Saladin
Wikipedia
Saladin (arab. صلاح الدين يوسف بن أيّوب, Ṣalāḥu-l-dīn Yūsuf ibn Ayyūb, arvonimeltään arab. الملك الناصر , al-Malik al-Nāṣir ’voittoisa kuningas’, 1138–1193) perusti aijubidien dynastian Egyptissä ja Syyriassa. Hän taisteli myös ristiretkeilijöitä vastaan ja tuli tunnetuksi sotataidoistaan ja armeliaisuudestaan.[1]
Saladin syntyi kurdiperheeseen Tikritissä vuonna 1138. Vuonna 1152 hän astui Syyrian hallitsijan Nuruldinin palvelukseen ja osoitti pian pätevyytensä taisteluissa ristiretkivaltioita vastaan. Hänen sedästään Shirkuhista tuli Egyptin visiiri vuonna 1169, mutta hän kuoli kahden kuukauden sisällä ja Saladin otti hänen paikkansa. Hän teki Egyptistä aijubidien vasallivaltion, Egyptin fatimidihallitsijoiden valituksista huolimatta. Vuonna 1171 hän syrjäytti Egyptin kalifaatin ja otti sulttaanin arvonimen.[2]
Saladin ei Nuruldinin käskyistä huolimatta halunnut aloittaa sotaa Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja Nuruldin oli tästä syystä jo aloittamassa sodan Saladinia vastaan kun hän kuoli vuonna 1174. Saladin käytti tätä hyväkseen ja valtasi itselleen Damaskoksen, mutta hän ei kyennyt valtaamaan Aleppoa ja Mosulia, kahta tärkeää kaupunkia joita Nuruldin oli hallinnut.
Vuonna 1187 Saladin hyökkäsi Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja murskasi kuningaskunnan joukot Hattinin taistelussa.[2] Hän myös vangitsi Jerusalemin kuninkaan Lusignanin Guyn. Jerusalemin kaupungin Saladin valtasi 3. lokakuuta 1187[2]. Pian kaikki kaupungit Tyrosta lukuun ottamatta olivat hänen hallussaan.
Jerusalemin kukistuminen sai aikaan kolmannen ristiretken, jossa läntinen kristikunta valtasi takaisin Akkon kaupungin. Englannin Rikhard I Leijonamieli löi Saladinin Arsufin taistelussa vuonna 1191. Saladin ja Rikhard sopivat vuonna 1192, että Jerusalem pysyisi muslimien käsissä, mutta että se olisi avoin krisitityille pyhiinvaeltajille.
Saladin kuoli pian tämän jälkeen vuonna 1193 Damaskoksessa.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Ismail Abaza: Saladin (Salah al-Din Yusuf Ibn Ayyub) and his Cairo Tour Egypt.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Berndl, Hattsten, Knebel, Udelhoven: Maailmanhistoria. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7.
