Lounaismurteet

Wikipedia

Lounaismurteiden levinneisyysalue.

Lounaismurteet ovat Lounais-Suomessa melko pienellä mutta tiheästi asutulla maantieteellisellä alueella (kolmio Vihti–Turku–Merikarvia) vaikuttava murreryhmä. Lounaismurteet jaetaan useimmiten seitsemään eri alaryhmään, ja näillä murteilla on runsaasti omaleimaisia piirteitä. Lounaismurteilla on myös paljon yhteisiä piirteitä viron kielen kanssa, ja on väitetty, että lounaismurteet olisivat kielellisesti lähempänä viroa kuin muita suomen kielen murteita, mm. painollisen tavun pitkät vokaalit diftongioituivat lopullisesti vasta 1600-luvulla, ja joissakin murremuodoissa niitä esiintyy yhä, esim. sää puhu sooppa (pro suopaa tai suappa "sinä valehtelet"). Lounaismurteet tunnistaa parhaiten ehkä niiden erikoisesta rytmistä, joka johtuu painottomien ja painollisten tavujen välisestä jyrkästä erosta.

Lounaismurteiden kotoperäinen sanasto on laaja, ja niissä on paljon lainasanoja germaanisista kielistä. Muista suomen murteista poiketen sananalkuiset konsonanttiyhdistelmät ovat yleisiä, ja niitä esiintyy myös puhtaasti suomenkielisissäkin sanoissa; samoin lähes kaikissa onomatopoeettisissa sanoissa (präiskiä, fletku, krapsuttaa) on sananalkuinen konsonanttiyhdistelmä. Lounaismurteet ovat ainoa Suomen murreryhmä, jossa soinniton f-äänne esiintyy natiivina eli kotoperäisenä. Ääntämyksessä on myös muita ainutlaatuisia piirteitä, kuten eräiden vokaalien ääntäminen puolipitkänä (tavallisesti lyhyt) sekä niin sanottu mediaklusiili, puolisoinnillinen, äänne. Alueen tärkeimmät kaupungit ovat Turku, Salo, Uusikaupunki, Rauma ja Pori, joissa jokaisessa on oma murremuotonsa. ^[1]

[muokkaa] Piirteitä

yleiskielen d:n vastine on joko puolisoinnillinen d (ð) (vrt. englannin this) tai r

paðas, verel (padassa, vedellä)

yleiskielen ts vastine on joko t, tt tai soinniton ts-affrikaatta (θ) (vrt. englannin thing) yleiskielen metsä taipuu

mettä : metän (yleisedustus)

mettä : mettän (välimurteiden pohjoisosassa)

meθθä : meθθän (Rauman-Eurajoen seutu)

itämerenkantasuomen pitkien vokaalien ee, oo ja öö diftongioitumismuodot iä, ua ja yä

nuar tyämiäs pro nuori työmies (itämerenkantasuomen noori töömees)

i-, u-, ja y-loppuiset diftongit ovat määräehdoin supistuneet (redusoituneet):

koer(a), naora(a), kööh(ä) pro koira, nauraa, köyhä .

loppuheitto eli apokopee (sanat, joissa sananloppuinen vokaali kadonnut) joskus kaksitavuisissa, aina useampitavuisissa sanoissa

See om pitk ja teräv.

sisäheitto eli synkopee (kolmi- tai useampitavuisten sanojen toisen avoimen tavun vokaali kadonnut, jos ensimmäinen tavu pitkä ja kolmas tavu alkaa l, m, n, r tai v)

Mnää ole suamlane.

Tänäp olis pernoi ja affni ruakan

pitkät vokaalit lyhentyvät ensitavua edempänä ja viimeisen tavun klusiilit ja sibiliantit kahdentuvat

Neep puises seippä olik korkkiat. (= puiset seipäät)

jälkitavujen ua, yä, ie ja iä jälkimmäinen vokaali kadonnut

Mnuu halutta assu Eorjoel. (=asua)

kaksois-l:n, -m:n, -n:n ja -r:n lyheneminen pitkän vokaalin, diftongin ja painottoman tavun jäljessä

käänetti pro käännettiin

kualu pro kuollut

kiäretti pro kierrettiin

yleiskielen ea- ja eä-loppuiset nominit saavat uudet muodot

Talo o kauhian korkki. (= korkea; myös kauhian korkja ja kauhian korkia käyvät)

imperfektissä tunnus -s(i)

Hän istus. (=istui)

sananalkuiset konsonanttiyhdistelmät yleisiä, varsinkin klusiili +l tai r

Lopet nys se protkottamine (=valitus) ja menk klappama (= pesemään pyykkiä)

f-äänne yleinen

affen, kaffe, faneri, föli jne.

rk:n ja lk:n astevaihtelu

märjä halvo (märät halot)

Heikko aste usein yleiskielen i-loppuisen diftongin edellä

iðäne[n] pro itäinen

kellane[n] pro keltainen

Toisen tavun vokaalin piteneminen puolipitkäksi, jos ensitavu on lyhyt

Mää asuun Turuus pro Minä asun Turussa

Pitkät vokaalit sanan ensimmäisen tavun jälkeen harvinaisia sekä konsonanttien k, p, t ja s erikoisgeminaatio

ihmissi pro ihmisiä

kotti pro kotiin

Rauman seuduilla myös tavujenvälinen h

taloho, kylähä, silmhi

[muokkaa] Lounaismurteet kulttuurissa

Murrerunoilija Heli Laaksonen on julkaissut laajan kokoelman kolumneja ja runoja lounaismurteilla. Tunnetuin näistä teoksista on Laaksosen esikoisrunokirja, Pulu uis. Turun murteella on julkaistu kirja Kui, sanos Aku, joka sisältää VeePee Lehdon kääntämiä Carl Barksin Aku Ankka-sarjakuvia. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hahmoista kersantti Hietanen puhuu lounaismurretta.