Diabetes
Wikipedia
Diabetes eli sokeritauti (lat. diabetes mellitus) on sokeriaineenvaihdunnan sairaus. Diabetes johtuu insuliinin tuotannon vähenemisestä tai lakkaamisesta haimassa (nuoruustyypin diabetes, tyypin I diabetes, diabetes mellitus juvenilis) tai insuliinin käsittelyn heikkenemisestä elimistössä (aikuistyypin diabetes, tyypin II diabetes). Kahden päätyypin lisäksi diabeteksestä on lukuisia välimuoto- ja erityistyyppejä, joista yleisin on raskaudenaikainen diabetes. Sokeritautia (diabetes mellitus) ei tule sekoittaa vesitystautiin, jonka latinankielinen nimi, diabetes insipidus, on hyvin samanlainen, vaikka taudeilla ei ole juuri muuta yhteistä.
Yleinen harhaluulo on, että diabeetikko ei saa syödä hiilihydraatteja, mutta se on virheellinen, sillä lähes jokainen ruoka ja juoma sisältää hiilihydraatteja. Diabeetikko saa myös syödä herkkuja ja sokeria, vaikka ennen ne kiellettiin kokonaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Esiintyvyys
Diabetes on yksi merkittävimmistä kansantaudeista. Se vaikuttaa elämänlaatuun, aiheuttaa lisätauteja ja lisää kuolleisuutta (Stakes 2005). Jos tautia hoitaa huonosti, uhkaa silmien verkkokalvosairaus, munuaismuutokset, ääreishermoston vauriot ja jalkaongelmat. Diabetes lisää myös sydänsairauksien ja jossakin määrin haimasyövän riskiä. Diabeteksen aiheuttama munuaisvaurio, jota kutsutaan diabeettiseksi nefropatiaksi, on Suomessa yleisin syy munuaisensiirtoon.
Moni sairastaa kakkostyypin diabetesta tietämättään. Ajoissa havaitun aikuistyypin diabeteksen voi saada kuriin liikunnalla, laihduttamisella ja lopettamalla tupakoinnin. Tällöin haiman insuliinin tuotanto ja insuliinin vaikutus voi palautua normaaliksi . Ilman lihavuutta 90 prosenttia aikuisdiabeteksesta jäisi puhkeamatta tai puhkeaisi myöhemmin.[1]
Vuonna 1988 diabeetikkoja oli Suomessa 94 000 ja vuonna 2000 200 000.[2] Määrän arvioidaan kasvavan. Tyypin 1 diabetesta sairasti noin 30 000 ihmistä vuonna 2003, ja sairastavien määrä lisääntyy keskimäärin 2,8 prosenttia vuodessa.[3][4] Siten diabeetikkojen määrän kasvu aiheutuu pääosin aikuistyypin diabeetikoista. Vuoden 2006 kesäkuun Duodecimin Käypä hoito suosituksen mukaan lähes 500 000 suomalaisen arvioidaan sairastavan diabetesta.[5] Vajaalla puolella 45–74-vuotiaista miehistä ja joka kolmannella naisella on aikuistyypin diabetes tai sen esiaste. Puolet kaikista diabeetikoista eli 200 000 suomalaista sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään.[6]
Maailmanlaajuisesti diabetestä sairastaa tuoreimpien arvioiden mukaan jo 250 miljoonaa aikuista, joka on noin kuusi prosenttia maailman 20-79-vuotiaista. Yleisintä sairaus on Välimeren itäisissä rantavaltioissa ja Lähi-idässä. Vuoteen 2025 mennessä arvioidaan, että aikuisten diabetespotilaiden määrä kasvaa jopa 380 miljoonaan. [7]
[muokkaa] Diabeteksen tyypit
[muokkaa] ICD-10 tautiluokitus
- E10 Nuoruustyypin diabetes
- E11 Aikuistyypin diabetes
- E12 Aliravitsemukseen liittyvä diabetes
- E13 Muu diabetes
- E14 Määrittämätön diabetes
[muokkaa] Nuoruustyypin diabetes
Nuoruustyypin diabetes syntyy, kun elimistön immuunijärjestelmä toimii virheellisesti ja tuhoaa haiman Langerhansin saarekkeiden beetasolut, jotka tuottavat insuliinia. Sairauden puhkeamisen taustalla on usein perinnöllinen alttius sairastua, jonka lisäksi tarvitaan jokin laukaiseva tekijä. Yleiseksi laukaisevaksi tekijäksi epäillään retrovirustartuntoja. Imetyksen on tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä pienempään diabeteksen esiintyvyyteen. Varhaislapsuudessa saatavan lehmänmaitoa sisältävän ravinnon ja erityisesti lehmänmaidon insuliinin mahdollista osuutta ykköstyypin diabeteksen syntyyn tutkitaan [1],[2].
Nuoruustyypin diabetes puhkeaa yleensä 0–20 vuoden iässä. Sairastumisprosessin alettua kestää yleensä muutamia kuukausia, kunnes insuliinin tuotanto on laskenut niin pieneksi, että sairauden ulkoisia oireita aletaan havaita. Tyypillisimpiä oireita ovat laihtuminen sekä janon ja virtsaamistarpeen lisääntyminen. Sairaus voidaan varmistaa veren sokeripitoisuuden mittauksella.
Sairauden puhkeamista seuraa yleensä ns. remissiovaihe, jossa elimistön omaa insuliinituotantoa on vielä jonkin verran jäljellä. Tällöin sairautta voidaan hoitaa hyvin pienillä insuliiniannoksilla, ja joskus niistä jopa pystytään väliaikaisesti luopumaan. Oma insuliinituotanto loppuu kuitenkin kokonaan muutaman vuoden kuluessa.
Ykköstyypin diabetesta hoidetaan insuliinipistoksilla (insuliinikynä, -ruisku, -pumppu). Lisäksi sairastuneelle suunnitellaan ruokavalio, jossa tarkkaillaan ensisijaisesti hiilihydraattien määrää ravinnossa sekä terveellisyyttä. Ravinnon ja insuliinipistosten yhteen sovittamisella pyritään mahdollisimman normaaleihin veren sokeripitoisuuksiin. Ihmisen normaali verensokeri (kokoveren glukoosipitoisuus) vaihtelee välillä 4–8 millimoolia litrassa.
Keinoja ehkäistä tai parantaa nuoruustyypin diabetes tutkitaan. Tällä hetkellä hoitokäytännössä olevia keinoja ei kuitenkaan ole. Nuoruustyypin diabetes on Suomessa suhteellisesti yleisempi sairaus kuin missään muualla maailmassa.
Nuoruustyypin diabetes johtaa automaattiseen vapautukseen asepalveluksesta sekä rauhan että sodan aikana, sillä sen hoito saattaisi olla kenttäoloissa ylivoimaisen vaikeaa. Hyvin sairautensa hoitavat diabeetikot voivat kuitenkin anomuksesta saada erityisluvan suorittaa asepalvelus.[8]
[muokkaa] Aikuistyypin diabetes
-
Pääartikkeli: Aikuistyypin diabetes
Aikuistyypin diabetes (tyypin 2 diabetes) on nuoruusiän diabetesta selvästi yleisempi. Tyypin 2 diabeteksessa haima erittää insuliinia riittämättömästi samalla, kun sen vaikutukset soluissa ovat estyneet. Se on usein – mutta ei aina – osa ns. metabolista oireyhtymää, johon kuuluu kohonneen verensokerin lisäksi kohonnut verenpaine, poikkeavat veren rasva-arvot ja keskivartalolihavuus eli niin sanottu omenavatsa. Aikuistyypin diabetes ilmaantuu vähitellen, ja siihen sairastuvat yleensä keski-ikäiset ylipainoiset henkilöt, joilla saattaa olla perinnöllinen alttius sairauteen. Yleensä, mutta ei aina, aikuistyypin diabeteksen ensioireina ovat janontunteen lisääntyminen ja jatkuva väsymys.Tarpeen vaatiessa hoidossa turvaudutaan ensin tablettihoitoon ja vasta tarvittaessa niin sanottuun yhdistelmähoitoon, jossa on päivisin tablettihoito ja sen lisäksi esimerkiksi illalla yötä vasten insuliinipistoshoito, tai myöhemmin vain insuliinipistoshoitoon.
[muokkaa] Raskaudenaikainen diabetes
Raskaus on aikaa, jolloin piilevä diabetes saattaa puhjeta, mutta toisaalta sen yhteydessä virtsaan saattaa ilmaantua sokeria ilman diabetestakin. Niin sanottu gestaatiodiabetes eli raskaudenaikainen diabetes voi ennakoida, että äiti sairastuu myöhemmin varsinaiseen diabetekseen. Tämän takia gestaatiodiabetestä sairastaneiden tulee kiinnittää erityistä huomiota elintapoihinsa.
Diabeetikon raskaus menee helpommin kesken kuin verrokin. Diabeetikkojen synnytykset pyritään käynnistämään komplikaatioiden vuoksi joitain viikkoja ennen laskettua aikaa. Sikiölle ei tule suurentunutta riskiä saada diabetesta, mutta se kasvaa tavallista isommaksi ja saattaa olla syntyessään tavallista veltompi.
Stakesin tilastojen mukaan 12 %:lla synnyttäjistä oli vuonna 2004 raskausdiabetes. Yleisyys vaihtelee alueittain. Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä (shp) 25 %, Itä-Savon shp 22 %, Pohjois-Karjalan shp 22 %, Hus:ssa 12 %, Lapin shp 6 % ja Pohjois-Pohjanmaan shp 5 % synnyttäjistä sai raskausdiabeteksen 2004. Raskausdiabetes viestii alttiudesta sairastua aikuistyypin diabeetekseen. Sen puhkeamista voi jarruttaa harrastamalla liikuntaa ja pysymällä hoikkana. Joka kolmas synnyttäjä oli ennen raskautta ylipainoinen (painoindeksi yli 25). Raskausdiabetes huolestuttaa lääkäreitä.[9]
[muokkaa] Kustannukset
Diabeetikoiden hoidon vuotuiset kokonaiskustannukset ovat yli 11 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista.[10] Diabeteksen aiheuttamista kustannuksista arviolta 90 prosenttia johtuu lisätautien hoidosta (Stakes). Lisätaudit taas merkittävältä osalta aiheutuvat jatkuvasti kohollaan olevasta verensokerista, koska silloin vapaa glukoosi ja elimistön valkuaisaineet yhtyvät kiihtyvällä tahdilla, eli tapahtuu "marenkoituminen". Tätä tasoa on helppo seurata mm. HbA1C -testillä (B-GHb-A1C), jossa katsotaan mikä on hemoglobiinin valkuaisaineen glykosyloitumis- eli glykoitumisaste. Se on normaalisti n. 5 %, mutta saattaa pitkään kestäneessä huonossa sokeritasapainossa nousta paljon tätä suuremmaksi. Kuuluisassa DCCT -tutkimuksessa (Diabetes Control and Complications Trial)[11] osoitettiin, että aina kun HbA1C -taso laskee 10%:lla, niin diabeteksen lisätautien aiheuttamat kustannukset laskevat keskimäärin 40%.
[muokkaa] Diabetes maailmalla
Maailman eniten diabeetikkoja määrällisesti vuonna 2000 oli Intiassa (31,7 milj.) seuraavaksi eniten Kiinassa (20,8 milj.) ja kolmanneksi eniten Yhdysvalloissa (17,7 milj.). Muut kymmenen eniten diabeetikkoja omaavien maiden joukossa olivat Indonesia, Japani, Pakistan, Venäjä, Brasilia, Italia sekä Bangladesh.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Lääketietokeskus
- ↑ Marja Niemi, Klas Winell, Diabetes Suomessa, Esiintyvyys ja hoidon laadun vaihteluSosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Helsinki 2005, Stakes raportteja 8/2005
- ↑ Pauliina Peltoniemi, Sokerinkäyttö on diabeteksessa heikentynyt myös rasituksessaVäitöskirja, Turun yliopisto 2001
- ↑ Tyypin 2 diabetes Suomen kansansairaus Kansanterveyslehti, 2004
- ↑ Diabeettinen retinopatiaKäypä hoito, Duodecim 2006
- ↑ 200 000:lla piilevä diabetes Mediuutiset 2006
- ↑ http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2806 Tiede.fi
- ↑ Ruotuväki-lehti: Tutkimus mahdollisti monen ihmisen diabeetikko hoidot
- ↑ Joka kymmenes synnyttäjä sairastaa raskausdiabetesta. Helsingin Sanomat (Päivi Repo) A4 18.6.2006
- ↑ DEHKOSuomen ASH ry
- ↑ DCCT (Diabetes Control and Complications Trial)
