Puolukka

Wikipedia

Puolukka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Kasvit Plantae Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida Lahko: Ericales Heimo: Kanervakasvit Ericaceae Suku: Puolukat Vaccinium Laji: vitis-idaea
Kaksiosainen nimi
Vaccinium vitis-idaea L.
Katso myös
Puolukka Wikispeciesissä   Puolukka Commonsissa

Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on kanervakasveihin kuuluva, 10–40 cm korkea ikivihreä varpu. Puolukalla on vihreät ja suipot lehdet, jotka ovat 10–25 mm pitkät. Puolukka kukkii touko-kesäkuussa ja punainen syötävä pohjusmarja on kypsä syyskuussa. Se viihtyy kosteilla, happamilla ja hieman varjoisilla paikoilla.

Puolukka pärjää hyvin vähäravinteisessakin maassa, mutta emäksistä maaperää se ei siedä. Kasvi kestää jopa −40 °C:n lämpötilan, mutta ei yleensä kasva alueilla, joilla kesät ovat kuumia. Puolukka kasvaa koko Suomessa kuten myös yleisenä metsäkasvina koko maapallon pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Yleisesti Suomessa kasvavana lajina se on monen metsätyyppiopin mukaisen metsien kasvupaikkatyypin tunnuslaji.

Sitä viljellään harvoin, mutta marjoja kerätään paljon luonnosta. Puolukasta voi tehdä muun muassa mehua, hilloa ja marjapuuroa. Puolukkahilloa syödään Skandinaviassa monenlaisten ruokien kanssa. Poronkäristyksen ja mustanmakkaran lisukkeena se on erityisen suosittua.

Puolukka on kuivahkojen kangasmetsien laji yhdessä männyn kanssa. Puolukalla on sienijuuri niin kuin muillakin varvuilla ja puilla, ja sen avulla puolukka laajentaa juuristonsa vettä ja ravinteita imevää pinta-alaa moninkertaisesti. Ilman symbioosia sienten kanssa puolukka ei pystyisi levittäytymään kaikkein karuimmille kasvupaikoille. Puolukkakasvusto saattaa olla satoja vuosia vanha, sillä vaikka maavarren vanhimmat osat lahoavat, kärki jatkaa kasvuaan työntäen pintaan uusia versoja. Puolukan lajinimen vitis-idaea ensimmäinen osa viittaa viiniköynnökseen ja jälkimmäinen Kreetalla sijaitsevaan Ida- eli Pseloreites-vuoreen.

Viljeltyjä lajikkeita ovat mm.

'Coral,'Ida'(Aikainen, keskikokoiset marjat),'Linnea'(Myöhäinen, keskikokoiset marjat, satoisa ja pystykasvuinen),'Sanna'(Isot marjat, runsassatoinen, pystykasvuinen ja tekee vähän rönsyjä)ja'Sussi'(Pienehköt marjat, matala ja tekee paljon juurirönsyjä)

[muokkaa] Ravintoainesisältö

Puolukan marjojen energiasisältö (100 g) on 143 kJ, (34 kcal).

100 grammaa tuoreita puolukan marjoja sisältää ravintoaineita keskimäärin ^[1]:

• valkuaisaineet 0,7 g
• A-vitamiini (RE) 1,5 µg
• B₁-vitamiini 0,05 mg
• B₂-vitamiini 0,04 mg
• B₃-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,6 mg
• B₅-vitamiini eli pantoteenihappo 0,12 mg
• B₆-vitamiini 0,01 mg
• C-vitamiini 11 mg
• E-vitamiini (alfa-TE) 1,57 mg
• H-vitamiini eli biotiini 2,4 µg
• fosfori 17 mg
• kalium 86 mg
• kalsium 21 mg
• koboltti < 0,5 µg
• kromi 2 µg
• kupari 72 µg
• magnesium 8,8 mg
• mangaani 3,5 mg
• molybdeeni < 10 µg
• pii 1 mg
• rauta 0,39 mg
• rikki 12 mg
• sinkki 0,18 mg

Puolukan marjojen happopitoisuus on korkea. Kypsissä puolukoissa on runsaasti bentsoehappoa (n. 0,05–0,2 %), minkä vuoksi puolukat säilyvät hyvin survoksena ilman sokeria ja säilöntäaineita. Raa'at puolukat pilaantuvat sen sijaan nopeasti, ja ne sisältävät paljon vähemmän hyödyllisiä aineita kuin kypsät.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Yrttitarha