Henrik I (Englanti)

Wikipedia

Henrik I Cassellin History of England (1902) teoksessa

Henrik I (n. 1068 – 1. joulukuuta 1135) oli Vilhelm Valloittajan nuorin poika, Normandian herttua 1106–1135 ja Englannin kuningas vuosina 1100–1135. Hän nousi kuninkaaksi veljensä Vilhelm Punaisen kuoleman jälkeen. Vallan vaihtuessa luonnollisin perijä, Vilhelmin ja Henrikin isoveli Robert oli ristiretkellä idässä. Henrikiä kutsuttiin oppineisuutensa vuoksi myös nimellä Henrik Beauclerc.

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Henrik syntyi toukokuun 1068 ja 1069 välisenä aikana, luultavasti Selbyssä, Yorkshiressä Englannissa. Hänen äitinsä Flanderin Matilda oli kaukaista sukua anglosaksien kuninkaalle Alfred Suurelle. Matilda nimesi nuorimman poikansa setänsä Ranskan Henrik I:n mukaan. Perheen nuorimpana hänestä luultavimmin odotettiin tulevaksi piispaa ja Henrik sai hyvän koulutuksen. Henrik oli luultavasti ensimmäinen normannihallitsija, joka osasi sujuvaa englantia.

Villiam Valloittaja kuoli 1087 ja perintö jaettiin kolmen pojan kesken. Pojista Rikhard oli kuollut aiemmin metsästysretkellä:

Robert peri Normandian herttuakunnan
Vilhelm peri Englannin kuningaskunnan
Henrik sai 5 000 hopeapuntaa

Henrik juonitteli veljiään vastaan ja yritti saada nämä nousemaan toisiaan vastaan. Robert ja Vilhelm kuitenkin sopivat vuoteen 1091 mennessä, että Henrikiä ei päästetä perimään kummankaan valtakuntaa jommankumman kuollessa.

[muokkaa] Nousu Englannin kuninkaaksi

Kun Englannin kuningas Vilhelm II kuoli metsästysretkellä 2. elokuuta 1100, näki Henrik tilaisuutensa tulleen, ja laukkasi heti Winchesteriin ottamaan siellä säilytetyn valtakunnan kassan haltuunsa. Tästä syystä Henrikiä on joskus epäilty veljensä Vilhelm II:n murhasta. Johtavat paronit hyväksyivät Henrikin kuninkuuden ja hänet kruunattiin Westminster Abbeyssa 5. elokuuta eli kolme päivää Vilhelmin kuoleman jälkeen. Varmistaakseen asemansa aatelisten keskuudessa hän julkaisi poliittisia myönnytyksiä sisältäneen Charter of Liberties -lain, jota pidetään Magna Cartan edeltäjänä.

Robert yritti vallata kruunun itselleen nousemalla maihin heinäkuussa 1101 Portsmouthissa. Hän ei kuitenkaan saavuttanut tavoitettaan vaan rauha solmittiin Henrikin ja Robertin välillä, Henrik suostui maksamaan veljelleen vuosittain 2000 puntaa. ^[1] ^[2]

[muokkaa] Ensimmäinen avioliitto

11. marraskuuta 1100 Henrik meni naimisiin Edithin kanssa. Edith oli Skotlannin kuninkaan Malcolm III:n tytär. Koska Edith oli Edgar Athelingin sisarentytär ja Edmund Rautakylki oli hänen isoisoisänsä, avioliitto yhdisti normannien hallitsijasuvun vanhaan anglosaksikuninkaiden sukuun. Avioliitto ei miellyttänyt normanniparoneja, mutta toisaalta Henrikistä tuli suositumpi anglosaksien keskuudessa. Edith vaihtoi avioliiton myötä nimensä Matildeksi.

[muokkaa] Normandian valloitus

Vuonna 1105 Henrik valtasi Normandian. Tarkoituksena oli poistaa hänen kyvytön veljensä vallasta - Normandia oli jatkuvasti naapurivaltioista tulevan uhan alla. Robert kukistui kuitenkin vasta 28. syyskuuta 1106 (tarkalleen 40 vuotta sen jälkeen kun Vilhelm oli noussut maihin Englannissa) Tinchebrayn taistelussa. Robert vietti loppuelämänsä vangittuna Englannissa, aluksi Lontoon Towerissa, sitten Devizesin linnassa ja lopulta Cardiffissa. Näin Henrikistä tuli kuten isästään sekä Englannin kuningas että Normandian herttua.

Henrik pyrki vähentämään vaikeuksia Normandiassa naittamalla vanhimman poikansa Vilhelmin tuolloisen vihollisensa Anjoun kreivin Fulk V:n tyttären kanssa. Kahdeksan vuotta myöhemmin, Vilhelmin odottamattoman kuoleman jälkeen tapahtui vieläkin merkittävämpi avioliitto Henrikin tyttären Matilden naitua Fulkin pojan Geoffrey Plantagenetin eli Gottfried V:n, tulevan Englannin kuningashuoneen Plantagenetin hallitsijasuvun kantaisän.

[muokkaa] Toinen avioliitto

Henrikillä oli vain kaksi lasta Edith/Matilden kanssa. Kuningatar kuoli vuonna 1118. Katastrofi iski 25. marraskuuta 1120, jolloin hänen ainoa laillinen poikansa Vilhelm hukkui haaksirikossa. Vain teurastaja selvisi hengissä turmassa ja kertoi kaikkien hukkuneen ^[3] ^[2]. Kuolleiden joukossa oli myös kaksi Henrikin aviotonta lasta ja veljentytär Lucia-Mahaut de Blois.

29. tammikuuta 1121 Henrik nai herttua Godfrey I:n tyttären Adelizan. Tästä liitosta ei kuitenkaan syntynyt perillisiä. Tässä tilanteessa Henrik vaati Englannin paroneja vannomaan valan, jonka mukaan he tunnustavat Matilden Englannin kuningattareksi, jos Henrik kuolisi ilman miespuolista perijää.

[muokkaa] Toiminta kuninkaana

Henrikiä pidettiin oikeudenmukaisena kuninkaana, mutta samalla häikäilemättömänä. Historoitsijat ylistivät häntä viisaudestaan ja sotataidoistaan. Sen vastapainona Henrik mainitaan myös rahanahneena ja hänen verokamarinsa tuli tunnetuksi nimellä Exchequer. Verokamari oli ensimmäinen hovin osasto, joka kasvoi liian suureksi matkustamaan hovin mukana. Sen vuoksi se jäi aina Westminsteriin tai Winchesteriin. ^[2]

[muokkaa] Kuolema ja perintö

Vuonna 1135 Henrik vieraili Normandiassa tavatakseen Matilden ja Gottfriedin lapset, Henrikin lapsenlapset. Vierailua kuitenkin varjosti epäsopu tyttären ja tämän miehen kanssa ja nämä kiistat saivat hänet pysymään Normandiassa ennakoitua kauemmin. Joulukuussa 1135 Henrik kuoli ruokamyrkytykseen "ahmittuaan itsensä täyteen nahkiaisia", joista hän piti erityisen paljon (joidenkin lähteiden mukaan nahkiaiset olivat myrkytettyjä). Hänet haudattiin Reading Abbeyhin, jonka oli perustanut 14 vuotta aiemmin.

Vaikka Henrikin paronit olivat vannoneet valan, että tämän tyttärestä tulisi kuningatar, Matilden sukupuoli ja uudelleen avioituminen normannien vihollisen eli Anjou-suvun edustajan kanssa mahdollistivat Henrikin sisarenpojan Tapani Bloisilaisen nousun Englannin kuninkaaksi. Matilden ja Tapanin valtataistelu johti Anarkiana tunnettuun pitkään sisällissotaan. Se päättyi lopulta Tapanin nimetessä Matilden pojan Henrikin perijäkseen vuonna 1153.

[muokkaa] Aviottomat lapset

Kuningas Henrik I tunnetaan myös lukuisista aviottomista lapsistaan, joita oli enemmän kuin kellään toisella Englannin kuninkaalla. Lapsia oli noin 20-25 ja rakastajattaria oli useita. Sen selvittäminen kuka rakastajatar oli kenenkin lapsen äiti, on vaikeaa. Rakastajattaria olivat muun muassa Edith, Ansfride (Abingdon Abbeyn Sir Anskillin vaimo), Sibyl Corbet (Herbert FitzHerbertin vaimo), Edith FitzForne, prinsessa Nest ja Isabel de Beaumont (Rober de Beaumontin, Leicesterin ensimmäisen jaarlin tytär ja Pembroken ensimmäisen jaarlin Gilbert de Claren vaimo).