Naginata
Wikipedia
Naginata (jap. なぎなた, 長刀 tai 薙刀) on perinteinen japanilainen salkoase. Se rakentuu varresta jonka päähän on kiinnitetty kaareva terä. Naginata oli suosiossa erityisesti Japanin feodaaliaikaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Ensimmäiset viittaukset naginataan löytyvät Kojikista, vanhimmasta säilyneestä Japanin historiasta kertovasta kirjasta, jossa sana ”naginata” esiintyy ensimmäisen kerran. Nara-kaudella sen ottivat käyttöön sōhei soturipapit ja ensimmäiset naginatan käytöstä taistelussa (naginatajutsu) kertovat tekstit löytyvät vuonna 1086 kirjoitetussa kirjassa Oshu Gosannenki (”Päiväkirja kolmesta vuodesta Oshussa”).
Gempei-sodan (1180-1185) aikaan ratsuväen käyttö kasvoi ja naginatan ollessa erinomainen ase ratsukkoa vastaan taistellessa myös sen suosio nousi. Naginatan vaikutuksesta japanilaiseen haarniskaan kehitettiin osat (”sune-ate”) suojaamaan myös jalkoja.
Samurai-luokan naisten odotettiin kykenevän puolustamaan kotiaan miesten ollessa sotimassa ja Edo-kaudella naginata saavutti huomattavaa suosiota naisten keskuudessa. Sen pituus tarjosi keinon pitää mahdollinen hyökkääjä etäisyydellä, jolla tämä ei kyennyt käyttämään hyväkseen miehen voimakkaamman fyysisen rakenteen tuomia etuja. Tuliaseiden saapuminen Japaniin ja Meiji-restauraation aiheuttaman länsimaalaistumisen seurauksena perinteiset taistelutaidot, naginata mukaan lukien, menettivät suosionsa. Harjoittelun luonne muuttui mielen ja ruumiin vahvistamiseksi ja Shõwa-kaudella naginatan harjoittelusta tuli osaa koulujärjestelmää.
[muokkaa] Naginatan rakenne
Naginatan pituus määräytyy käyttäjänsä mukaan. Varren tulisi olla käyttäjän pituinen ja päähän kiinnitettävän teräosan 2–3 shakua eli noin 60–90 senttimetriä. Terä on useimmiten kärkeä kohden kaartuva ja se taotaan kuten katanatkin ja terän eri osissa on eri kovuusasteisiksi karkaistua metallia. Yleensä varren ja terän välissä on tsuba eli kädensuoja (eli väistin).
Joskus naginatan terättömään päähän saatettiin liittää metallinen piikkihattu ishizuki, joka toimi terän vastapainona. Se oli myös tehokas ase joka oli erityisen hyvä haarniskan osien läpäisyyn.
[muokkaa] Naginata nyt
Toisen maailmansodan jälkeen taistelulajien harjoittaminen kiellettiin viideksi vuodeksi. Vuonna 1950 puretun kiellon jälkeen alkanutta naginatatyyliä kutsutaan atarashii naginataksi (uusi naginata). Noin 80 000 naginatan käytön harjoittelijoista valtaosa harjoittelee uutta naginataa (naginatadō), mutta jotkut vanhat koulukunnat kuten Tendō ryū bujutsu opettavat edelleen perinteistä naginatan käyttöä. Nykyisin naginatadōta harjoittelee enemmän naisia kuin miehiä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Southern California Naginata Federation(englanniksi)
- Naginata Homepage (englanniksi)
