Vuoden 1734 laki
Wikipedia
Vuoden 1734 laki on sekä Ruotsissa että Suomessa vanhin vielä nykyisin osittain voimassa oleva laki. Alun perin siihen koottiin kaikki tärkeimmät siviili-, rikos- ja prosessioikeudelliset säädökset. Sen säätäminen on edelleenkin viimeisin kerta, kun kummassakaan maassa on suoritettu kaikkia näitä oikeusaloja koskeva lainsäädännön kokonaisuudistus.
Sen jälkeen, kun vuoden 1734 valtiopäivät olivat hyväksyneet lain, päätti kuningas Fredrik I 23. tammikuuta 1736, että laki oli astuva voimaan saman vuoden syyskuun alussa. Se kumosi keskiajalla säädetyn Kuningas Kristoferin maanlain. Laki oli lopputuloksena kattavasta oikeudellisesta uudistustyöstä, joka oli aloitettu jo Ruotsin suurvaltakaudella ja jota oli jatkettu Suuren Pohjan sodan jälkeen.
Aikaisempien lakien tapaan vuoden 1734 laki jakautui pääosiin, joista käytettiin nimitystä kaari. Kaaria oli yhdeksän: naimakaari, perintökaari, maakaari, rakennuskaari, kauppakaari, rikoskaari, rangaistuskaari, ulosottokaari ja oikeudenkäymiskaari.
Vuonna 1809 Porvoon valtiopäivillä päätettiin, että laki oli oleva edelleen voimassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Nykyisinkin laista ovat yhä voimassa sekä Suomessa että Ruotsissa jotkin kauppa- ja rakennuskaaren säännökset, jotka tosin yhteiskunnallisen kehityksen ja uudemman lainsäädännön vuoksi ovat jo jääneet vähämerkityksisiksi. Suomessa on myös oikeudenkäymiskaari yhä voimassa alaa koskevien säännösten runkona, joskin melkein kaikki sen säännökset on vähitellen muutettu useissa osittaisuudistuksissa. Esimerkiksi käräjäoikeuksien perustaminen aikaisempien raastuvan- ja kihlakunnanoikeuksien tilalle vuonna 1993 merkitsi siihen varsin suuria muutoksia, mutta silloinkaan kaaren tilalle ei säädetty kokonaan uutta lakia, vaan muutettiin vain monet sen pykälät tai kokonaiset luvut toisin kuuluviksi. Ruotsissa sitä vastoin säädettiin kokonaan uusi oikeudenkäymiskaari vuonna 1948.
Varsinkin Ruotsissa mutta jonkin verran Suomessakin on kaari (balk) -nimitystä myöhemminkin käytetty joidenkin keskeisten lakien nimissä. Nimityksellä ei ole erityistä juridista merkitystä, mutta sillä on haluttu ilmaista, että vaikka kysymys ei ole perustuslaista, on kyseessä merkitykseltään keskeinen laki, johon on koottu tiettyä oikeusalaa koskevat säännökset. Niinpä Suomessa on nykyisin voimassa vuoden 1965 perintökaari (40/65) ja vuoden 1995 maakaari (140/95), jotka kumosivat samannimiset vuoden 1734 lain kaaret.
Muista kaarista naimakaaren kumosi vuoden 1929 avioliittolaki (234/29), rikoskaaren sekä rangaistusten täytäntöönpanosta säätäneen rangaistuskaaren vuoden 1889 Suomen rikoslaki (39/1889) ja siihen liittynyt asetus rangaistusten täytäntöönpanosta (39A/1889) sekä ulosottokaaren vuoden 1895 ulosottolaki (37/1895). Ulosottolakia uudistettaessa vuonna 2007 uuden lain nimeksi tuli jälleen ulosottokaari (705/2007).
