Nara-kausi
Wikipedia
 |
|
Paleoliittinen kausi |
Nara-kausi (japaniksi 奈良時代, Nara-jidai) kesti Japanin historiassa noin vuodet 710–794. Keisarinna Genmei perusti maan pääkaupungin Heijō-kyōhon (平城京, nykyinen Nara), jossa se oli vuoteen 784 asti. Tällöin keisari Kammu siirsi pääkaupungin Nagaokaan ja kymmenen vuotta myöhemmin Heian-kyōhon eli Kiotoon, mikä päätti Nara-kauden ja aloitti Heian-kauden.
Japanin yhteiskunta oli Nara-kaudella keskittynyt maanviljelyksen ja kylien ympärille. Suurin osa kansasta oli šintolaisia. Narassa sijaitseva pääkaupunki oli suunniteltu Kiinan Tang-dynastian pääkaupungin Chang'anin mukaan (長安, nykyinen Xi'an, 西安). Japanin yläluokka omaksui kiinalaisilta paljon muutakin, kuten buddhalaisen uskonnon ja kirjoitusmerkit.
[muokkaa] Taloudellinen ja hallinnollinen kehitys
Ennen Taihō-säädösten (大宝律令, Taihō-ritsuryō) ottamista käyttöön Japanin pääkaupunkia siirrettiin aina keisarin kuoleman jälkeen, sillä paikan, jossa kuolema oli tapahtunut, uskottiin saastuneen. Uudistukset ja hallinnon byrokratisoituminen johtivat pysyvän keisarillisen pääkaupungin perustamiseen Heijō-kyōhon (平城京) eli Naraan vuonna 710. Kaupungista tuli Japanin ensimmäinen aidosti urbaani keskus, ja sen väkiluku ylsi pian 200 000:een, mikä oli lähes 4 % valtion väkiluvusta. Noin 10 000 henkeä työskenteli valtion viroissa.
Talous ja hallinto kehittyivät Nara-kaudella suuresti. Nara yhdistettiin provinssien pääkaupunkeihin teillä, ja veroja kerättiin tehokkaammin ja säännöllisemmin. Maassa painettiin kolikoita. Naran alueen ulkopuolella taloudellinen toiminta oli kuitenkin vähäistä, ja provinsseissa vanha prinssi Shōtokun maareformijärjestelmä alkoi taantua. 700-luvun puoliväliin mennessä maahan alkoikin syntyä shōen-järjestelmä (荘園, maata omistavat tilat), joka oli yksi keskiaikaisen Japanin tärkeimmistä taloudellisista instituutioista. Paikallishallinto tuli vähitellen yhä omavaraisemmaksi vanhan maanjakojärjestelmän hajotessa ja verojen kohotessa. Monet ihmiset joutuivat hylkäämään maansa, ja heistä tuli "aaltoihmisiä", rōnin (浮浪人 tai 浪人). Jotkut näistä ihmisistä menivät suurille maanomistajille töihin, ja ennen "julkiset" maat kasautuivat shōenien käsiin.
Sisäinen hallintotaistelu jatkui keisarillisessa hovissa koko Nara-kauden ajan. Keisarillisen perheen jäsenet, johtavat hoviperheet kuten Fujiwara-klaani ja buddhalaiset papit taistelivat vallasta. Myöhäisellä Nara-kaudella hovin taloudelliset rasitteen kasvoivat, ja hovi alkoi irtisanoa vähemmän välttämättömiä virkailijoitaan. Vuonna 792 luovuttiin yleisestä asevelvollisuudesta, ja paikallishallinnon päälliköiden annettiin perustaa yksityisarmeijoita hoitamaan poliisitehtäviä. Hallinto alkoi hajaantua, ja vallan palauttamiseksi keisariperheelle Japanin pääkaupunki siirrettiin lopulta vuonna 784 Nagaokaan ja vuonna 794 to Heian-kyōhon 26 kilometriä Narasta pohjoiseen. 1000-luvun loppuun mennessä Heian-kyōn kaupunkia kutsuttiin jo yleisesti nimellä Kyōto (京都, pääkaupunki).
[muokkaa] Kulttuurin kehitys ja buddhalaisuuden leviäminen
Japanin keisarillisen hovin halusta dokumentoida ja tallentaa omaa historiaansa syntyivät ensimmäiset japanilaisen kirjallisuuden teokset. Kirjat, kuten Kojiki (古事記) ja Nihonshoki (日本書紀), olivat luonteeltaan poliittisia, ja niitä käytettiin lujittamaan keisarin valtaa niin Japanin sisällä kuin Kiinan ja Korean suhteen.
Kirjoitustaidon levitessä japanilaista runoutta, japaniksi waka (和歌), alettiin kirjoittaa muistiin. Ensimmäinen koottu runoteos, Man'yōshū (万葉集), syntyi joskus vuoden 759 jälkeen. Kaifūsō (懐風藻) oli vuorostaan japanilaisten keisareiden ja prinssien kiinaksi kirjoittama runokokoelma. Nara-kaudella japanin kirjoittamiseen käytettiin yksinomaan kiinalaisia merkkejä, ennen kana-merkistön kehittämistä.
Nara-kaudella Japaniin juurtui lopullisesti myös buddhalaisuus (仏教, Bukkyō). Buddhalaisuus oli rantautunut maahan jo 500-luvulla, mutta oli otettu vastaan ristiriitaisesti Nara-kauteen saakka. Tällöin sen otti suojelukseensa keisari Shōmu. Shōmu ja hänen Fujiwara-puolisonsa olivat kiihkeitä buddhalaisia ja edistivät aktiivisesti uskonnon leviämistä. Shōmun hallinnon aikana rakennettiin Tōdai-jin temppeli (東大寺, Suuri itäinen temppeli), ja sen sisään laitettiin Dainichi-Buddha, 16 metriä korkea pronssipatsas. Tämä Buddha samaistettiin auringonjumalattareen, ja buddhalaisuuden ja šintolaisuuden synkretismi hiljalleen alkoi.
Vaikka buddhalaisuudesta ei tehtykään maan valtionuskontoa, Nara-kauden buddhalaisuus kohotti keisarillisen hovin asemaa. Buddhalaisuuden vaikutusvalta hovissa kasvoi Shōmun tyttären keisarinna Kōkenin hallintokausien aikana (749–758). Hän toi hoviin useita buddhalaisia pappeja. Kōken luopui vallasta vuonna 758 hänen serkkunsa Fujiwara no Nakamaron neuvosta. Kun eläkkeelle jäänyt keisarinna alkoi suosia neuvonantajanaan buddhalaista Dōkyō-munkkia, Nakamaro tarttui aseisiin vuonna 764, mutta kukistettiin nopeasti. Kōken syytti hallitsevaa keisaria Nakamaron kanssa juonittelusta ja hankkiutui hänestä eroon. Kōken nousi uudelleen valtaistuimelle keisarinna Shōtokuna (764–770). Keisarinna käski painattaa yhteensä miljoona rukousta, Hyakumanto darani (jap. 百万塔陀羅尼, ひゃくまんとう だらに), joista on säilynyt useita kappaleita. Pienet kirjoituskääröt vuodelta 770 ovat maailman aikaisimpien painettujen tekstien joukossa. Shōtoku painatti loitsut lepyttääkseen buddhalaista papistoa – hän olisi ehkä halunnut jopa tehdä Dōkyōsta keisarin, mutta hän kuoli ennen mahdollisuutta toimia. Shōtokun toimet järkyttivät Naraa ja johtivat naisten sulkemiseen pois vallanperimyksestä ja buddhalaisten munkkien poistamiseen politiikasta.
[muokkaa] Kansainväliset suhteet
Nara-hovi toi aggressiivisesti Japaniin kiinalaista kultturia lähettämällä Tang-hoviin diplomaattisia lähettiläitä joka 20 vuosi (Kentō-shi, 遣唐使). Monet japanilaiset opiskelijat, sekä maallikot että buddhalaiset papit, opiskelivat Chang'anissa ja Luoyangissa. Eräs Abe no Nakamaro -niminen oppilas läpäisi keisarillisen virkamieskokeen ja pääsi Kiinan hallintoon. Hän palveli Annamin (kiinalaisen Vietnamin) kenraalikuvernöörinä vuosina 761–767. Monet opiskelijat, kuten Kibi no Makibi, korotettiin korkeisiin virkoihin Japanissa.
Tang-Kiina ei ikinä lähettänyt Japaniin virallisia lähettiläitä. Paikallinen kiinalainen hallitus kylläkin lähetti Japaniin retkikunnan palauttaakseen maahan japanilaiset Balhaen kautta Kiinaan tulleet lähettiläät. Kiinalaiset eivät kuitenkaan pystyneet palaamaan kotimaahansa An Shi -kapinan vuoksi, ja joutuivat jäämään Japaniin.
Suhteet korealaiseen Sillan kuningaskuntaan olivat alun perin rauhalliset, ja valtioiden välillä oli säännölliset diplomaattiset suhteet. Balhaen valtion nousu pohjoisessa kuitenkin teki Japanin ja Sillan suhteesta epävakaan. Balhae lähetti ensimmäisen retkikuntansa Naraan vuonna 728, ja lähettiläät otettiin vastaan Goguryeon seuraajina – Japani oli liittoutumut Goguryeon kanssa ennen kuin Silla yhdisti Korean kolme kuningaskuntaa. Diplomaattinen ja taloudellinen kanssakäyminen Balhaen kanssa jatkui, kunnes Liao-dynastia valloitti Korealaisen kuningaskunnan 900-luvulla.
