamed (1705–1750)
• Gerad Ali (1750–1789)
• Gerad Mohamud Ali (1789–1830)
• Gerad Aul (1830-1870)
• Gerad Ali Shire (1870–1897)
• Sultan Mohamud Ali Shire (1897–1960)
• Sultan Abdul Sallam (1960–1997)^lähde?
• Sultan Saeed Bin Abdulsalam ( 1997 - present )

[muokkaa] Afrikan jako

Vuonna 1875 Egypti otti hallintaansa Ottomaaneilta jääneitä rannikkokaupunkeja ja sisämaa-alueita. Vuoden 1884 Berliinin konferenssissa Euroopan maat sopivat Afrikan jaosta. 1800-luvun lopulla Italia, Ranska ja Britannia valtasivat alueelta siirtomaita. Britit ottivat Somalimaan protektoraatikseen 1887 Egyptin joukkojen vetäytymisen jälkeen. Ranska ja Britannia sopivat alueittensa rajoista 1888. Italia perusti 1889 Italian somalimaan Keski-Somaliaan. Tähän liitettiin Sansibarin sulttaanilta saadut Ottomaanien alueet.

Pohjoisessa Ranska valtasi Afarsin ja Issasin alueet, jotka tunnettiin Ranskan somalimaana ja joka itsenäistyi lopulta Djiboutina. Kaksikymmenvuotista vastarintasotaa brittejä vastaan johti vuoteen 1920 asti Muhammed Abdullah Hassan, jonka vastarinta päättyi RAF:n lentopommituksiin. Italia liitti 1925 omiin alueisiinsa vielä Jubbajoen itäpuolisen alueen Keniasta. Mussolinin aikana Italian joukot hyökkäsivät Abessiniaan 1935 ja elokuussa 1940 Brittiläiseen somalimaahan. Britit hyökkäsivät tammikuussa 1942 vapauttaakseen Italian miehittämät alueet, jotka vallattiin muutamassa kuukaudessa. Vuonna 1950 YK antoi Somalian brittien protektoraatiksi. Somalialaisten asuttama Ogadenin alue luovutettiin Etiopialle.

Somalia itsenäistyi 26. kesäkuuta 1960, ja 1. heinäkuuta Italian Somalimaa ja Brittiläinen Somalimaa yhdistyivät itsenäiseksi liittovaltioksi. Kansalliskokous valitsi Aden Abdullah Osman Daarin ensimmäiseksi presidentiksi. Hän nimitti Abdirashid Ali Shermarken ensimmäiseksi pääministeriksi. Tasavallan alkuvaiheeseen kuuluivat rajariidat naapureiden Kenian ja Etiopian kanssa. Shermarke voitti seuraavat presidentinvaalit 1967. Shermarke murhattiin 15. lokakuuta 1969, jota seurasi 21. lokakuuta sotilasvallankaappaus. Asevoimien kenraalista Mohamed Siad Barresta tuli valtionpäämies.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Katso myös

• Afrikan historia
• Aksumin kuningaskunta
• Brittiläinen Somalimaa
• Gallat
• Italian Itä-Afrikka
• Salomonin dynastia
• Somalia
• Somalian aakkostot
• Somalimaa
• Somalian sisällissota
• Djibouti
• Osmanien valtakunta
• Ogaden
• Mogadishu
• Puntmaa
• Punt

[muokkaa] Lähteet

• Casanelli, Lee (1982) Shaping of Somali Society. Reconstructing the History of Pastoral People 1600 - 1900. University of Pennsylvania, Philadelphia.
• Lewis, I.M. (1988) Modern History of Somalia.NAtion and State in the Horn of Africa. Westview. Boulder, Colorado.