Veroparatiisi

Wikipedia

Veroparatiisi, toiselta nimeltään verokeidas ja toisinaan myös veroetuvaltio, tarkoittaa aluetta, jossa on sekä matala tai olematon verotusaste että usein myös tiukka pankkisalaisuus tai muita salassapitokäytäntöjä.

OECDn mukaan veroparatiisin määrittää kolme keskeistä tekijää:

1. Olemattomat tai vain nimelliset verot. Lisäksi alueet tarjoavat mahdollisuuden välttää veroja myös niille henkilöille, jotka eivät asu alueella.
2. Puutteellinen tietojen vaihto. Alueiden lait ja hallintokäytännöt tavallisesti salaavat liiketoiminnan tai ihmisten tiedot muilta veroviranomaisilta.
3. Avoimuuden puute. OECD:n mukaan lakeja pitäisi soveltaa avoimesti ja johdonmukaisesti. Jos yksi alue salaa tietoja, eivät muiden alueiden veroviranomaiset voi soveltaa lakejaan tehokkaasti tai reilusti.

Veroparatiiseja ovat mm. Sveitsi, Luxemburg, Liechtenstein, Jersey, Belgia, Mansaari, Monaco, Guernsey, Itävalta, Andorra ja Brittiläiset Neitsytsaaret.^[1]

Sisällysluettelo 1 Suomalaiset 2 Valvonta 3 Aiheesta muualla 4 Lähteet

[muokkaa] Suomalaiset

Suomalaisilla yksityishenkilöillä on ainakin 450 miljoonan euron korkosijoitukset eurooppalaisissa veroparatiiseissa^[1]. Eniten yksityisten suomalaisten rahaa on Sveitsissä ja Luxemburgissa, kummassakin lähes 200 miljoonaa euroa^[2]. Kolmas on Jersey: 22,3 miljoonaa^[1]. Liechtensteinissä rahaa on 2,4 miljoonaa^[1]. Veroparatiiseissa on tämän lisäksi suomalaisten yhtiöiden ja säätiöiden talletuksia ja sijoituksia sekä yksityishenkilöiden arvopapereita, esimerkiksi osakkeita^[1].

Suomalaiset saivat veroparatiiseista noin 8,9 miljoonan euron korkotulot vuonna 2006^[1]. Tallettajien henkilöllisyydestä tai lukumäärästä ei ole tietoa^[1].

Tieto rahan määrästä saatiin, koska EU:n säästödirektiivi toisaalta antaa 11 valtion salata tallettajiensa henkilöllisyyden, mutta pakottaa valtiot siinä tapauksessa maksamaan lähdeveron tallettajan kotivaltioon^[1]. Ensimmäiset tilitykset Suomen verohallitus sai vuoden 2006 korkotuloista^[3]. Talletusten määrä voitiin laskea maksetun veron ja keskikoron perusteella^[1].

Talletukset verokeitaissa ovat vähäiset verrattuna suomalaisten yksityishenkilöiden kaikkiin talletuksiin, joita oli vuonna 2006 n. 65 miljardin euron verran ja ne tuottivat korkoa 1,35 mrd euroa. Valtiovarainministeriön projektipäällikkö Markku Hirvosen mukaan veropakolaisuuden aiheuttamat korkomenetykset eivät näytä merkittäviltä – sen sijaan "Mielenkiintoisempi on kysymys siitä, mitä nuo eurooppalaisissa verokeitaissa olevat varat ovat ja mistä ne ovat kertyneet."^[1]

[muokkaa] Valvonta

Helsingin Sanomien mukaan OECD on kymmenen vuotta taistellut veroparatiiseja vastaan rahanpesun ja veronkierron estämiseksi. Sen myötä monet pienet valtiot ovat lupautuneet jakamaan tietoja. Yhteistyöstä on kieltäytynyt Andorra, Liechtenstein ja Monaco. Lehden mukaan Andorra näyttää haluavan pois mustalta listalta. Vuonna 2002 arvioitiin, että saksalaisten omaisuutta olisi piilossa läheisissä veroparatiiseissa 300 miljardia euroa.^[4] Angela Merkel vaati Liechtensteinia avaamaan ripeästi maan pankkisalaisuutta helmikuussa 2008 Saksan suurimman veropetosskandaalin paljastuttua. Entinen Liechtensteinin LGT-pankin työntekijä myi pankkitiedot 4 miljoonalla eurolla Saksan viranomaisille. Tiedoissa oli 1400 nimeä, joista 600 saksalaisia ja lisäksi säätiöiden edunsaajia 4527 henkeä. Finanssipalveluiden osuus on 30 % maan kansantuotteesta (16 pankkia ja 1500 finanssipalveluita tarjoavaa yritystä).^[5]

[muokkaa] Aiheesta muualla

• IMF:n sivu veroparatiiseista (englanniksi)

[muokkaa] Lähteet

Tämä talouteen ja kaupankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.