Suomenojan jätevesilammikko
Wikipedia
Suomenojan jätevesilammikko eli Finnoonlahti on Etelä-Espoossa Ali-Suomenojalla sijaitseva 17 hehtaarin laajuinen kosteikko. Alue oli aiemmin luonnontilainen merenlahti, kunnes se 1963 pengerrettiin erilleen merestä Suomenojan jätevedenpuhdistamon saostusaltaaksi. 1972 lammikon käyttö jäteveden saostamisessa lopetettiin, jonka jälkeen sitä täytettiin maa-aineksella 1980-luvulle asti. Nykyään lammikkoa käytetään vain häiriötilanteissa puhdistamon tasausaltaana.
Lammikolla pesii monipuolinen ja runsas kosteikkolinnusto. Lammikon ja sen reuna-alueiden linnustoa on seurattu kartoitusten avulla 1960-luvulta lähtien. Uusimman, vuoden 2000 kartoituksen mukaan runsain pesimälaji on uhanalainen naurulokki, joita pesi lammikolla 850 paria. Alueen erikoisuuksia ovat liejukana (7 paria), harmaasorsa (4 paria, vuonna 2005 10 paria) ja mustakurkku-uikku (11 paria). Lammikko on Suomen tärkeimpiä pesimäalueita näille lajeille. Kaikkiaan lammikolla ja sen läheisyydessä pesi kartoituksen mukaan 36 lajia ja 1079 paria lintuja.
Kesällä lammikkoa hyödyntävät myös monet lähistöllä pesivät vesilintupoikueet ja sulkasatoiset vesilintukoiraat. Linnusto on runsas myös keväisin ja syksyisin: lammikko on tärkeä muutonaikainen levähdysalue vesilinnuille ja kahlaajille.
Lammikko on matala, liejupohjainen ja erittäin ravinteikas. Kasvillisuus on rehevää: suurin osa lammikosta on tiheää järviruoko- ja osmankäämikasvustoa. Avovesialueiden ainoa uposkasvi on harvinainen hentokarvalehti, laji joka löydettiin ensimmäisen kerran Suomesta juuri Finnoonlahdelta. Se on saapunut todennäköisimmin lintujen kuljettamana. Hentokarvalehti on lammikossa hyvin runsas: kasvusto täyttää nykyään suuren osan avovedestä.
Lammikkoa kiertää luontopolku, jonka varrella on kaksi lintutornia. Lammikon pohjoispuolella on suhteellisen luonnontilaisena säilynyt ruoikkoluhta ja itäpuolella nykyisin hevoslaitumena käytettävä tulvaniitty. Lammikon pohjois- ja itäpuolta kiertää Suomenojalähde?, joka on erotettu siitä penkereellä. Finnoonlahti on pääkaupunkiseudun suosituimpia linturetkikohteita.
Lammikon eteläpuolella on Suomenojan höyryvoimalaitos ja kivihiilivarasto. Voimalalta lähtevä voimansiirtojohto kulkee lammikon yli.
[muokkaa] Lähteet
- Lammi, Esa & Routasuo, Pekka: Espoon lintuvesien pesimälinnuston seuranta 2000. Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 1/2001. Espoon ympäristölautakunta, 2001. ISBN 951-857-412-X.
- Koivula, Matti ym (toim.): Uudenmaan lintupaikkaopas. Tringa ry, 2002. ISBN 952-91-3915-2.
- Björklund, Heidi: Finno - lintukeidas. Tringa, 2004, nro 1, s. 6-13.
- Aarniala, Jaakko (toim.): Kesäkatsaus 2005. Tringa, 2006, nro 3, s. 130-143.
