Wrightiläinen työväenliike
Wikipedia
Wrightiläinen työväenliike oli 1800-luvun lopulla Suomessa toiminut sosiaaliliberaali yhteiskunnallinen liike, joka pyrki neutraloimaan työväestön radikalisoitumista pyrkimällä edistämään heidän asemaansa yhteisellä järjestäytymisellä työnantajien kanssa. Se tuli Suomeen Ruotsin mallin mukaisena 1886–1894.
Liikkeen Suomessa perusti kuopiolaissyntyinen helsinkiläinen huonekalutehtailija Viktor Julius von Wright, joka toimi Helsingin työväenyhdistyksen puheenjohtajana vuoteen 1896 saakka. 1895 yhdistys radikalisoitui äänioikeuden laajentamiseen liittyvän kysymyksen ympärillä ja perusti Työmies-sanomalehden.
Työväenyhdistykset perustivat Suomen Työväenpuolueen 1899 Turussa. Puolueelle hyväksyttiin lähes Itävallan työväenpuolueen laatima ohjelma sellaisenaan Forssan puoluekokouksessa 1903, jolloin se vaihtoi nimensä nykyiseksi.
Helsingin työväenyhdistyksen radikalisoituimsta ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen perustamista edeltäneiden työväenyhdistysten tarkoitus oli edistää työväestön työolosuhteita ja elinoloja. Uudistusten ja työväen ohjailun avulla haluttiin torjua marxlaisten aatteiden ja työväen itsenäisten ammatillisten ja poliittisen liikkeen leviäminen Suomeen. Erityisen tärkeinä pidettiin toimenpiteitä, joiden avulla estettäisiin työntekijöiden ja työnantajien välisten suhteiden kärjistyminen.
Liike sai enemmän kannatausta sivistyneistön kuin työläisten parissa. Se kuihtuikin pian pois työväestön omaehtoisten työväenyhdistysten vallatessa alaa.
