Libyan historia
Wikipedia
Tämä artikkeli painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: vuotta 1911 edeltävästä ajasta ei sanaakaan, Yhdysvaltain terrorismiepäilyistä kokonainen osio. |
Libyan historia on pääasiassa ulkopuolisten valloittajien kirjoittamaa eikä alueella muinaisista ajoista asuneilta berbereiltä ole kirjoitettua historiaa.lähde? Modernin Libyan historia itsenäisenä valtiona alkaa vuodesta 1951.
[muokkaa] Italia valtaa Libyan ottomaaneilta
Libya tuli Italian hallinnon alle Italian 3. lokakuuta 1911 aloittaman Tripolitanian sodan tuloksena. Libyan lähellä Tunisia oli jo ajautunut Ranskan protektoraatiksi ja italialaiset pelkäsivät Saksan pureutuvan Tripolitaniaan ennen heitä. Toisen maailmansodan aikana britit valtasivat Libyan Egyptiin pyrkineiltä italialaisilta ja heitä tukemaan tulleilta saksalaisilta joukoilta.
[muokkaa] Libya itsenäistyy YK:n yleiskokouksen suosituksesta
Toisen maailmansodan jälkeisessä rauhassa Libyasta tuli itsenäinen 24. joulukuuta 1951. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous oli hyväksynyt jo 21. marraskuuta 1949 päätöslauselman, minkä mukaan Libyan piti itsenäistyä vuoden 1952 uudenvuodenpäivään mennessä.
[muokkaa] Libyan liittovaltiokuningaskunta
Itsenäistyessään Libya muodostui kolmesta osasta: Tripolitaniasta, Kyrenaikasta ja Fezzasta. Valtion nimeksi tuli Libyan yhdistynyt kuningaskunta (Al-Mamlaka Al-Libija Al-Motahidda), mitä johti liittovaltiona kuningas Mohammad (Idris I) As-Sanousi kahdesta pääkaupungista, Tripolitanian Tripolista ja Kyrenaika Bengasista. 7. lokakuuta 1963 valtiosta tuli yhtenäisvaltio, Libyan kuningaskunta (Al-Mamlaka Al-Libija), jolla oli kuitenkin edelleen kaksi pääkaupunkia.
[muokkaa] Libyan arabitasavalta
1. syyskuuta 1969 upseerit kaappasivat kuninkaalta vallan ja Libyasta tuli Libyan arabitasavalta (Al-Jamhooriya Al-Arabiya Al-Libijah), mitä johtaa eversti Gaddafin puheenjohtama vallankumousneuvosto (Majlis Kyiadat Ath-thawra).
[muokkaa] Yhdistynyt arabitasavalta Syyrian ja Egyptin kanssa
1. tammikuuta 1972 liittyi Libya Egyptin ja Syyrian kanssa Yhdistyneeksi arabitasavallaksi. Sen tarkoituksena on muodostaa vastapaino kuuden päivän sodan 1967 voittaneelle Israelille. Lokakuun 1973 Egyptin ja Syyrian suunnittelema jom kippurin sota oli Libyalle pettymys, koska se ei olisi halunnut Egyptin tekevän aselepoa Israelin onnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen.
[muokkaa] Skismaa Egyptin kanssa
Gaddafi syytti Sadatia pelkuruudesta, joka vastasi syytöksiin ilmoittamalla vaikuttaneensa siihen, ettei Libya tuhonnut matkustajalaiva Queen Elisabeth II:a Välimerellä siksi, että siinä oli myös juutalaisia turisteja. Tämän jälkeen Libyan ja Egyptin suhteet kylmenivät. Ensimmäisen öljykriisin suomin vientituloin Libya alkoi varustautua voimakkaasti. Heinäkuussa 1977 ammuskelun seurauksena etenivät egyptiläiset joukot Libyan alueelle lyhyen matkan. Tilanne saatiin kuitenkin rauhoitetuksi Algerian välityksellä. Konfliktin tuloksena Libyassa työskennelleet egyptiläiset karkotettiin turvallisuusriskeinä Libyasta.
Sadatin syyskuussa 1978 Israelin kanssa solmima Camp Davidin rauhansopimus jom kippurin sodan päättämisestä sopimiseksi oli Libyalle liikaa. Se organisoi vastustusrintaman joulukuussa 1977 yhdessä Syyrian, Algerian, Etelä-Jemenin ja PLO:n kanssa.
[muokkaa] Yhteistyötä PLO:n ja Syyrian kanssa
Vastustusrintama johti siihen, että Syyria ja Libya tukivat persialaista Irania arabialaisen Irakin aloittamassa syyskuussa 1980 alkaneessa Irakin-Iranin sodassa, mikä johti välien kiristymiseen Irakin ja Saudi-Arabian kanssa. Myös Yhdysvallat tuki Irakia Iranin panttivankikriisin seurauksena.
Epäonnistuttuaan valtioliittoutumisessa Tunisian kanssa, teki Egypti toisen valtioliiton Yhdistyneen arabitasavallan jälkeen niin ikään Irania tukevan diplomatiansa arabimaailmasta eristämän Syyrian kanssa syyskuussa 1980. Egypti sitoutui maksamaan Syyrian miljardin dollarin aseidenostovelan Neuvostoliitolle.
[muokkaa] Yhdysvaltain epäilemänä kansainvälisestä terrorista
Libyan liittolaisen Syyrian ja Israelin heikkojen suhteiden, Libyan Islamilaiselle tasavallalle eli Iranille osoittaman tuen ja Yhdysvaltain liittolaisen Israelin 1982 käynnistämän PLO:n sekä Syyrian vastaisen Rauha Galeaan -operaation, minkä tarkoituksena oli miehittää Etelä-Libanon joko Israelin armeijan toimesta tai Libaninin maroniittikristittyjen falangeista rekrytoidun SLA avulla PLO:n Israelin vastainen toiminta Libanonin alueelta, kiristivät suhteita Ronald Reaganin ulkopoliittisesti korkeaprofiilisen hallinnon aikana Yhdysvaltoihin.
Yhdysvallat epäili Libyaa kansainvälisen terrorismin tukemisesta, lähinnä Israelia ja juutalaisia vastustavien ryhmittymien tukemisesta ryhtyen vastatoimiin.
Kuuluisin tähän liittyvät tapahtuma oli Pan Amin lentoa 103 suorittavan matkustajakoneen 270 kuolonuhria aiheuttanut räjähdys Skotlannin yläpuolella Lockerbiessa 1988.
Britanniassa ja Yhdysvalloissa Libyan on arveltu tukeneen mm. IRA:a, ETA:a, Sierra Leonin yhdistynyttä vallankumousrintamaa sekä olleen yhteyksissä Abu Sajjafiin ja Al-Qaidaan.
Algeria · Angola · Benin · Botswana · Burkina Faso · Burundi · Djibouti · Egypti · Eritrea · Etelä-Afrikka · Etiopia · Gabon · Gambia · Ghana · Guinea · Guinea-Bissau · Kamerun · Kap Verde · Kenia · Keski-Afrikan tasavalta · Komorit · Kongon demokraattinen tasavalta · Kongon tasavalta · Lesotho · Liberia · Libya · Madagaskar · Malawi · Mali · Marokko · Mauritania · Mauritius · Mosambik · Namibia · Niger · Nigeria · Norsunluurannikko · Päiväntasaajan Guinea · Ruanda · Sambia · São Tomé ja Príncipe · Senegal · Seychellit · Sierra Leone · Somalia · Sudan · Swazimaa · Tansania · Togo · Tšad · Tunisia · Uganda · Zimbabwe