Urartu

Wikipedia

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Urartun laajeneminen ajanjaksona 743–700 eaa. Tummalla nykyisten valtioiden rajat.

Urartu oli Lähi-idässä lähinnä Itä-Turkissa vanhalla ajalla sijainnut rautakautinen valtakunta. Se tunnetaan lähinnä Assyrian vihollisena. Urartulaiset kutsuivat maataan nimellä Biainili' . Valtakunnan keskus oli Van-järven tienoilla Lähi-idässä. Urartu oli pitkään valtioiden liitto 1350–850 eaa., ehkä aiemminkin. Noin 850 eaa. yhdistynyt valtio laajeni suurvallaksi vuoteen 750 eaa. mennessä. Silloin maa ulottui Pohjois-Syyriaan ja Iraniin asti.^[1] 700-luvulla Urartu heikentyi monista suunnista kohdistuneiden hyökkäysten takia. Kimmeriläiset, assyrialaiset, meedialaiset ja skyytit ahdistelivat maata, ja skyytit valloittivat sen 585 eaa. Urartuun liittyviä löytöjä on tehty muun muassa paikoista Tushpa/Van Kalesi, Cavustepe, Ayanis, Armavir, Erebuni ja Bastam.

[muokkaa] Nimitykset

Nimi Urartu on assyrilaisten antama, se saattaa tarkoittaa vuorimaata. Urartulaiset kutsoivat kansaansa nimellä Biainili ("bialaiset") , tarkoittaen "Van-järven kansaa". Assyrian käyttämää nimitystä nairi pidetään yleensä Urartuna. Joskus urartulaisia kutsutaan khaldilaisiksi, koska heidän pääjumalansa oli Khaldi. Heprealaisten Ararat liittyy Urartuun.^[2]

[muokkaa] Kieli ja kulttuuri

Urartun kulttuurilla oli hurrilainen tausta ja heettiläisiä kytkentöjä, mutta se on silti omaleimainen sivilisaatio.

Urartun kieli ei ollut indoeurooppalainen vaan agglutinoiva kieli, joka oli sukua hurrille. Urartun kieli muistutti Koillis-Kaukasian kieliä ja ehkä nykyistä Georgian kieltä. Urartun metallityöt olivat tunnettuja ja hyvin tehtyjä.

Urartulaisia linnakkeita oli Vanissa, Armavirissa, Erebunissa (nykyisessä Jerevanissa), Anzafissa, Cavustepessa ja Başkalessa. Myös Altintepe, Toprakkale, Patnos ja Cavustepe olivat ainakin ajoittain urartulaisia.

Hurrilaisia tiedetään olleen Syyriassa jo 2300 eaa. Uruatrin tai Nairin liitto mainitaan ensin kertaa vihollisena Assyrian Shalmaneser I:n piirtokirjoituksissa noin 1270 eaa. Uratulaiset hyökkäsivät toistuvasti Assyriaan, erityisesti sen kuninkaitten Tukulti-Ninurta I (n. 1240 eaa.), Tiglat-Pileser I (n. 1100 eaa.), Ashur-bel-kala (n. 1070 eaa.), Adad-nirari II (n. 900 eaa.), Tukulti-Ninurta II (n. 890 eaa.) ja Ashurnasirpal II (883–859 eaa.), Aramu (n. 860–843 eaa.) aikana.

[muokkaa] Maan kehittyminen

Alussa Urartu lienee koostunut hajanaisista, riitaisista heimoista. Sitten perustettiin voimakas urartulaisten emiraattien liitto viimeistään 9. vuosisadalla eaa.

Kuningas Aramu eli Arame (n. 860–843 eaa.) yhdisti Urartun noin 850 eaa. Aramun valtakunnan pääkaupungin Arzashkunin valtasi Assyrian kuningas Shalmaneser (Salmanassar) III, joka kuitenkin vetäytyi maasta runasaiden tappioiden jälkeen. Shalmaneser hyökkäsi Urartuun 20 vuotta myöhemmin vielä huonommin tuloksin. Vastassa oli Urartun voimakas kuningas Sardur. Assyrialaiset ryöstivät ja polttivat Urartua, ja vetäytyivät maasta.

Litiprin poika Sardur I (832–820) anasti vallan ja perusti mahtidynastian. Sardur I siirsi pääkaupungin Tushpaan (Tuspaan) nykyiseen Vaniin Van-järven rannalle, ja myös linnoitti kaupungin. Piirtokirjoitukset olivat kirjoitetut assyriaksi. ^[3] Sardur I:n jälkeen tulevat kuninkaat laajensivat valtakuntaa. Ispuini (n. 820–800 eaa.) valtasi Mushashirin naapurivaltion ja nimitti Sarduri II:n varakuninkaakseen. Ispuinia vastaan hyökkäsi etelästä Assyrian silloisen kuninkaan Shamshi-Adad V:n sotapäällikkö Mutariassur. Ispuini kirjoituttu sekä assyriaksi että urartuksi piirtokirjoituksen, jossa kehuu rakentaneensa Musassirin kaupunkiin 140 kilometrin päähän Ninivestä temppelin jumala Khaldille ja tämän puolisolle Bagmastulle. Ispuinin poika Menua 800–785 eaa. laajensi valtakuntaa huomattavasti mm kauas etelään ja länteen Eufratin mutkaan asti pistäen myöhäishettiläiset Malatian kaupunkivaltion maksamaan veroa. Koillisessa valtio laajeni Araksin toisella puolelle, idässä mannealaisten maahan urmiajärvelle, minne Tashtepen kaupunkiin ilmestyi urartulainen kirjoitus. Hän kaivautti Vanjärveä syöttävän Manuan kanavan, jota on joskus pidetty semiramiksen rakennuttamana. Urartu kukoisti valloitetuista maasta saatavilla veroilla.

Menua hallitsi maata yhdessä ispuinin kanssa 10 vuotta. Menua rakennutti Urartun jumala Khaldin temppelin vain 140 km:n päähän Assyrian pääkaupungista Ninivestä. Manua laajansi valtakuntaa myös länteen Eufratin mutkaan asti, panen verolle myöhäisgheettiläisen Malatian. Manian valtakunta ulottui lopulta koillisessa Araks-joen toisella puolelle ja idässä manneaan Urmiajärvelle. Menualta on sääilynyt kirjoitus mm Urmiajärven läheltä sijaitsevasta Tashtepestä. Menua rakansi nimeään kantavan kanavan tehostamaan ohran- ja vehnänviljelyä.

Argishtish (Argisti) I (n. 785–760 eaa.) laajensi valtakuntaa entisestään vaikka joutuikin taistelamaan valloituksitaan. Argistihsh löi maahan kohdistuneet Assyrian kuninkaan Shalmanassar IV:n sotaretket. Argisti laajansi maata nimenomaan itään, mutta joutui jatkuvasti sotimaan valloitetuista alueista. Argistin aikana Urartun raja ulottui Erivaniin (Jerevan), Sevanjärvelle, Kurajoelle ja sitten Transkaukasukselle. Kaakossa Argistish ulotti valtansa Parsuan alueelle Dijalan lähelle. Silloin persialaiset olivat saapumassa tuolle alueelle.

Sardur III 764–733 eaa. taisteli itärajalla hyökkääjiä vastaan , jätti kirjoituksen Sevanjärven eteläpuolelle Zakhaluun ja valloitti lännessä Kommagenen, Malatyan ja Aleppon. Urartu ulottui Izoliin Eufratin varrella.

Urartun laajeneminen pysähtyi Assyrian Tiglatpileser III:een, joka nousi Assyrian valtaistuimelle Sardurin 21. hallitusvuonna. Tiglatpileser hyökkäsi heti Urartun kaakkoisten alueiden kimppuun, karkotti sieltä urartulaiset ja siirsi alueelle uusia ihmisiä. Urartulaisten tukemat "kuninkaat" surmattiin. Sardur hävisi Eufratin varrella Urfasta luoteeseen käydyn taistelun. Assyrian armeija eteni Tuspan muureille asti ajaessaan takaa pakenevie urartulaisia, mutta ei kyennyt valloittamaan kaupunkia ilman piirityskalustoa. Kolmen vuoden kuluttua Assyria kaappasi kaikki Urartun läntiset valloitukset. Urartulla oli enää Armenian järvien ydinalue ja pohjoiset alueet. Voitettu Sardur kukistui palatsikumouksessa, ja kolmen vuoden kuluttua Assyrian voimakas kuningas Tiglatpileser III kuoli. Seuraaja Rusas I (Rusa I) valtasi takaisin menetetyt alueet kaakossa ja Azerbaidžanin Iranissa, kun Syyriassa ollut kapina piti Assyrian uuden kuninkaan Salmanassar V:n muissa touhuissa. Urartu valtasi taas Musashirin (Musassirin) ja ulotti valtansa Persian Azerbeidzhaniin. Rusas I rakennutti Toprak-Kaleen Vaniin puutarhakaupungin ja kanavan makean veden saantia varten. Rusas I pystyi alussa puolustautumaan maata uhkaavie kimmeriläisä ja skyyttiläisä vastaan.

Urartun alamäki alkoi toden teolla, kun 750 eaa. kimmeriläiset ja 714 Assyrian kuningas Sargon II hyökkäsivät Urartuun. Mushashirin päätemppeli ryöstettiin, ja Iso-Sabia pitkin edenneet Sargon II:n armeija voitti kimmeriläissodassa heikentyneet Rusas I:n joukot (730–713 eaa.) taistelussa Urmiajärven lähellä. Sargon II kertoo Rusas I:n tappaneen itsensä rautaisella tikarilla. Sargon II:n mukaan assyrilaiset hävittivät Urartua ankarasti muuttaen rikkaan, hyvin hoidetun maan autiomaaksi. Paluumatkalla vallattiin ja ryöstettiin Mushashir. Khaldin temppelistä otettiin ryöstösaaliiksi Rusas I:n pronssikuva. Tämän jälkeen Urartu oli enää ydinmaa. Rusas I:n poika, Urartun kuningas Argisti II maksoi veroja Niniveen ja onnistui vain ankarasti ponnistellen puolustamaan maata kimmeriläisiä vastaan. Rusas II onnistui hyökkäämään Fryygiaan länteen. Urartun viimeiset edes kohtalaisen merkittävät kuninkaat olivat Rusas III ja Sardur IV. Sitten Urartuun hyökkäsivät pohjoisesta skyytit 620 eaa., ja maan valloitti skyyttien liittolaiskansa meedialaiset 612 eaa. samoihin aikoihin, kun Assyria romahti etelässä. Armenialaiset alkoivat saapua maahan 600 eaa. Skyytit tuhosivat Urartun 585 eaa. Urartu yritti vielä kapinoida valloittajiaan vastaan, mutta hävisi pian kartalta vuoteen 500 eaa. mennessä. Urartun metellitöiden maine jäi esikuviksi kreikkalaislle ja etruskeille.

[muokkaa] Urartun kuninkaita

860–840 eaa. Aramu
844–834 eaa. Lutipri
840–830 eaa. Sarduri I laajensi vanin linnaketta
830–820 eaa. Išpuini "Perustaja", valtasi Mushashirin
820–810 eaa. Išpuini ja Minua
810–785 eaa. Minua (Menuas valloittaja)
785–763 eaa. Argišti I (Argishtis I (Argishtish I), lonnoitetu raja, jerevanin perustaja
763–734 eaa. Sarduri II (Sarduris I) Urartu laajimmillaan ja voimakkaimmillaan.
734–714 eaa. Rusa I (Rusas I) Assyria hyökkäsi
714–685 eaa. Argišti II
685–655 eaa. Rusa II
655–640 eaa. Rusa III
640–620 eaa. Sarduri III
620–585 eaa. Sarduri IV
635–629 eaa. Eriména Armenialainen dynastia alkoi?
629–590 eaa. tai 629–615 eaa. Rusas III