Pietari–Veimar-rata

Wikipedia

Pietarin–Veimarin rata on Venäjän rataverkkoon kuuluva rautatie Pietarissa ja Leningradin alueella. Se alkaa Pietarin Baltian rautatieasemalta, kulkee läpi Inkerinmaan ja yhtyy Veimarissa Narvan - Hatsinan - Tosnon väliseen rautatiehen.

[muokkaa] Historia

Pietarin–Pietarhovin radan rakennustyöt alkoivat jo vuonna 1853, ja se avattiin liikenteelle 21.kesäkuuta 1857. Valmistuessaan se oli Venäjän neljäs rautatie. Aikaisemmin oli rakennettu rautatiet Pietarista Pauluskoin Tsarskoje Seloon joka avattiin liikenteelle 14.marraskuuta 1837, Moskovaan 7.toukokuuta 1851 ja osana Pietarin ja Varsovan rataa Hatsinaan 1853. Seuraavalla vuosikymmenellä rautatietä jatkettiin edelleen länteen päin pitkin Suomenlahden etelärannikkoa, ja vuonna 1864 valmistui yhteys Pietarhovista Kaarostaan (Oranienbaumiin). Radan pituus oli tuolloin 41 km. Rata päättyi Kaarostan satamaan Kronstattin satamalaiturin viereen. Vuonna 1872 Pietarin - Kaarostan rautatie yhdistettiin Baltian rautatiehen jolloin Baltian rautatie sai pääteaseman Pietarin kaupunkiin Baltian rautatieasemalle.Rataosan Kaarosta - Yhinmäki (Krasnaja Gorka) rakennustyöt yksiraiteisena ratana aloitettiin 1912. Vuonna 1913 Pietarissa muodostettiin Oranienbaumin Sähkörautatieyhtiö jonka tarkoituksena oli sähköistää kaksiraiteinen Pietari - Kaarosta (Oranienbaum) rataosa. Sähköistystyöt oli tarkoitus käynnistää vuoden 1914 aikana, mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen keskeytti aiotut sähköistystyöt. Vuonna 1915 päätettiin että kaikki Pietarin alueelle suunnitellut paikallisrataverkon sähköistystyöt siirretään alkavaksi vasta sodan jälkeen. Venäjän sotilasviranomaiset panivat 1914 alulle Veimarin ja Yhinmäen (Krasnaja Gorkan) välisen 108 km:n Kaprion (Koporjen) radan rakennustyöt. Rata valmistui liikennöitävään kuntoon jo 1915 mutta avattiin virallisesti täysin vaunukuormin tapahtuvalle liikenteelle vasta vuonna 1916. Radan viimeinen osuus Kaarostasta Yhinmäelle ja haararata Kattilasta Laukaansuulle (Ust-Luga) valmistuivat vuonna 1926. Rataa on sähköistetty Pietarista Vääskylään asti. Sähköistys valmistui vuonna 1933 ensimmäisenä Pietarin ja Kaarostan välille. Rataosa oli ensimmäinen sähköistetty rautatie Leningradin alueella. Sähköistystyöt jatkuivat edelleen länteen päin 1970-luvulla, ja vuonna 1974 valmistui Kaarostan ja Vääskylän välinen osuus. Samalla sähköistettiin haararata Lepäsistä Krasnoflotskiin eli Yhinmäen entiselle rantapatterille. Lepasin - Yhinmäen patterin rataa on jatkettu Mustalahden kautta Harjavallan (Hora Valdain) ohitse Harjavallan järven ja Patareinan (Batarejnan) lahden väliselle kannakselle. Laiturivaihteelta km 80 (Heevanjoki) on rakennettu sivuraide Sosnovyj Borin ( Mäntylän) atomivoimalaitokselle. Veimarin kolmioraiteen läntinen yhteysraide on purettu.

[muokkaa] Ratakartta

Liikennepaikka1		km	Lyh.	Lisätiedot
Pietari	●	0
Elektrodepo	●
Bronevaja	●
Leninski prospekt	●
Taasnoi	●
Uljaala	●
Liiha	●			Hatsina
Vahviaisi	●
Serkiä	●
Strelna	●
Vihkola	●
Uusi Pietarhovi	●
Vanha Pietarhovi	●
Universitet	●
Tyrö	●
Oranienbaum I	●	39
Oranienbaum II	●
Kronštadtskaja Kolonija	●
Bronka	●
Dubotški	●
Haisevaisi	●
Tšaika	●
Lepäsi	●			Krasnoflotsk
Seisake 68 km	●
Hevaa (Seisake 75 km)	●
Seisake 80 km	●	81
Vääskylä	●
Voronka	●
Kaprio	●
Kummolovo	●
Nikolajevo	●
Kattila	●			Laukaansuu
Kihtolka	●
Solka	●
Kerstova	●
Veimar	●	147		Audova  Hatsina  Iivananlinna

¹ Liikennepaikka-sarakkeen linkit viittaavat rautatieasemista kertoviin artikkeleihin

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli tai artikkelin osa on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.