Heroiini

Wikipedia

Heroiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(5?,6?)-7,8-didehydro-4,5-epoxy- 17-methylmorphinan-3,6-diol diacetate (ester)
Tunnisteet
CAS-numero	561-27-3
ATC-koodi	N02AA09
PubChem	3592
Kemialliset tiedot
Kaava	C21H23NO5
Moolimassa	369.41
Farmakokineettiset tiedot
Biosaatavuus	< 35%
Proteiinisitoutuminen	0% (morfiini metaboliitti 35%)
Metabolismi	hepaattinen
Puoliintumisaika	2-3 minuuttia
Ekskreetio	90% renaalinen glukuronidina, loppu biliaarinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus	Prohibited (S9)(AU) Schedule I(CA) Class A(UK) Schedule I(US)
Riippuvuusalttius	Hyvin korkea
Antotapa	Inhalaatio, Transmukosaalinen, Intravenoosinen, Oraalinen, Intranasaalinen, Rektaalinen, Intramuskulaarinen

Heroiini eli diasetyylimorfiini on oopiumiunikosta saatavasta morfiinista tai kodeiinista edelleen jalostettu puolisynteettinen opioidi, joka on useimmissa maissa luokiteltu laittomaksi päihteeksi.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Heroiini keksitään 1.2 Heroiinin vaarat havaitaan 1.3 Heroiinin käyttö Suomessa ennen kriminalisointia 1.4 Heroiiniongelma yleistyy 1.5 Heroiinin käytön vaihtelut 2 Käyttötavat 3 Vaikutukset 4 Käytön haitat 5 Riippuvuuspotentiaali 6 Lainsäädäntö 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Heroiini keksitään

Heroiinia valmisti ensimmäistä kertaa brittiläinen kemisti C. R. A. Wright vuonna 1874. Tällöin aineen vahvuutta ei kuitenkaan täysin tiedostettu.

Vuonna 1897 saksalaisessa Bayer-lääkeyrityksessä huomattiin, että diasetyylimorfiini oli morfiinia voimakkaampaa. Bayer rekisteröi aineen tuotemerkikseen nimellä heroiini. Nimi tulee saksan sanasta heroisch, jolla viitattiin "sankarilliseen" oloon, jota Bayerin testaajat olivat kokeneet aineesta saaneensa. Vuodesta 1898 vuoteen 1910 heroiinia markkinoitiin riippuvuutta aiheuttamattomana morfiinin korvaajana ja (lasten) yskänlääkkeenä.

[muokkaa] Heroiinin vaarat havaitaan

1911 British Pharmaceutical Codex -julkaisussa todettiin, että heroiinin riippuvuuspotentiaali on yhtä suuri kuin morfiinin. Vuonna 1913 Bayer lopetti heroiinin tuotannon. Yhdysvalloissa säädettiin vuonna 1924 laki, joka kielsi maassa heroiinin valmistuksen ja hallussapidon. Monissa Euroopan maissa heroiinin kieltävä lainsäädäntö toteutui vasta toisen maailmansodan jälkeen.

[muokkaa] Heroiinin käyttö Suomessa ennen kriminalisointia

1930-luvun Suomessa heroiinia käytettiin seitsemän kiloa miljoonaa asukasta kohden. Vain Japani ylitti väkilukuun suhteutettuna Suomen heroiininkulutuksen. Suomen apteekeista heroiini poistettiin vuonna 1957.^[1] Käyttäjät olivat pääasiassa sota-aikana riippuvaisiksi jääneitä, sillä armeija käytti heroiinia kivunlievityksessä. Sen lisäksi Suomen armeija käytti heroiinia sotiemme aikana kustannussyistä yskänlääkkeenä (tabletteina), sillä sen maailmanmarkkinahinta oli huomattavasti edullisempi kuin kodeiinin.^[2][3][4]

[muokkaa] Heroiiniongelma yleistyy

Heroiinin käyttö päihteenä lisääntyi kansainvälisesti 1940- ja 1950-luvuilla sekä uudestaan 1960-luvun lopulla. Kuuluisia heroiinin käytön seurauksena kuolleita henkilöitä ovat esimerkiksi rockmuusikot Janis Joplin, Phil Lynott, Sid Vicious, Dee Dee Ramone ja Frankie Lymon.

[muokkaa] Heroiinin käytön vaihtelut

Heroiinin suosio kokee nousu- ja laskukausia, mutta se on vuosikymmenien kuluessa vakiintunut osaksi länsimaista huumausainekulttuuria. Heroiinia käytetään melko runsaasti myös oopiumiunikonviljelyalueiden lähellä Aasiassa.

Heroiini alkoi harvinaistua Suomessa 2000-luvun alkuvuosina Subutexin tieltä: vielä vuonna 2000 maassa kuoli 63 ihmistä heroiiniin, vuonna 2005 enää kolme. Vuonna 2004 ei raportoitu yhtäkään heroiinin aiheuttamaa kuolemantapausta.^[5]

[muokkaa] Käyttötavat

Heroiinia on pääsääntöisesti kahdenlaista, ruskeaa ja valkoista. Heroiinia voidaan käyttää polttamalla esim. tupakkaan sekoitettuna, folion päälle annosteltuna, pillereinä, nuuskaamalla ja suonensisäisesti.

[muokkaa] Vaikutukset

Heroiini vaikuttaa lamaannuttavasti keskushermostoon. Välittömästi aineen ottamisen jälkeen käyttäjä kokee voimakkaan hyvän olon tunteen. Nälän ja kivun tunteet katoavat, samoin seksuaalinen halu. Usein aineen ottamiseen liittyy aluksi pahoinvointia ja rauhattomuutta. Suuremmilla annoksilla käyttäjä tuntee olonsa lämpimäksi, hänen raajansa tuntuvat raskailta ja suu kuivuu. Olotila on vuorotellen virkeä ja unelias, sisäänpäin kääntynyt. Annosta kasvatettaessa hengitys hidastuu, pupillit muuttuvat nuppineulanpään kokoisiksi ja iho tuntuu kylmältä, nihkeältä ja se sinertää. Euforian kokeminen on yksilöllistä, ja kaikki eivät koe heroiinia lainkaan euforisoivaksi. Monet heroiinia kokeilevista eivät pidä sen vaikutuksia lainkaan miellyttävinä; he voivat kokea sen todella epämiellyttävänä tokkurana, jonka he haluavat vain menevän mahdollisimman nopeasti ohi.

Heroiinin nauttimisen aiheuttamaa mielihyvää seuraa monesti tokkuraisuus ja unisuus, joka saattaa kestää useita tunteja.

Epätoivottuihin vaikutuksiin kuuluvat pahoinvointi ja oksentelu.

[muokkaa] Käytön haitat

Käytön seurauksena kehittyy nopeasti syvenevä henkinen ja fyysinen riippuvuus. Ruuansulatus hidastuu, mikä aiheuttaa varsinkin pidempiaikaisessa käytössä ummetusta. Verisuonet voivat rappeutua ja keskenmenon riski kasvaa. Lisäksi maksa voi vaurioitua ja potilaalle kehittyä sydänlihastulehdus. Heroiini lamaannuttaa keskushermostoa, minkä seurauksena elintoiminnot hidastuvat ja hengitys voi lamaantua.

Säännöllisen ja pitkäaikaisen käytön riskit liittyvät myös aineen käyttötapaan. Likaiset neulat, epähygieeniset pistämistavat ja epäpuhtaat aineet vaurioittavat elimistöä ja aiheuttavat tulehduksia. Henkilöllä, joka käyttää yhteisneuloja, on riski sairastua virustauteihin, esimerkiksi AIDSiin ja B- tai C-hepatiittiin. Heroiinin nuuskaaminen vahingoittaa lisäksi nenää.

Yliannostuksen vaara on aina olemassa. Yliannostuksen riskin suuruuteen vaikuttaa heroiinin sekalainen laatu katukaupassa: heroiinina myytävä aine voi sisältää alle kymmenen prosenttia heroiinia tai olla lähes puhdasta. Lisäksi käyttäjän toleranssi kasvaa koko ajan, jolloin päihdyttävän vaikutuksen kokemiseen tarvitaan aina entistä suurempi annos heroiinia. Heroiinin yliannostus johtaa nopeasti syvään koomaan ja voi joidenkin tuntien sisällä aiheuttaa kuoleman. Tila vaatii aina välittömiä hoitotoimenpiteitä. Yliannostuskuoleman riski on erityisen suuri, jos käyttäjä nauttii heroiinin kanssa sekaisin muita huumausaineita.

[muokkaa] Riippuvuuspotentiaali

Heroiini on kaikista päihdyttävistä kipulääkkeistä voimakkaimmin riippuvuutta aiheuttava aine, ja opiaatit aiheuttavat kaikista päihteistä voimakkaimmat vieroitusoireet ja aineen himon. Riippuvuuden kehittyminen on kuitenkin yksilöllistä ja riippuu yksilön genetiikasta: jotkut voivat "jäädä koukkuun" ensikokeilusta, toiset voivat käyttää heroiinia vuosikausia joutumatta riippuvaisiksi. Säännöllinen heroiinin käyttö johtaa sietokyvyn kasvamiseen, jolloin käyttäjä tarvitsee suurempia annoksia saadakseen aineesta saman vaikutuksen. Säännöllinen pitkäaikaiskäyttö johtaa fyysiseen ja psyykkiseen riippuvuuteen.

Vieroitusoireet heroiinista ovat voimakkaita. Jos opiaatteja on käytetty säännöllisesti, voivat vieroitusoireet ilmaantua jo muutaman tunnin päästä viimeisestä annoksesta ja ovat pahimmillaan 2–3 vuorokauden jälkeen. Oireita ovat kivut, pahoinvointi, kuume, vapina, kouristukset, hikoilu ja vilunväristykset. Vieroitusoireiden ollessa voimakkaimmillaan käyttäjä saattaa kokea pahoinvointia, ripulointia, vatsakipuja ja oksentelua, joita seuraa monesti unettomuus, depressio ja ruokahalun puute.

[muokkaa] Lainsäädäntö

Heroiini on luokiteltu YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa huumausaineeksi. Suomessa heroiini on luokiteltu rikoslaissa tarkoitetuksi erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Erittäin vaarallisen huumausaineen valmistuksesta, myynnistä, maahantuonnista ja hallussapidosta voidaan tuomita muiden edellytysten täyttyessä törkeänä huumausainerikoksena. Laissa määrätty tuomio on vähintään yhden ja enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Pelkästä heroiinin henkilökohtaisesta käytöstä rangaistaan lievemmin huumausaineen käyttörikoksena sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ [http://users.utu.fi/~taonnela/huumeartikkeli.html Tapio Onnela: Huumausaineet historiallisesta näkökulmasta, katsaus huumeidenkäytön ja huumepolitiikan historiaan]
2. ↑ Utain
3. ↑ Anneli Pranttilan väitöskirja, s. 169 PDF-tiedosto
4. ↑ HY Seminaarityö
5. ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/02/507988

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Päihdelinkki: Heroiini
• Heroiini Erowid-päihdetietokannassa (englanniksi)
• http://www.thegooddrugsguide.com/heroin/index.htm