Sointula
Wikipedia
Sointula on Kanadan Malcolm-saarella sijaitseva yhteisö, jonka suomalaiset siirtolaiset perustivat 1900-luvun alussa. Malcolm-saari sijaitsee Vancouver-saaren ja mantereen välissä, n. 300 kilometrin päässä Vancouverista. Sointula on tunnettu pitkistä osuustoiminnan ja yhteisöllisyyden perinteistään. Saarella on noin 800 asukasta (2005). Pääelinkeino on kalastus. Sointulassa on provinssin vanhin osuuskauppa, joka perustettiin vuonna 1909 sekä museo.
[muokkaa] Sointulan historia
Sointula sai alkunsa Brittiläisessä Kolumbiassa, Nanaimon kaivosalueella asuneiden suomalaissiirtolaisten unelmasta elää omavaraisesti ja itsenäisesti. Siirtolaisten ryhmä otti yhteyttä inkeriläiseen Matti Kurikkaan, teosofis-sosialistiseen kirjailijaan ja sanomalehtimieheen (Työmies-lehti), joka saapui Nanaimoon vuonna 1900. Kurikan johdolla perustettiin vuonna 1901 osuuskunta Kalevan Kansa Colonization Company ja sanomalehti Aika. Siirtolaisten ryhmä aloitti myös neuvottelut Brittiläisen Kolumbian paikallishallinnon kanssa maan ostamisesta. Kurikan ystävä A. B. Mäkelä saapui Suomesta auttamaan hankkeessa. Ennen Sointulaa Kurikka oli yrittänyt perustaa ihanneyhdyskuntaa Australiaan, mutta siellä hanke oli päättynyt riitoihin.
Sopimukseen päästiin 27. marraskuuta 1901, ja Kalevan Kansa oli valmis ottamaan haltuunsa koko Malcolm-saaren, jonka pinta-ala oli 28 000 eekkeriä. Ensimmäinen raivausryhmä matkusti saarelle 6. joulukuuta 1901. Vuonna 1902 saarelle oli jo muuttanut suuri joukko ihmisiä. Aluksi siirtokunnan nimeksi annettiin Koti, mutta se muutettiin pian Sointulaksi. Yhteisö kasvoi nopeasti, sillä monia ihmisiä viehättivät Kurikan idealistiset ajatukset: yhteisomistus, demokraattinen päätöksenteko, sama palkka miehille ja naisille, päiväkoti. Jokaisen siirtokuntaan saapuneen aikuisen piti maksaa 200 dollarin liittymismaksu, jotta yhteisölle saatiin alkupääoma.
Saarelaiset pyrkivät omavaraisuuteen, joten saarelle ostettiin kalastusvälineitä ja jopa Höyrylaiva Vinetta. Yhdyskunnan jäsenet jakautuivat erilaisiin työryhmiin: osa viljeli maata, osa kalasti, osa teki metsätöitä.
Vaikeudet alkoivat kuitenkin pian. Aluksi saarella oli vain suuri hirsimaja, joka toimi yhteisasuntona. Osa väestä lähti saarelta omien asuntojen puuttumisen vuoksi. Saarelle hankittu karja jouduttiin siirtämään Vancouver-saaren puolelle, koska navettaa ei saatu rakennettua valmiiksi. Vasta rakennettu suuri kokoustila paloi 29. tammikuuta 1903. Tulipalossa kuoli 11 ihmistä, ja palossa tuhoutui myös suuri määrä varastoissa olleita tarvikkeita. Ajatus päiväkodistakin takkuili. Osa äideistä ei halunnut viedä lapsia hoitoon kodin ulkopuolelle. Yhteisön velat kasvoivat nopeasti. Ahdingossa Kurikka solmi huonon sillanrakennussopimuksen, joka romahdutti lopullisesti yhteisön talouden. Sointulan miehet viettivät viikkokausia siltatyömaalla lähes palkatta, jotta sopimus olisi saatu täytettyä.
Vuonna 1904 yhteisön ja epäkäytännöllisen Kurikan välit tulehtuivat, ja Kurikka jätti Sointulan vieden mukanaan puolet yhteisöstä. Huonon taloudenhoidon lisäksi yksi riidan aiheista oli Kurikan radikaalit ajatukset vapaasta rakkaudesta, joita hän kirjoitteli Aika-lehteen. Saarella ei harrastettu vapaata rakkautta, mutta Kurikan kirjoittelut saivat aikaan villejä huhuja mantereen puolella. Jäljelle jääneet yrittivät selvitä veloista, mutta tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi, ja vuonna 1905 Kalevan Kansa joutui vararikkoon. Suurin osa saarta palasi Kanadan valtion omistukseen. Yhteisön jäsenet saivat kuitenkin pitää omat palstansa ja talonsa.
Sointula on vaikeiden alkuvaiheidensa jälkeen menestynyt melko hyvin. Saaren asukkaiden pääelinkeinoina ovat olleet metsätyöt ja kalastus. Saarelle muutti paljon uutta väkeä 1960-luvulla sekä Kanadasta että Yhdysvalloista. Viime aikoina väestö on kuitenkin ikääntynyt, eikä kalastus ole ollut enää yhtä kannattavaa kuin ennen. Yksi saaren erikoisuus on se että siellä ei ole kirkkoa. Matti Kurikka päätti aikanaan, että hänen siirtokuntansa katkaisee siteet kirkkoon, eivätkä saarelaiset ole myöhemminkään rakentaneet kirkkorakennusta.
[muokkaa] Lähteet
- www.sointula.net
- www.utopias.info
- Peltoniemi, Teuvo: Kohti parempaa maailmaa - suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäiviin. Utopiayhteisöjen historia ja suomalaiset ihannesiirtokunnat. Keuruu: Otava, 1985. ISBN 951-1-08551-4.
[muokkaa] Katso myös
Koordinaatit:
