Taikuus (yliluonnollinen)
Wikipedia
- Hakusana "magia" ohjaa tänne. Magia on myös Shakiran albumi.
Taikuus (magia, noituus) tarkoittaa ihmisen pyrkimystä vaikuttaa maailmaan hallitsemalla yliluonnollista. Yliluonnollisen hallintaan pyritään esimerkiksi rituaalisten tekojen ja toimitusten eli taikojen, erityisten taikaesineiden, ja rituaalisen kielenkäytön eli loitsujen avulla. Joskus taikuuden harjoittamiseen tarvitaan myös erityinen paikka.
Taikuuden tavoitteet ovat usein maallisia, kuten sairauksien parantaminen, vihollisten vahingoittaminen ja tiedon hankinta. Taikuudella tavoiteltavaa tietoa on esimerkiksi tieto tulevaisuudesta. Tärkeä osa taikuutta ovat myös suojautumiskeinot vihamielistä taikuutta vastaan. Taikuus voidaan jakaa useaan eri ryhmään käytettyjen menetelmien mukaan. Taikuuden eli magian eri lajeja ovat mm. enkelimagia, enokilainen magia, kirousmagia, lukumagia sekä amuletteihin ja talismaneihin perustuva magia. Taikuus voidaan jakaa myös etiikan ja toimintatapojensa mukaan mustaan magiaan ja valkoiseen magiaan, joista ensin mainittuun liitetään yleensä noituus. Valkoinen magia eli hyvä taikuus on puolestaan kehittynyt mustan magian vastapainoksi. Sillä pyritään ehkäisemään ennalta, ja korjaamaan mustan magian aiheuttamaa pahaa. Esimerkkinä tässä voisi käyttää vaikka mustan magian aiheuttaman "riivauksen" eli pahan hengen karkottaminen ruumiista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taikuuden historia
Keskiajalla taikuus käsitettiin noituuteen liittyväksi, ja siksi pahaksi, jopa saatanalliseksi. Renessanssin aikana syntyi kuitenkin myös uusi, valoisampi käsitys taikuudesta, ja taikuus alettiin jakaa noituuteen ja "jumalalliseen" magiaan. 1700-luvun Euroopassa taikuus alkoi jakautua taikatemppuihin ja tietoiseen illuusioon perustuvan näyttämötaikuuden erottautuessa uskomusten yliluonnollisesta taikuudesta. Nykyisen illuusioon perustuvan taikuuden valtavirta on länsimaissa sanoutunut irti yliluonnollisesta, mutta Aasiassa illuusiotaikuuteen voi edelleen toisinaan liittyä yliluonnollisia väitteitä tai uskomuksia. Ainakin joidenkin ihmisten rajalliseen kykyyn vaikuttaa yliluonnolliseen on muinoin uskottu kaikkialla maailmassa.
[muokkaa] Taikuuden ja uskonnon ero
Moniin uskontoihin liittyviä yliluonnolliseen vaikuttavia toimituksia, kuten rukouksia, ei kutsuta taikuudeksi, vaikka raja näiden ja taikuuden välillä on joskus epäselvä. Rukouksen ja loitsun erona pidetään sitä, että rukouksessa yliluonnolliselle taholle esitetään nöyrä pyyntö ja osoitetaan suurta alistumista, kun taas loitsussa, kuten taikuudessa yleensäkin, yliluonnollista tahoa hallitaan tai vaaditaan. Tämä on kuitenkin kärjistys. Esimerkiksi jotkut kristilliset ihmeparantajilla ei itsessään ole parannusvoimaa, vaan he katsovat parannusteon tulevan suoraan jumalalta. Sen sijaan eräänlaiseksi taikuriksi käsitetty tietäjä tai shamaani voi olla hyvinkin kuuliainen luonnonvoimien ja henkiolentojen edessä.
[muokkaa] Lukumagia
Babylonialaisten huonon onnen luku oli 19, joka laskettiin kaavalla 7 × 7 - 30 eli viikonpäivien lukumäärä kerrottuna itsellään ja vähennettynä kuukauden päivien lukumäärällä. Kristittyjen huonon onnen luku 13 lasketaan mutkikkaammalla kaavalla 7 × 7 × 7 - 11 × 30.
Jo muinaisessa Kiinassa tunnettiin taikaneliöt. Taikaneliössä määrätty määrä ensimmäisiä lukuja, esimerkiksi luvut 1,2,3,4,5,6,7,8,9 on ryhmitetty neliön muotoon siten, että vaaka- ja pystyrivien sekä neliön lävistäjien lukujen summa on sama. Kun tällaisen taikaneliön luvut piirrettiin esimerkiksi kaulakoruun, tämän korun saatettiin ajatella tuottavan hyvää onnea, esimerkiksi sen ajateltiin suojaavan sairauksilta.
Muinaisessa Kreikassa niin sanotut kolmioluvut olivat myös maagisia lukuja. Kolmioluku syntyy siten, että lukuja lasketaan yhteen. Kolmiolukuja ovat esimerkiksi seuraavat: 1 + 2 = 3, 1 + 2 + 3 = 6, 1 + 2 + 3 + 4 = 10 jne. Meidän kulttuurissamme erittäin kuuluisa on kristittyjen "pedon luku" 666.
"Pedon luvun" luvut esiintyvät myös kuuluisassa taikaneliössä, "auringon neliössä".
[muokkaa] Sanataikuus
Sanamagiaa käytetään erityisesti "ihmeparantamisessa". Parantaja lausuu joitakin sanoja ja koskettaa parannettavaa, ja näin uskotaan sairauden paranevan. Lääketiede ei usko ihmeparantamisen voimaan. Jos kyseessä on puhtaasti hermostollinen häiriö, siihen voidaan ehkä vaikuttaa niin sanotulla suggestiolla, mutta bakteerit ja virukset eivät piittaa sanamagiasta.
[muokkaa] Taikaesineet
Myös onnea tuottavia taikaesineitä tai "parantavia magneetteja" käytetään yhä. Ne ovat jäänteitä esinemagiasta. Yleensä taikakalu on jonkinlainen amuletti tai jalokivi.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Hjelm, Titus (toim.): Mitä wicca on?. Gorgon-sarja. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-502-3.
[muokkaa] Aiheesta muualla
