Rele
Wikipedia
Rele on sähkömekaaninen kytkin, jonka toiminta perustuu sähkömagneettiin. Releen keksi Joseph Henry vuonna 1835. Releellä voidaan ohjata erillisen ohjausjännitteen avulla korkeampia jännitteitä ja sähkövirtoja. Suuria releitä kutsutaan usein kontaktoreiksi.
[muokkaa] Toimintaperiaate
Kun releen käämiin kytketään virta, se synnyttää magneettikentän, joka vetää releen liikkuvan kärjen kiinni paikallaan olevaan kontaktiin (tai irrottaa sen siitä, riippuen releen rakenteesta). Kun releeltä katkaistaan ohjausjännite, kärki palaa jousivoimalla ns. lepoasentoon (tietyissä releissä se voi myös jäädä paikoilleen).
[muokkaa] Käyttötarkoituksia
- Korkeajännitteisen piirin ohjaaminen matalalla jännitteellä
- Korkean virran ohjaaminen matalalla virralla (esimerkiksi autojen valoja ohjataan releillä)
- Boolen logiikan mukainen AND onnistuu releiden sarjaankytkennällä ja OR releiden rinnankytkennällä. Näitä kytkentöjä käytetään turvallisuuden kannalta kriittisissä logiikoissa, kuten ydinjätteen käsittelyssä
- Äänen tuottoon mm. soittokelloissa: Lepotilassa ankkuri on kiinni soittokellon kuvussa. Ohjauskäämin virta kytketään sarjaan releen ohjaaman piirin kanssa, jolloin siinä kulkee virta releen ankkurin koskiessa kupuun (joka on kytketty nollaksi). Käämi alkaa vetää ankkuria itseään kohti ja kun ankkuri irtoaa kuvusta, virta katkeaa ja jousi iskee ankkurin kupua vasten ja syntyy ääni. Tämä jatkuu ketjureaktiona niin kauan kuin sähköä on saatavilla.
