Hepatiitti

Wikipedia

Hepatiitti on maksan tulehdus. Sen oireita ovat mm. väsymys, nivelkipu, vatsakipu, oksentelu, ruokahaluttomuus, virtsan värin tummuus, kuume, hepatomegalia ja ihon keltaisuus. Jotkin hepatiitin krooniset muodot ovat usein oireettomia. Hepatiitin oireet vaihtelevat myös aiheuttajan mukaan.

Hepatiitin muodoista varsinkin B tarttuu herkästi seksuaalisessa kanssakäymisessä.^[1]

Sisällysluettelo 1 Hepatiitin tyypit 2 Aiheuttajat 3 Lähteet 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Hepatiitin tyypit

Hepatiitti jaetaan alatyyppeihin sen aiheuttaneen viruksen mukaan (hepatiitti A, B, ja E). Virtologisesti eri hepatiitin alatyypit poikkeavat huomattavasti toisistaan, ja siksi myös erityyppisten hepatiittien hoidossa tarvitaan erilaisia keinoja. Hepatiitti voi olla luonteeltaan akuutti tai krooninen. Krooniseksi kutsutaan hepatiittia, joka on jatkunut vähintään puoli vuotta.

[muokkaa] Aiheuttajat

Suurin osa akuuteista hepatiiteista johtuu viruksista:

• Hepatiitti A on yksi hepatiitin akuuteista muodoista. Sen aiheuttaa A-hepatiittivirus. Suomessa todetaan vuosittain noin sata uutta hepatiitti A-tapausta. A-hepatiittivirus leviää ulosteen mukana. Hepatiitti A:n ensimmäisiin oireisiin kuuluvat kuume ja nivelsärky. Myöhemmin sairastuneen iho kellastuu. Se johtuu siitä, että maksa ei voi poistaa verenkierrosta punasolujen hajoamisessa vapautuvaa bilirubiinia. Hepatiitti A johtaa harvoin kuolemaan ja paranee useimmiten itsestään. Se on vaarallinen lähinnä ihmisille, joilla on jo ennestään jokin maksasairaus. Vaikka muut hepatiitin akuutit muodot lisäävät riskiä sairastua maksasyöpään, hepatiitti A ei lisää. Hepatiitti A:han on rokotus, jonka vaikutus alkaa noin kahden viikon kuluttua ensimmäisen rokotuksen saamisesta.

• Hepatiitti B on jo huomattavasti hepatiitin A-muotoa vaarallisempi. Elimistöön päässyt B-hepatiittivirus voi aiheuttaa kroonisen maksasairauden ja pahimmassa tapauksessa kuoleman. Myös kirroosin ja maksasyövän riski moninkertaistuu. Sairaus on jopa 30 %:lla potilaista oireeton. Krooniseen B-hepatiittiin liittyy arviolta 15–25 % kuolleisuus. Sairastumisen keskeiset riskitekijät ovat suonensisäiset huumeet (yhteisneuloilla) ja suojaamaton seksi useiden kumppanien kanssa.^[2] Myös B-hepatiittia vastaan on rokote. Saatavilla on myös yhdistelmärokote, jolla saadaan suoja sekä A- että B-hepatiittia vastaan.[1]
• Hepatiitti C leviää veren välityksellä. Sairaus on monesti oireeton ja voi muuttua krooniseksi. Sukupuoliyhdynnässä se on kuitenkin heikommin tarttuva kuin B-hepatiittivirus. Kroonisella potilaalla on satakertainen riski sairastua maksasyöpään^[3], ja jo virus itsessään voi olla hengenvaarallinen.
• Hepatiitti D voi tarttua veren välityksellä, myös seksistä. Krooninen D-hepatiitti vaatii kehittyäkseen kuitenkin jo olemassa olevan B-hepatiittiviruksen. Suurin osa tapauksista todetaan narkomaaneilla.^[4]
• Hepatiitti E on vuonna 1955 löydetty akuutti tautimuoto. Sitä tavataan lähinnä tropiikin kehitysmaissa; huomattavia epidemioita on esiintynyt mm. Intiassa ja Sudanissa.
• Hepatiitti F on viruksen aiheuttama maksatulehdus, jonka olemassaolo on kiisteltyä. Sairautta on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa hyvin satunnaisesti, eikä sitä käytetä enää virallisessa diagnostiikassa.^[5]
• Hepatiitti G ja hepatiitti GB kuvattiin 1990-luvulla. Molempien taustalla on ilmeisesti sama virus.

Hepatiittia voivat aiheuttaa myös mm. etanoli, huumeet, hyvin harvinainen Wilsonin tauti ja autoimmuunisairaudet.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Terveyskirjasto
2. ↑ Epigee.org
3. ↑ Terveyskirjasto
4. ↑ De-hepatiitti
5. ↑ Gastrolab

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Hepatitis A (englanniksi)
• Hepatites B (englanniksi)
• Kimmo Aho ja Eija Hiltunen-Back: Tarttuva keltatauti eli hepatiitti 21.7.2005. Duodecim. Viitattu 9. toukokuuta 2007.
• Hepatiitti

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.