Suomen murteet
Wikipedia
Murre on alueellinen kielimuoto, joka poikkeaa toisista kielimuodoista muun muassa 1)äänteellisesti, 2)muoto- ja lauseopillisesti sekä 3)sanastollisesti. Murteiden erot olivat ennen selkeämpiä, sillä nykyisin murteet ovat sekoittuneet.[1]
Oikeastaan yhtä ainoaa suomen kieltä ei ole olemassa vaan suomen kieli jakautuu seitsemään päämurteeseen: Peräpohjolan murre, keski- ja pohjoispohjalainen murre, savolaismurre, eteläpohjalainen murre, kaakkoismurre, hämäläismurre ja lounaismurre. Useimmat näistä murteista voidaan jakaa myös tarkemmin alamurteiksi.
Länsi-Suomen rannikon kieli on saanut vaikutteita ruotsista, kun taas itämurteet ovat läheistä sukua karjalan kielelle. Usein väitetään, ettei ihminen pääse koskaan täysin eroon murteestaan, koska se on ensimmäinen opittu kieli.
Murteissa ei ole enää niin paljoa eroja kuin aiemmin, koska media on muovannut ihmisen puhetta. Ennen murteet saattoivat erota toisistaan hyvinkin paljon, koska ihmiset eivät liikkuneet paljonkaan paikasta toiseen ja näin eivät kuulleet muita murteita.
Monet käyttävätkin nykyisin yleiskieltä eli kirjakielen tapaista kieltä, josta ei voi päätellä, mistä puhuja on kotoisin. Nykyinen puhekieli ei ole enää niin sidottu asuinpaikkaan kuin ennen, vaan eri ikäryhmät voivat puhua omaa puhekieltään.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Esimerkkejä murteista
Lounaismurre | Kyl ny. = Kyllä nyt. | Sanat lyhenevät usein lopusta. |
Eteläpohjalaismurre | Soot. = Sinä olet. | Pikapuhemuotoja käytetään tavallisesti. |
Hämäläismurre | Nährään. = Nähdään. | Yleiskielen d:n asemesta käytetään r-äännettä. |
Pohjoispohjolainen murre | ossuus = osuus | Konsonantti geminoituu (kahdentuu) pitkän vokaalin edellä. |
Peräpohjalaismurre | jokhaisen = jokaisen | H:ta käytetään tavallisesti sanan sisällä. |
Kaakkoismurre | Puota. = Pudota. | Yleiskielen d:n asemassa kato. |
Savolaismurre | poeka = poika | Diftongi redusoitunut eli diftongin osat ääntämykseltään lähempänä toisiaan. |
[muokkaa] Slangi
Tietyn pienryhmän "sosiaalista murretta" nimitetään slangiksi. Tunnettu esimerkki on "stadin slangi".
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Lähteet
- Sinikka Herajärvi, Päivi Laine, Leena Paasio-Leimola ja Petra Vartia: Loitsu. Äidinkieli ja kirjallisuus 9. Kustannusosakeyhtiä Otava, Keuruu, 2006. ISBN 951-1-20143-3.