Pyhä Yrjänä
Wikipedia
Pyhä Yrjö, suomessa myös Pyhä Yrjänä, ortodoksisessa ja katolisessa maailmassa Pyhä Georgios Voittaja, (275/280–23. huhtikuuta 303) oli roomalainen sotilas, kristittyjen marttyyri ja myyttinen hahmo. Pyhä Yrjö on partiolaisten suojelupyhimys.
Myytin mukaan Yrjänä syntyi 200-luvulla kristittyyn perheeseen. Hänen isänsä oli Kappadokiasta, nykyisestä Vähä-Aasiasta ja äitinsä Lyddasta, Palestiinasta. Isä palveli armeijan upseerina ja äiti jäi leskeksi nuoren poikansa kanssa, jolle hän kuitenkin järjesti hyvän koulutuksen.
Yrjänän sanotaan liittyneen armeijaan isänsä tavoin ja nousseen tribuuniksi ja kreiviksi (latinaksi: comes) ja palvelleen keisari Diocletianuksen (hallitsi 284–305) henkivartiokaartissa. Vuonna 303 Diocletianus määräsi kristittyjen vainon Rooman valtakunnassa. Hänen caesarinsa Galerius vaikutti kertomuksen mukaan päätökseen ja jatkoi vainoa omalla keisarikaudellaan 305–311.
Yrjänä kieltäytyi toteuttamasta käskyä ja tunnustautui itse kristityksi ja arvosteli keisarillista päätöstä. Diocletianus raivostui ja määräsi petturin kidutettavaksi ja teloitettavaksi. Kidutuksen jälkeen Yrjänän kaula katkaistiin Nicomedian muurin vieressä 23. huhtikuuta 303. Hänen kärsimyksensä vakuutti keisarinna Alexandran ja pakanapapin kääntymään kristityiksi ja heidät teloitettiin samalla. Yrjänän ruumis palautettiin Lyddaan haudattavaksi ja kristityt kunnioittivat Yrjänää marttyyrina.
Yrjänän palvonta alkoi varhain, keisari Konstantinus Suuri (hallitsi 306–337, yksin keisarina vuodesta 324) rakennutti Lyddaan kirkon Yrjänän kunniaksi. Kirkko tuhoutui 1010, mutta ristiretkeläiset pystyttivät sen uudelleen. Kolmannen ristiretken aikaan sulttaani Saladin tuhosi kirkon, viimeisin ja olemassa oleva pystytettiin 1872.
300-luvulla Yrjänän palvonta levisi Palestiinasta koko Itä-Roomaan, 400-luvulla hahmo oli tunnettu jo Länsi-Roomassakin. Paavi Gelasius I (492–496) kanonisoi Yrjänän pyhimykseksi 494. Ensimmäinen teksti, jossa Yrjänän elämään yhdistetään ihmeteot on Acta Sanctorum 400-luvulta. Ortodoksien ikonitaiteessa Yrjänä on kuvattu sotilaana 600-luvulta asti, ja 800-luvulla ilmestyi suosittu aihe, jossa Yrjänä surmaa lohikäärmeen hevosen selässä istuen.
[muokkaa] Yrjänä ja lohikäärme
Tarun mukaan lohikäärme teki pesänsä Silene- tai Selem-nimisen kaupungin lähteen lähelle Libyassa. Saadakseen vettä lohikäärmeen valloittamasta lähteestä kaupunkilaisten oli tehtävä sopimus lohikäärmeen kanssa, joka vaati itselleen joka päivä lampaan ja neitsyen.
Uhrattava jouduttiin valitsemaan arpomalla, mutta eräänä päivänä arpa osui prinsessa Cleolindan kohdalle. Kuningas anoi tyttärelleen armoa ja tarjosi kyläläisille kaiken kultansa ja hopeansa, mutta viimein prinsessa jouduttiin tarjoamaan lohikäärmeelle. Prinsessa vietiin lähteelle, jossa hän epätoivoissaan kääntyi rukoukseen. Tällöin matkustava Yrjänä sattui paikalle ja ritarilupaukselleen uskollisena uhmasi lohikäärmettä ja surmasi sen iskemällä miekkansa sen kitaan pelastaen prinsessan ja kyläläiset. Lohikäärmeen verestä versoi ruusupensas täynnä verenpunaisia ruusuja. Kiitollisena kyläläiset hylkäsivät pakanallisuuden ja kääntyivät kristityiksi.
Toisissa versioissa Yrjänä surmaa lohikäärmeen peitsellä tai haavoittaa sitä niin, että prinsessa kesyttää sen kietomalla vaatteensa sen kaulan ympäri. Kuninkaan kerrotaan myös rakentaneen lohikäärmeen surmaamispaikalle kirkon neitsyt Marialle ja pyhälle Yrjänälle, ja lähteen veden kerrotaan tästä alkaen parantaneen kaikki sairaudet.
[muokkaa] Myöhempiä tarinoita
Varhain 1000-luvulla Yrjänästä tuli ritarien esikuva, jolloin hänet kuvattiin panssarissa ja edelleen hevosen selässä. Yrjänä on keskeinen hahmo monissa keskiajan teoksissa. Jacobus de Voragine, Genovan arkkipiispa (1230–1298) keräsi pyhymyksiä koskevia legendoja Legenda Sanctorum teokseen, joka 1200-luvulla tunnettiin nimellä Legenda Aurea (Kultainen legenda) arvostuksensa ansiosta. Pyhän Yrjänän taru on keskeinen osa teosta ja vaikuttanut pyhimyksen myöhempään kuvaukseen.
Englannin kuningas Edvard III (1327–1377) korosti ritarien kunniakoodia ja perusti 1348 ensimmäisen ritarikunnan. Ritarien esikuvaksi valittiin ainoa pyhimys, joka kuvattiin hevosen selässä. Edward III:n valtakaudella Pyhästä Yrjänästä tuli myös koko Englannin suojelupyhimys ja hänen värinsä otettiin Englannin lippuun. Iberian niemimaalla Yrjänä oli Aragonian kuningaskunnan suojelupyhimys, katalaaniksi Sant Jordi ja Portugalissa São Jorge, kuningaskuntien taistellessa Kastiliaa vastaan. Hyväksyttyään saman suojelupyhimyksen Englanti ja Portugali solmivat pitkäaikaisen liiton 1386.
Idässä Pyhää Yrjänä kuvattiin Moskovan vaakunassa, joka on pohjana Moskovan ruhtinaskunnan vaakunalle ja osa nykyisen Venäjän vaakunaa.
Keisarinna Katariina II Suuri perusti 1769 Pyhän Yrjänän ritarikunnan, joka oli tarkoitettu vain sotilaita varten, ja jonka kunniamerkkejä jaettiin ensimmäiseen maailmansotaan asti. Pyhän Yrjön ristit ovat olleet erittäin arvostettuja, ensimmäisen luokan ristiä on jaettu vain 25 kpl. Suomalaisia kolmannen luokan ritareita on 8 ja neljännen luokan ritareita kolmisenkymmentä, heidän joukossaan C. G. E. Mannerheim, jolle risti myönnettiin vuoden 1914 syksyllä.
Yrjänä on edelleen ortodoksisen kirkon tärkeä pyhimys, ortodokseilla Pyhän Yrjänän päivä on 3. marraskuuta. Maltalla juhlapäivä on heinäkuun neljäs sunnuntai.
Pyhä Yrjänä on myös Georgian, Kanadan, Latvian, Konstantinopolin, Genovan, Saksan, Kreikan, Maltan, Palestiinan ja Venetsian sekä partioliikkeen suojelupyhimys.
Vuonna 1969 pyhimys poistettiin katolisen kirkon pyhimyskalenterista, ja hänen juhlistamisensa on enää paikallinen tapahtuma.
Yrjänän juhlinta 23. huhtikuuta on edelleen Katalonian toiseksi tärkein juhla, jota on perinteisesti juhlistettu lahjoittamalla ruusu, johon vastataan kirjalahjalla. Tämän tavan johdosta UNESCO julisti päivän kansainväliseksi kirjan päiväksi. Suomessa kirjan ja ruusun päivää vietetään toukokuun toisena tiistaina. Vuonna 2006 samalle päivälle ajoittuvan Eurooppa-päivän johdosta, päivää on siirretty päivällä eteenpäin eli vietetään 10.5.
