Pitot-putki
Wikipedia
Pitot-putki on mittalaite, joka mittaa virtaavan aineen (fluidin) kokonaispainetta. Mittaustilanteessa putki asetetaan kohtisuoraan virtausta vasten. Sen keksi Henri Pitot (1695–1771).
Kokonaispaine on staattisen paineen ja dynaamisen paineen summa. Dynaamisesta paineesta voidaan laskea mm. virtausnopeus. Dynaaminen paine mitataan usein käyttämällä pitot-staattista putkea ja paine-eromittaria.
Mikäli virtaus on puristumatonta (Machin luku on pieni), virtausnopeus saadaan kaavoista
pd = p0 − p
missä v on nopeus [m/s],
ρ on ilman tiheys [kg/m3],
pd on dynaaminen paine,
p0 on kokonaispaine ja
p on staattinen paine.
Ilman tiheys on suuruusluokaltaan 1,2 kg/m3, mutta riippuu lämpötilasta ja ilmanpaineesta.
Pitot-putkea käytetään lentokoneissa, tuulitunneleissa, mittalaitteissa, tilavuus- ja massavirtamittauksissa, esimerkiksi ilmanvaihtokanavien ilmamäärämittauksissa.
