Tietoyhteiskunta

Wikipedia

Tietoyhteiskunta perustuu uuteen teknologiaan, uusiin toimintatapoihin ja uuteen osaamiseen. Tietoyhteiskunnassa informaation tuottamisella, jakelulla ja käsittelyllä on merkittävä osuus taloudessa ja kulttuurissa.

Sisällysluettelo 1 Tietoyhteiskunnan piirteitä 2 Suomalainen tietoyhteiskunta 3 Kriittistä arviointia tietoyhteiskunnasta 4 Katso myös 5 Lähdeviitteet 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tietoyhteiskunnan piirteitä

Tietoyhteiskuntaa luonnehtii verkostomainen toimintatapa, dynamiikka ja käsitteellisyys. Tietoyhteiskunnassa vaikuttaminen perustuu pääosin tietoon. Vaikuttavan tiedon lähteitä ovat esimerkiksi Internet, kansainvälinen media, tietotekniikka, yleisesti kasvanut ihmisten välinen kommunikaatio ja kansainväliset organisaatiot.^[1]

Tietoyhteiskunnalle ei ole olemassa selkeää määritelmää toisin kuin käsitteille maatalous-, teollisuus-, ja palveluyhteiskunta, jotka määrittyvät pääasiassa kansantalouden tuotannon rakenteen mukaan. Tietoyhteiskunta on nähty teollisuusyhteiskunnan jälkeisenä yhteiskunnan kehitysvaiheena, tosin monet katsovat palveluyhteiskunnan pitävän tätä paikkaa. Tietoyhteiskuntaa lähellä olevia käsitteitä ovat myös esimerkiksi jälkiteollinen ja postmoderni yhteiskunta.^[2][3][4]

Toisinaan käytetään myös termiä informaatioyhteiskunta tarkempana käännöksenä englanninkieliselle termille "information society". Läheinen termi verkostoyhteiskunta (network society) korostaa tietoyhteiskunnalle luonteenomaista verkostoitunutta tuotanto- ja toimintatapaa.

[muokkaa] Suomalainen tietoyhteiskunta

Tietoyhteiskunnasta tuli Suomessa 1990-luvulla trendikäs termi, jonka tiimoilta spekuloitiin uusien teknologioiden mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Suomessa on pidetty tärkeänä sitä, että maa esiintyy yhtenä maailman johtavista tietoyhteiskunnista. Valtion hallinnossa on laadittu säännöllisin väliajoin uusia kansallisia tietoyhteiskuntastrategioita. Ensimmäinen strategioista julkaistiin pääministeri Esko Ahon hallituskaudella vuonna 1995, toinen vuonna 1998 ja tuorein vuonna 2007.

Tietoyhteiskunta on Suomessa samastettu usein Internetiin. Tietoyhteiskunnalla on tällöin tarkoitettu kiinteiden ja nopeiden Internet-yhteyksien saamista kaikkien kansalaisten ulottuville lanka- ja matkapuhelinverkkojen ohella. Uusimmassa kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa 2007–2015 painopiste on siirtynyt pois tietoverkoista ja teknologiasta. Tavoitteena on luoda Suomesta ihmisläheinen ja kilpailukykyinen osaamis- ja palveluyhteiskunta.

Pohjimmiltaan Suomen strategioissa on ollut kyse yrityksistä antaa sanalle Suomi myönteisiä ja houkuttelevia merkityssisältöjä. Kehitystä ei ole kyseenalaistettu, vaan sitä on pidetty väistämättömänä. Ainoaksi merkitseväksi seikaksi on jäänyt sen seuraaminen, miten Suomi pärjää kansainvälisissä, tietoyhteiskunnan tilaa mittaavissa tutkimuksissa.

[muokkaa] Kriittistä arviointia tietoyhteiskunnasta

Tietoyhteiskunta on herättänyt kritiikkiä sekä yhteiskuntatieteellisenä käsitteenä että yhteiskunnallisena ilmiönä.

Tietoyhteiskunnan käsitteen kriitikot voivat pitää käsitettä harhaanjohtavana tai väärin käytettynä. Esimerkiksi Suomen asemaa tietoyhteiskuntana on kritisoitu siltä pohjalta, että Suomi on yksi maailman kuljetusintensiivisimmistä yhteiskunnista. Toisaalta tietoyhteiskuntakehityksen voidaan nähdä kietoutuvan monin tavoin myös osaksi liikkumista ja kuljetuspalveluja ^[5].

Tietoyhteiskuntaa ilmiönä arvostelevien mielestä tietoa tulee liikaa. Tiedosta (engl. data) tai siitä tuotetusta informaatiosta tulisi päästä tietämykseen, ymmärrykseen ja ehkä jopa viisauteen. Tarvitaan enemmänkin tiedon kriittistä ja integroivaa, kokonaisvaltaista käsittelyä kuin lisää tietoa. Datafuusio on esimerkki tästä suunnasta.

Tieto ja osaaminen ovat tehokkaita vallankäytön muotoja ("Tieto on valtaa", Francis Bacon). Ihmisiä voidaan manipuloida esimerkiksi tiedotusvälineillä, informaatiosodankäynnillä, psykologisella sodankäynnillä ja refleksiivisellä kontrollilla.

Tiedolla on taipumus kasaantua kuten vallalla ja varallisuudellakin. Tämä kasvattaa kuilua tietävien ja tietämättömien välillä. Tieto voi myös päätyä vääriin käsiin. Tästä on saatu kokemuksia erilaisten tietomurtojen osalta, kun esimerkiksi luottokorttien numeroita on päätynyt vääriin käsiin. Suomessa kohua aiheutti Sonera-skandaali, jossa ihmisten teletunnistetietoja käytettiin väärin. Tieto ja tietovarastot muodostavatkin merkittävän yhteiskunnallisen kysymyksen.

[muokkaa] Katso myös

• Maatalousyhteiskunta
• Teollisuusyhteiskunta
• Kehityskritiikki
• Modernisaatio
• Teollistuminen
• Media
• Tietotyö
• Intuitio ja tietoyhteiskunta

[muokkaa] Lähdeviitteet

1. ↑ Castells, M., The Rise of the Network Society. 1996, Oxford: Blackwell.
2. ↑ Valtioneuvosto, Suomi tietoyhteiskunnaksi. Kansalliset linjaukset. 1995, Edita: Helsinki.
3. ↑ Castells, M. and P. Himanen, Suomen tietoyhteiskuntamalli [Sitra 242]. 2001, Porvoo: WSOY.
4. ↑ Hautamäki, A., ed. Suomi teollisen ja tietoyhteiskunnan murroksessa: Tietoyhteiskunnan sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset. 1996, SITRA: Helsinki.
5. ↑ Lehtonen, M. and R. Koskimaa, Lappilainen laajakaistainen tie(to)verkko palveluja, asumista ja aluekehitystä määrittävinä tekijöinä tulevaisuudessa, in Lapin tietoyhteiskuntaseminaarin tutkijatapaamisen artikkelijulkaisu 2004 [Proceedings of the Lapland Information Society Seminar: Papers from the 2004 Researcher Workshop], M. Lehtonen and H. Ruokamo, Editors. 2005, University of Lapland, Faculty of Education, Centre for Media Pedagogy (CMP), Lapin Yliopistopaino: Rovaniemi. p. 85–96. [1]

[muokkaa] Lähteet

• Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky : Tietoyhteiskunnan strategisen kehittämisen lähtökohdat ja päämäärät. Sitra, Helsinki, 1998.

• Suomi tietoyhteiskunnaksi : Kansalliset linjaukset. Valtiovarainministeriö, Helsinki, 1995.

• Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi. Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015. Valtioneuvosto, Helsinki, 2006.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma