Vladimir Horowitz
Wikipedia
Vladimir Samoilovitš Horowitz (ven. Владимир Самойлович Горовиц, ukr. Володимир Самійлович Горовиць, 1. lokakuuta 1903 – 5. marraskuuta 1989) oli ukrainalaissyntyinen pianisti. Hänen tekniikkansa sekä sointinsa väri ja jännitteisyys ovat monien mielestä yhä ylittämättömiä. Hänen laaja ohjelmistonsa sisälsi niinkin erilaisten säveltäjien kuin Domenico Scarlattin ja Aleksandr Skrjabinin teoksia. Kritisoijat taas ovat antaneet hänen maneereilleen määreen horowitziaaninen ja väittäneet hänen usein etääntyneen tulkinnoissaan säveltäjien tarkoitusperistä. Joka tapauksessa Vladimir Horowitz yleisesti luetaan 1900-luvun suurten pianistien joukkoon.
Horowitz itse on kertonut syntyneensä Kiovassa, Ukrainassa, tuolloisessa Venäjän keisarikunnassa. Jotkut lähteet mainitsevat kuitenkin, että synnyinpaikka olisi Berdytšiv. Hänen serkkunsa Natasha Saitzoff sanoi haastattelussa 1991, että kaikki perheen neljä lasta olisivat syntyneet Kiovassa. Horowitzin vaimo Wanda Toscanini taas on ollut Berdytšiv-mahdollisuuden kannalla.
Isä väärensi 1903 syntyneen Vladimirin iän vuotta nuoremmaksi, jotta poika välttäisi asepalveluksen: tämä syntymävuosi 1904 esiintyy yhä eräissä lähteissä.
Pianotunteja hän alkoi ottaa jo varhain. Ensimmäinen opettaja ilmeisesti oli oma äiti, pianisti itsekin. 1912 nuori Vladimir pääsi Kiovan konservatorioon, jossa hänen opettajiaan olivat Vladimir Puchalsky, Sergei Tarnowsky ja Felix Blumenfeld. Hän valmistui konservatoriosta 1919 ja soitti Rahmaninovin 3. pianokonserton lopputyönään. Ensikonserttinsa Horowitz piti vuonna 1920.
