Vastapainevoimalaitos
Wikipedia
Vastapainevoimalaitos (usein myös lämpövoimalaitos) on sähkön- ja lämmönyhteistuotantolaitos. Voimalaitosta ei optimoida maksimaaliseen sähköntuotantoon kuten lauhdevoimalaitosta. Osa kattilaan syötetystä energiasta käytetään prosessihöyrynä tai kaukolämpönä. Tämän vuoksi laitoksen kokonaishyötysuhde saadaan jopa yli 90 %:iin. Verrattuna lauhdevoimalaitosten parhaimmillaankin alle 45 %:iin on hyötysuhde yli kaksinkertainen. Lämmön ja sähkön tarpeen suhteen vuoksi tarvitaan kuitenkin myös lauhdevoimalaitoksia. Myös lämmönsiirto laitoksen ja kulutuskohteen välillä rajoittaa vastapainevoimalaitosten osuutta energian tuotannossa.
Helsingin energia omistaa tuotemerkin hyötysähkö jota se käyttää yhteistuotannon markkinointiin. Tuotemerkin käyttöoikeus on myös 12 muulla energialaitoksella.[1]
[muokkaa] Kaukolämpövoimalaitos
Syöttövesipumpulla paineistettu vesi höyrystetään kattilassa ja yleensä myös tulistetaan, eli lämmitetään höyrystymislämpötilaa korkeampaan lämpötilaan. Höyryllä pyöritetään vastapaineturbiinia. Höyryn annetaan paisua eli sen paineen laskea tiettyyn paineeseen, jonka määrittää tarvittavan kaukolämpöveden lämpötila. Esimerkiksi, jos tarvitaan 100-asteista vettä, höyry paisutetaan noin 1 baarin paineeseen. Mitä korkeampi lämpötila sitä suurempi paine tarvitaan. Vastapainevoimalaitoksen nimi tulee tästä paineesta, jossa höyry lauhdutetaan. Kaukolämmönvaihtimessa höyry lauhdutetaan eli se tiivistyy takaisin nesteeksi. Lämmitetty kaukolämpövesi johdetaan kulutuskohteisiin, joista se palaa uudelleen lämmitettäväksi.
[muokkaa] Teollisuuden vastapainevoimala
Teollisuudessa käytettävät voimalaitokset ovat pitkälti vastaavanlaisia kuin kaukolämpövoimalaitokset paitsi, että höyry lauhdutetaan teollisen prosessin lämpöä tarvitsevassa kohdassa. Usein höyryä otetaan turbiinista väliotoista, vain osa höyryvirrasta ja annetaan lopun paisua edelleen.
