Rakkaus
Wikipedia
Rakkaus on syvä eroottinen kiintymys toiseen henkilöön tai muu syvä kiintymys johonkin.[1]
Rakkaus ei ole yksi tunne vaan se käsittää monia eri tunteita. Esimerkiksi kahden rakastavaisen välisessä rakkaudessa keskeistä on seksuaalisuus, kun taas vanhempien jälkeläisiään kohtaan tuntemassa rakkaudessa biologinen huoltamisvaisto. Platon jakoi rakkauden kolmeen lajiin; ne ovat ruumiillinen rakkaus, politiikan rakastaminen sekä ideoiden rakastaminen.
On sanottu, ettei rakkauden vastakohta suinkaan ole viha, vaan välinpitämättömyys.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakkauden psykologia
Robert Sternberg on analysoinut rakkaudessa kolme elementtiä: läheisyys, intohimo ja omistautuminen. Erilaisia rakkauden vaiheita ja lajeja ovat:
- Pitäminen (ystävyys): läheisyys
- Ihastuminen (rakkaus ensi silmäyksellä): intohimo
- Tyhjä rakkaus (hyväntekeväisyys): omistautuminen
- Romanttinen rakkaus: intohimo ja läheisyys
- Kumppaninrakkaus: läheisyys ja omistautuminen
- Kohtalokas rakkaus (pyörremyrskyromanssi): omistautuminen ja intohimo
- Täyteläinen rakkaus: läheisyys, omistautuminen ja intohimo
Rakkaus usein kohdistuu ihmiseen (tietysti unohdettavissa ei myöskään ole eläimiin, esineisiin tai tiettyihin tapahtumiin kohdistuva rakkaus), joten ihminen on keksinyt eri sukupuoliin kohdistuvalle rakkaudelle eri nimiä sen mukaan, mitä sukupuolta rakkauden tuntija on. Heteroseksuaali tuntee vetovoimaa tai rakkautta vain vastakkaiseen sukupuoleen, homoseksuaali vain omaan sukupuoleensa ja biseksuaali kumpaankin sukupuoleen, kuitenkin yleensä enemmän toiseen. Historian aikana homo- ja biseksuaalit ovat ajoittain olleet hyvinkin halveksittuja, vaikkakin Antiikin Kreikassa ja -Roomassa sekä kelttien keskuudessa homoseksuaalisuus oli tavallista. Jotkut tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että kaikissa ihmisissä on ainakin pieni biseksuaalinen suuntautuminenlähde?.
[muokkaa] Uskonnollisia käsityksiä rakkaudesta
[muokkaa] Kristinusko
Kristinuskon mukaan rakkaus on uskon tärkein perusta. Matteuksen evankeliumin ja Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus opetti rakkauden kaksoiskäskyn. Käskyssä kehotetaan rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, kaikesta mielestä ja kaikesta hengestä ja lähimmäistään niin kuin itseään. Paavali kertoo rakkaudesta ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä sellaisena joka ei koskaan katoa, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei katkeroidu jne.
Kirkkoisät määrittelivät kreikkalaiseen ajatteluun perustuen neljä rakkauden eri muotoa: Ensimmäinen on äidinrakkaus, toisena filos, joka on ystävien toisiaan kohtaan tuntemaa toverillista rakkautta, kolmantena eros, joka on eroottista rakkautta ja viimeisenä agape, joka on ylimaallista jumalallista uhrautuvaa rakkautta.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Alberoni, Francesco: Rakastuminen ISBN 951-1-17219-0 (nid.)
- Bas Kast: Rakkauden selitys (Die Liebe un wie sich Leidenschaft erklärt), Ajatus Kirjat 2005, ISBN 951-20-6794-7
- Tammisalo, Osmo: Rakkauden evoluutio: Ihmisen parinvalinnan biologiaa. Helsinki: Terra Cognita, 2005. ISBN 952-5202-89-5.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Internet Encyclopedia of Philosophy: Philosophy of Love (englanniksi)
- The Anatomy of Love Explanation of Theories of Love (englanniksi)