Taistelupanssarivaunu

Wikipedia

Neuvostoliittolaista suunnittelua oleva T72M1-taistelupanssarivaunu Panssarimuseossa Parolassa. Kyseisen vaunuyksilön on valmistanut ZTS Tees-tehdas Tšekkoslovakian Martinissa.

Suomalainen Leopard 2A4 itsenäisyyspäivän valtakunnallisessa paraatissa Lahdessa 2005

Taistelupanssarivaunu (lyhenne tstpsv) on panssarivaunutyyppi. Taistelupanssarivaunut on suunniteltu taistelemaan vihollisen panssarivaunuja vastaan. Vaunun pääasenna on suorasuunnattua tulta ampuva tykki. Taistelupanssarivaunun panssarointi on yleensä suunniteltu kestämään sen oman tykin suoraa tulta. TAE-sopimus määrittelee taistelupanssarivaunun hyvin suojatuksi ja telaketjuilla liikkuvaksi asejärjestelmäksi, jota ei ole tarkoitettu joukkojen kuljetukseen. Taistelupanssarivaunun massa on vähintään 16,5 tonnia tyhjänä ja ne on aseistettu 360-astetta ympäri kääntyvällä tornilla, jossa on vähintään 75 mm korkean lähtönopeuden tykki.

Nykyaikaiset taistelupanssarivaunut tulivat käyttöön toisen maailmansodan jälkeen. Ensimmäisenä tätä termiä käytettiin brittiläisestä Centurionista. Nimitys "taistelupanssarivaunu" (engl. Main Battle Tank on lähtöisin englanninkielisestä maailmasta.

[muokkaa] Ominaisuudet

[muokkaa] Panssarointi

Taistelupanssarivaunun panssaroinnin paksuus vaihtelee muutamasta millimetristä jopa 100mm asti. Panssarin paksuuteen vaikuttaa vaunutyyppi ja suojattava paikka. Onteloammuksia vastaan taistelupanssarivaunu saattaa olla varustettu reaktiivipanssareilla. Nykyaikaisten taistelupanssarivaunujen panssarit on ainakin tärkeimmiltä osin valmistettu panssariteräksen lisäksi keraamisista ja/tai komposiittimateriaaleista, jotka parantavat panssarin suojavaikutusta erityisesti onteloammuksia vastaan. USA:n M1A2 Abrams-vaunun panssaroinnissa on käytetty myös köyhdytetystä uraanista valmistettuja panssarilevyjä. Erilaisilla materiaali kerroksilla voidaan parantaa panssarin kestävyyttä eri ammuksia vastaan.

[muokkaa] Aseistus

Taistelupanssarivaunun pääase on yleensä 100-125mm sileäputkinen panssarivaunukanuuna (poikkeuksena mm. Challenger 1 ja 2:n rihlattu). Pääaseen lisäksi taistelupanssarivaunuissa on yleensä ainakin yksi 7,62 mm - 12,7 mm konekivääri. Taistelupanssarivaunut on yleensä varustettu suojasavunheittimillä. Joissakin vaunuissa on myös kevyt kranaatinheitin.

[muokkaa] Liikkuvuus

Taistelupanssarivaunut painavat 40-70 tonnia. Suuren painonsa takia niillä saattaa olla vaikea ylittää isompia vesistöjä. Ongelma on ratkaistu syväkahluulaitteilla. Myös upottavat suot ja metsät haittaavat etenemistä.

Taistelupanssarivaunujen moottori on tavallisesti sijoitettu vaunun takaosaan. Moottorin paikan kertoo hampaistettu vetopyörä. Jos vetopyörä on takana, on myös moottori takana. Näin vihollisen suorasuuntaustuli epätodennäköisemmin tuhoaa vaunun liikuntakyvyttömäksi. Poikkeuksena on israelilainen Merkava, jonka suunnittelussa on ajateltu toisin. Siinä vaunun miehistön suojaus on pyritty maksimoimaan ja moottori on siksi sijoitettu vaunun etuosaan.

[muokkaa] Miehistö

Tavallisesti nykyaikaisessa taistelupanssarivaunussa on 3-4 hengen miehistö. Vaunussa on oltava johtaja, ampuja ja ajaja. Pääaseen lataaminen hoidetaan vaunusta riippuen joko latausautomaatilla tai neljännen miehistönjäsenen, lataajan, toimesta. Esimerkiksi Leopard 2:ssa on 4 hengen miehistö ja T-72:ssa miehistöä on 3.

[muokkaa] Käyttö

Taistelupanssarivaunujen tehtävä on murtaa vihollisen puolustusasema murtokohdassa, tuhota vihollisen panssarivaunut ja toimia etenemisen kärkenä, sekä antaa tukea omalle jalkaväelle pääasiallisesti vihollisen panssaroituja ajoneuvoja sekä vihollisen jalkaväkeä vastaan. Vihollisen taistelupanssarivaunuja vastaan käytetään pääsääntöisesti alikaliiperisia nuoliammuksia ja kevyemmin panssaroituja maaleja vastaan taas ontelokranaatteja. Elävää voimaa vastaan käytetään konekivääreitä, sirpalekranaatteja tai monikäyttöammuksia, joissa on ontelopanoksen lisäksi sirpalevaikutus.

[muokkaa] Taistelupanssarivaunut

A

Yhdysvaltain merijalkaväen käytössä oleva M1A1 Abrams 14. joulukuuta 2003 Irakin sodan aikana.

• AMX 30 (Ranska)

• Arjun (Intia)

• Ariete (Italia)

• Abrams M1A1 (Yhdysvallat)

• Abrams M1A2 (Yhdysvallat)

B

• Bhishma, T-90:n kaltainen (Intia)

C

• Challenger 1 (Iso-Britannia)

• Challenger 2 (Iso-Britannia)

• Chieftain Mk 5 (Iso-Britannia)

• Centurion (Iso-Britannia

K

• K1 MBT (Etelä-Korea)

• Khalid (Iso-Britannia)

L

Bundeswehrin Leopard 2A5

• Leopard 1 (Saksa)

• Leopard 2 (Saksa) - Puolustusvoimien käytössä on Leopard 2A4 -taistelupanssarivaunu

• Leclerc (Ranska)

M

• Merkava Mk. 1, 2, 3 ja 4 (Israel)

• MBT 2000 (Pakistan)

• Mk 3 (Iso-Britannia)

• M60 (Yhdysvallat)

• M48A5 (Yhdysvallat)

O

• OF-40 (Italia)

P

• PT-91 (Puola)

• Pz 68 (Sveitsi)

S

• Steyr SK 105 (Itävalta)

T

• Type 59 (Kiina)

• Type 62 (Kiina)

• Type 69 (Kiina)

• Type 80 (Kiina)

• Type 74 (Japani)

• Type 85 (Kiina)

• Type 90 (Japani)

• Type 98 (Kiina)

• Type 99 (Kiina)

• TM-800 (Romania)

• T-54 (Venäjä) - Puolustusvoimien aikaisempi taistelupanssarivaunu

• T-55 (Venäjä) - Puolustusvoimien aikaisempi taistelupanssarivaunu

• T-62 (Venäjä)

• T-64 (Venäjä)

• T-72 (Venäjä) - Puolustusvoimien edellinen taistelupanssarivaunu

• T-80 (Venäjä)

• T-90 (Venäjä)

• T-84 (Ukraina)

• TAM (Saksa/Itävalta)

Z

• Zulfiqar (Iran)

[muokkaa] Lähteet

• Christopher F. Foss: Tanks and combat vehicles recocnition guide. Jane´s, 2003.
• Panssariprikaatin nettisivut