Platina
Wikipedia
|
|||||
Yleistä | |||||
Nimi | Platina | ||||
Tunnus | Pt | ||||
Järjestysluku | 78 | ||||
Luokka | Siirtymämetalli | ||||
Lohko | d | ||||
Ryhmä | 10 | ||||
Jakso | 6 | ||||
Tiheys | 21,45×103 kg/m3 | ||||
Kovuus | 3,5 (Mohsin asteikko) | ||||
Väri | Hopeanharmaa | ||||
Löytövuosi | 1748 | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino | 195,08 amu | ||||
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 135 (177) pm | ||||
Kovalenttisäde | 128 pm | ||||
Van der Waalsin säde | 175 pm | ||||
Orbitaalirakenne | [Xe] 4f14 5d9 6s1 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 17, 1 | ||||
Hapetusluvut | +II, +IV, +VI | ||||
Kiderakenne | Pintakeskeinen kuutiollinen (Face-centered cubic, FCC) | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | Kiinteä | ||||
Sulamispiste | 2043,15 K (1770 °C) | ||||
Kiehumispiste | 4103,15 K (3830 °C) | ||||
Höyrystymislämpö | 2,67 kJ/mol | ||||
Sulamislämpö | 113 kJ/mol | ||||
Äänen nopeus | 2820 m/s 293,15 K:ssa | ||||
Muuta | |||||
Elektronegatiivisuus | 2,2 (Paulingin asteikko) | ||||
Ominaislämpökapasiteetti | 0,133 kJ/kg K | ||||
Lämmönjohtavuus | 71,6 W/(m×K) | ||||
Tiedot normaalipaineessa |
Platina (lat. platinum) on hopeanharmaa jalometalli, joka kuuluu siirtymäalkuaineisiin. Platinan CAS-numero on 7440-06-4. Hienojakoinen platina on taottavaa ja venyvää.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Ecuadorin intiaanit tekivät platina-kultaseoksista koruja jo varhain. Tanskalainen kemisti Paul Bergsöe huomasi, että kun kultatomuun sekoitettuja platinajyviä laitetaan puuhiilen palalle ja sitten kuumennetaan puuhiiliä ja puhalletaan samalla putkella, voidaan kulta sulattaa 1 036 celsiusasteessa. Silloin kulta päällystää platinan ja tätä sintrattua massaa voidaan muokata sulattamattakin.
Ensimmäisen muistissa olevan platinalöydön teki espanjalainen tiedemies ja meriupseeri Don Antonio de Ulloa. Hän mainitsi vuonna 1748 eteläamerikkalaisesta platinalöydöstä. Englantilaislääkärit William Watson ja William Brownrigg julkaisivat vuonna 1750 yksityiskohtaisen kuvauksen alkuaineesta platina. Amerikkalainen kemisti Robert Hare onnistui vasta vuonna 1803 sulattamaan platinaa räjähdyskaasun liekissä. Englantilainen lääkäri Hyde Wollaston kehitti ja patentoi menetelmän platinan muokkaamiseksi kovassa paineessa.
[muokkaa] Esiintyminen ja käyttö
Platinaa on luonnossa puhtaana sekä malmeissa että saostuneena muihin metalleihin. Platinaa käytetään kemianteollisuudessa ja sähkötekniikassa, katalysaattorina, koruissa, kuitulasissa, laboratorioesineissä, lääketieteessä, termoelementti-lejeeringeissä, standardipainoissa, mitoissa sekä koboltin kanssa vahvojen magneettien valmistukseen. Platina kestää hyvin korroosiota ja happoja, joten elektrolyytissä käytettäviä elektrodeja tehdään platinasta. Lämpöherkkiin vastuksiin käytetään platinalankaa.
Platina esiintyy yhdisteissään hapetusluvuilla +II, +IV tai +VI.
- Atomiluku : 78
- Atomipaino : 195.08u
- Sulamispiste : 1772°C
- Kiehumispiste : 3827°C
- Tiheys 293 Kelvinissä : 21.45 g/cm3
- Elektronegatiivisuus: 2,2