Vlad III

Wikipedia

Vlad III (1431–1476), joka tunnetaan myös nimillä Vlad Ţepeş, Vlad Dracula ja Vlad Seivästäjä, oli Valakian ruhtinas vuosina 1448, 1456–1462 ja 1476. Hän syntyi Sighişoarassa, Transilvaniassa. Hänen ansiostaan Valakia pysyi itsenäisenä ruhtinaskuntana, eikä sitä alistettu osmanien vallan alle. Turkiksi hänet tunnetaan nimellä Kaziglu Bey eli seivästäjäruhtinas.

Valakian kruunu ei periytynyt isältä pojalle, vaan ruhtinaan valitsivat pajarit. Hallitsijan valinta vaalilla johti kuitenkin epävakauteen, sukukiistoihin ja salamurhiin. Viimein hovi jakautui kahteen ryhmään, jotka tukivat ruhtinas Mircea Vanhan (Vladin isoisä) ja ruhtinas Dan II Dăneştin puolta.

Mircealla oli monta poikaa, joista yksi oli avioton Vlad (s. 1390, Vlad III:n isä). Hänet kasvatettiin Unkarin kuningas Sigismundin hovissa. Sigismund, josta tuli myöhemmin Pyhä Rooman keisari, perusti salaisen Lohikäärme-ritarikunnan puolustamaan katolilaisuutta muslimeilta ja idän kirkolta. Vlad otettiin tähän ritarikuntaan ja hänet tunnettiin nimellä Vlad Dracul (Vlad Lohikäärme / paholainen).

Vuonna 1431 Sigimund teki Vlad Draculista Transilvanian kuvernöörin. Täällä syntyi hänen toinen poikansa, joka tunnettiin nimellä Drăculea tai Draculya, Lohikäärmeen poika / paholaisen poika. Vlad Dracul surmasi vallankaappauksessa 1436 ruhtinas Alexandru I Dăneştin ja kruunasi itsensä Vlad II:ksi. Vlad II oli Unkarin kuninkaan vasalli, ja hänen täytyi maksaa veroa myös osmanien sulttaani Murad II:lle.

Kun turkkilaiset valtasivat Transilvanian 1442, kuningas syytti Vladia, ettei hän ollut kunnolla puolustanut Transilvaniaan johtavia solia etelässä ja pakotti hänet Valakiasta. Vlad II vetosi sulttaaniin, joka palautti hänet valtaistuimelle seuraavana vuonna. Vlad II lähetti kaksi poikaansa Vladin ja Radu Komean panttivangeiksi Adrianopleen kiitollisuuden osoitukseksi. Vlad nuorempi oli 13-vuotias, ja häntä pidettiin seuraavat neljä vuotta turkkilaisten vankina.

Pian tämän jälkeen Unkari julisti sodan osmaneille. Vlad Dracul kutsuttiin liittymään ristiretkeen, ja ritarikunnan jäsenenä hän ei voinut suoraan kieltäytyä. Säästyäkseen turkkilaisten vihalta, hän lähetti vanhimman poikansa Mircean sijastaan. Ristiretki epäonnistui, ja turkkilaiset löivät sotajoukon Varnan taistelussa. Vlad II ajautui yhä enemmän Unkarin epäsuosioon.

Vuonna 1447 pajarit murhasivat Vlad Draculin ja Mircean Unkarin käskystä, ja Valakiaan asetettiin nukkehallitsija. Tämä ei ollut turkkilaisten mieleen, jotka vapauttivat 17-vuotiaan Vlad nuoremman ja antoivat hänelle armeijan. Hän syöksi vallasta ruhtinaan ja kruunasi itsensä Vlad III:ksi. Unkarin sotajoukko kuitenkin syöksi hänet vallasta, ja asetti tilalle unkarinmielisen hallitsijan, Vladislav II:n.

Tarinoiden mukaan Vlad III Dracula olisi haudattu Snagovin luostariin, joka sijaitsee saarella Bukarestin lähellä. Hänen ruumiinsa sijaitsee alttarin edessä. 1935 hänen rikkauksiin kääritty, mutta päätön ruumiinsa kaivettiin ylös ja todennettiin kertomus, että hänen päänsä perfumoitiin, käärittiin ja lähetettiin Turkin sulttaanille lahjaksi.

Vladislav II kuitenkin kääntyi turkkilaisten puolelle, joten Vlad III sai Unkarin tuen, jonka jälkeen surmasi Vladislavin 1456 ja hallitsi vuoteen 1462.

[muokkaa] Vlad III:n valtakausi

Pian päästyään valtaistuimelle Vlad kutsui pajarit linnaansa Târgoviştessa. Päivän juhlinnan jälkeen hän seivästytti kaikki kostoksi isänsä kuolemasta. Vlad sai lisänimen Ţepeş, seivästäjä, mutta kutsui itse itseään Drăculeaksi isänsä, lohikäärmeen ritarikunnan johtajan, mukaan.

Vlad tunnetaan, erityisesti Romanian ulkopuolella, julmuudestaan. Monet tarinat ovat kuitenkin muuttuneet kerrottaessa, eikä niiden todenperäisyydestä ole varmuutta. Useimmat näistä tarinoista ovat vastustajien keksimiä.

Monet Vladista kertovat kertomukset tulevat saksalaisten painamista propagandalehtisistä, joissa hyödynnettiin vastakeksittyä kirjapainotaitoa. Näiden mukaan Vladilla oli tapa ryöstää hallitsemiaan kaupunkeja ja murhata joukoittain ihmisiä. Etenkin kaupungeissa joissa asui paljon saksalaisia.

Tarinoiden mukaan Vlad olisi kutsunut valtakunnan kerjäläiset linnaan ja polttanut sen, jotta maassa ei olisi köyhiä. Samaa tarinaa on tosin kerrottu jo Mainzin arkkipiispa Hatto II:sta (968–970).

Vlad oli muiden hallitsijoiden inhoama, mutta puskurina Euroopan ja osmanien välillä tärkeä. Hän tappoi niin paljon turkkilaisia, että sulttaani Mehmed II itse piiritti Târgoviştea. Vlad pakeni, mutta jätti jälkeensä seivästettyjä muslimeja ja käytti poltetun maan taktiikkaa.

Viimein hän sai valtaistuimensa takaisin, mutta Unkarin hallitsijat vangitsivat hänet. Hänet vapautettiin vasta hänen luvattuaan kääntyä ortodoksisuudesta katolilaisuuteen. Viimeisen hallituskautensa aikana hänet tapettiin ja hänen päänsä vietiin osmanien johtajille näytteille.