Wilhelm Wundt
Wikipedia
Wilhelm Maximilian Wundt (16. elokuuta 1832 Neckarau – 31. elokuuta 1920 Leipzig) oli saksalainen psykologi, psykofysiologi ja filosofi. Häntä pidetään yhtenä kokeellisen ja kognitiivisen psykologian perustajista.
Psykologiatieteen synty akateemisena oppialana ajoitetaan yleensä alkaneeksi vuonna 1879, jolloin Wundt perusti ensimmäisen kokeellisen psykologian laboratorion. Wundtin laboratoriolla oli aikanaan valtava merkitys psykologian kehittymiselle. Syntymässä olevan tieteenalan uranuurtajat kaikkialta maailmasta vierailivat laboratoriossa ja veivät mennessään kotiyliopistoihinsa kokeellisen psykologian tutkimusmallin.
Uransa loppupuolella Wundt keskittyi kansainpsykologian kehittämiseen. Tuloksena oli monumentaalinen kymmenosainen teos Völkerpsychologie (1900–10). Wundtin kansainpsykologia jäi unohduksiin vuosikymmeniksi behaviorististen suuntausten noustua valta-asemaan akateemisessa psykologiassa, mutta on saanut osakseen uutta kiinnostusta erilaisten kulttuuripsykologisten koulukuntien vahvistettua asemaansa yliopistomaalmassa 1980-luvulta lukien.
Suomalaisista psykologian pioneereista Wundtin oppilaita olivat muun muassa Arvi Grotenfelt ja Hjalmar Neiglick.[1]
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Rieber, R.W. (Ed.) (1980) Wilhelm Wundt and the Making of a Scientific Psychology. New York, Plenum Press.
- Silvonen, Jussi (1993) Wilhelm Wundt 'kokeellisen psykologian perustajana'? Psykologia, 28 (6), 416–425.
- Silvonen, Jussi (1999) Tarinoita psykologian synnystä. Teoksessa: Ihanus, J. (Toim.) Psykologia ja kulttuuri. (ss. 13–47) Helsinki, Yliopistopaino.
