Suiō-ryū iai kenpō

Wikipedia

Suiō-ryū iai kenpō (jap. 水鷗流居合剣法) on klassinen japanilainen bujutsu-koulukunta (koryū), jonka perusti samurai Mima Yoichizaemon Kagenobu (1577–1665). Tyylin pääpaino on miekan vedon tekniikoissa (iaijutsu), mutta siihen kuuluu myös muita taitoja kuten miekka- (kenpō), naginata- ja aseetonta taistelua (kogusoku; jujutsu-tyyppistä tekniikkaa) sekä sauvan- (jōjutsu) ja ketjusirppin käyttötaitoja (kusarigamajutsu).^[1]

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Yoichizaemonin vaellus 1.2 Tyylin synty 2 Tekniikat 3 Arvoasteet 4 Suiō-ryū mediassa 5 Suiō-ryū:n harjoittelu Suomessa 6 Lähteet 6.1 Linkit 6.2 Lähdeviittaukset 6.3 Kirjallisuuslähteet

[muokkaa] Historia

Mima Yoichizaemon Kagenobu oli syntyjään Dewan provinssista, missä hänen isänsä Mima Saigū toimi šintopappina Jūnisha Gongenin pyhinvaelluspaikalla. Nuorena hän harjoitteli Tsukahara Bokudenin perustamaa Bokuden-ryū kenjutsua ja yamabushien harjoittamaa jōjutsutyyliä.

[muokkaa] Yoichizaemonin vaellus

Yoichizaemonin elämään vaikutti suuresti kaksintaistelu, jossa hän hävisi Sakurai Gorozaemon Naomitsu -nimiselle yamabushille. Naomitsu voitti Yoichizaemonin kenjutsu-tekniikan käyttämällä Hayashizaki Jinsuke Minamoto no Shigenobun opettamaa iai-tekniikkaa. Tämän seurauksena nuori Yoichizaemon jäi useiksi kuukausiksi Naomitsun oppilaaksi ja sai oppia Hayashizaki-ryū:ta. Opittuaan hallitsemaan tekniikat hän harjoitteli niitä päättäväisesti yhdistäen tiukan harjoituksen ja šintolaiset rukousharjoitukset saadakseen jumalilta johdatusta miekkataitoihinsa. Vannottuaan kehittävänsä uuden kenjutsu-tyylisuunnan Mima Yoichizaemon Kagenobu lähti soturin pyhiinvaellukselle, musha shūgyōlle, koetellakseen ja kehittääkseen asetaitojaan. Hän vietti aikaa muun muassa Hiei-vuorella harjoitellen naginata-tekniikkaa paikallisten Buddhalaisten munkkien kanssa. Matkallaan hän myös jatkoi harjoitteluaan šintopappina ja harjoitti paljon meditaatiota.

[muokkaa] Tyylin synty

Vasta kahdenkymmenen vuoden vaelluksen jälkeen Suiō-ryū sai lopullisen sisältönsä. Meditoidessaan Yoichizaemonin mieleen noussut kuva lokkien liitelystä vaivattomasti nousevien ilmavirtojen kannattamana herätti ajatuksen siitä, että myös miekkaa voisi käyttää samalla tapaa, ilman tietoista ajatusta.^[2] Näyn innoittamana Yoichizaemon loi yhteensä 64 tekniikkaa hakien inspiraationsa šinto-kosmologian mukaisesti taivaan 28 tähtikuviosta ja maan 36 linnusta, ja päätti kutsua kouluaan Suiō-ryūksi ("Merilokki-tyyli").

Yoichizaemon jatkoi harjoittelua ja vaellustaan koko ikänsä, ja 67 vuoden iässä luopui opettamisesta siirtäen vastuun tyylistä pojalleen, Mima Yohachirō Kagenagalle. Aloittelijoille liian vaikeina pitämiinsä perustajan luomiin tekniikoihin Yohachiro lisäsi kymmenen goyō- ja goin-kataa, hyökkääviä ja puolustavia perustekniikoita. Tyylin yhdeksäs sōke, Fukuhara Shinzaemon Kagenori, yhdisti koulukuntaan Masaki Ryū Fukuhara-Ha kusarigamajutsua. Tekniikoiden suullisen siirtämisen perinne jatkuu nykypäivään asti, Katsuse Yoshimitsu Kagehiron ollessa tyylin viidestoista sōke.

[muokkaa] Tekniikat

Vaikka Suiō-ryū sisältääkin melko kattavan kokoelman tekniikoita eri aseille, on sen pääpaino iai-tekniikassa. Harjoiteltaviin kata-sarjoihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

• Goyō - Yksinkertaisia hyökkääviä katoja istuma-asennosta (5 kataa)
• Goin - Yksinkertaisia puolustavia katoja istuma-asennosta (5 kataa)
• Tachi-iai - Tekniikkoja seisaaltaan (9 kataa)
• Kuyo - Edistyneempiä katoja istualtaan (9 kataa)
• Kumi-iai - Paritekniikkaa seisaaltaan (9 kataa)
• Useita kage-waza -sarjoja, "varjotekniikoita", jotka opettavat erilaisia vastatekniikoita ja ratkaisuja tachi-iai-, kuyo- ja kumi-iai -sarjoihin (yhteensä 27 kataa)
• Yami - Sarja hyökkääviä ja puolustavia katoja taisteluun täydellisessä pimeydessä

Lisäksi tyyliin kuuluu kempō-tekniikoita ja useita katasarjoja muille aseille, kuten wakizashi, naginata ja jō, sekä muita tekniikoita kuten kogusoku (jujutsu- ja veitsitekniikkaa). Muiden sarjojen harjoittelu alkaa vasta kun harjoittelija on edistynyt tarpeeksi ja siitä päättää opettaja.

[muokkaa] Arvoasteet

Nykyaikaisten kyū- ja dan-arvojen sijaan Suiō-ryū käyttää perinteisempää arvoasteikkoa. Nämä arvot ovat, alimmasta korkeimpaan, shoden, chuden, okuden, shomokuroku, chumokuroku, daimokuroku ja menkyo kaiden.

[muokkaa] Suiō-ryū mediassa

Suositun Lone Wolf and Cub -mangasarjan päähenkilön sanotaan käyttävän Suiō-ryū -tyyliä. Kuusiosaisessa filmisarjassa pääosan esittäjä kuitenkin käyttää kabuki-tyylistä show-miekkailua.

[muokkaa] Suiō-ryū:n harjoittelu Suomessa

Suiō-ryū Iai Kenpōa on mahdollista harjoitella Suomen kendoliiton iaidon harjoittelun syventyessä koryū-harjoitteluun. Suiō-ryū iai kenpō -harjoitteluun mukaan pääseminen vaatii, paitsi ZNKR iaidōn hallintaa, myös harjoittelijan suosittelun opetusluvan omaavalle opettajalle ja tämän hyväksynnän. Suomen ryhmä harjoittelee Euroopan pääopettajan, Robert Rodriguez-sensein alaisuudessa. Tällä hetkellä harjoittelu on mahdollista Helsingissä, Vuosaaren Budoviikingeissä.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Linkit

• Budoseura Budoviikingit Ry.
• Suiō-ryū Iai Kenpō USA Shibu (englanniksi)
• Viidennentoista päämiehen, Katsuse Yoshimitsun, sivut (japaniksi)
• Saint-Jean -dojo Ranskassa

[muokkaa] Lähdeviittaukset

1. ↑ José Martinez-Abarca, Jukka Helminen: Sui O Ryu. Tengu, Suomen kendoliiton jäsenjulkaisu, 2006, nro 2/2006, sivut 4–6.
2. ↑ José Martinez-Abarca, Jukka Helminen: Sui O Ryu. Tengu, Suomen kendoliiton jäsenjulkaisu, 2006, nro 2/2006, sivu 5.

[muokkaa] Kirjallisuuslähteet