Kaprio

Wikipedia

Kaprio (ven. Копорье, Koporje, ruots. Koporje) on entinen pitäjä Inkerissä sekä vanha luterilainen seurakunta.

Kaprion linna toukokuussa 2006

Sisällysluettelo

1 Kaprioon kuuluvat kylät
2 Kaprion historiaa
3 Kaprion papit
4 Lähteet

[muokkaa] Kaprioon kuuluvat kylät

Ala-Luzhki (Нижние Лужки), Anelia, Harjavalta (Гора Валдай), Harmaala, Hatapusa, Hevaa, Hirsikontu, Huurola, Ikäpäivösi (Ičäpäivä, Ицепино), Ilmola, Inkere, Jyrjövä, Kangaspää, Kaprio, Keski-Luzki, Keski-Raikkova, Kirnu, Klavoritsa, Klimatina, Kolokka, Kopanetsa, Koskenkylä, Koslova, Lasuna, Lentiisi (Lenttisi, Лендовщина), Lomoha, Maklakkova, Miinala, Muiskula, Murto, Nakkova, Novasolkka, Nurmisto (Urmizno), Ojankylä (Ojuve), Pankkala, Peräkylä, Pieni Kaporkka, Pieni Raikkova, Pulkkova, Rakopesä, Ratussova, Ruitsa, Rukkulitsa, Savolssina, Seikkinä, Siesta, Sirkkova, Suuri Kaporkka, Suuri Raikkova, Syrjä, Tolkki, Tönttölä, Uusi Vääskylä, Uusikylä, Varpaala, Vepsä, Vornaisi, Voronina, Vääskylä.

[muokkaa] Kaprion historiaa

Kaprio on vanhaa vatjalaisten ja inkeroisten asuinaluetta. Arkeologisesti nykyasutuksen selviä jälkiä voidaan seurata rautakauden ja varhaiskeskiajan taitteeseen ja hajanaisempina ajanlaskun alkuun saakka. Kapriossa oli historiallisen Vatjan viidenneksen tärkein linna ja se oli samalla suurimman vatjalaisalueen pääpaikka. Vanhastaan Kapriossa puhuttiin itävatjaa, viimeksi Ikäpäivän kylässä. Itävatjan murre sammui 1960-luvulla.

Ensimmäinen maininta Kaprion linnasta on vuodelta 1240. Linna oli Hansa-kauppiaiden, Novgorodin ja myöhemmin balttien tukikohtana, kunnes ruotsalaiset valtasivat sen 1500-1600-luvulla.^[1]

Kaprion luterilaisen kirkon paikka Novasolkan kylässä. Pappila sijaitsi edessä olevalla pellolla, takana olevassa metsikössä olivat kirkko ja hautausmaa. Kirkon kerrotaan palaneen vuonna 1940.

Kaprion seurakunta perustettiin 1500-luvulla, ja se oli vanhin Inkerin luterilaisen kirkon seurakunnista. Viimeisin kirkko seurakuntaan rakennettiin vuonna 1766 samalle paikalle, missä jo aiemmin oli ollut kaksi kirkkoa. Kirkko sijaitsi Novasolkka-nimisessä kylässä lyhyen matkan päässä varsinaisesta Kaprion kylästä. Vuonna 1865 väkiluku oli 1 384, 1917 1 830 ja 1928 2000 henkeä.^[2]

[muokkaa] Kaprion papit

Olof 1590–(?), Samuel Marttini 1628, Abrahamus Liungonis 1634–?, Abrahamus Jordanus 1638–1653?, Magnus Magni Wichlerus (?) 1653?, Magnus Andreae Hiök 1661–1663?, Petrus Simonis Aleqwist 1663?–1677?, Johan Schütz 1678–1708 (karkotettiin perheineen Kasaniin, Kapriossa mahd. vielä 1715–1716?), Johan (?) Lyra 1703–1744, Balthasar Wiedeman 1744–1771, Jakob Bernhard Münster 1771–1780, Henrik Lindström 1777–1778, Karl Henrik Passelberg 1781–1802, Gustaf Lind 1802–1807, Johan Wirén 1807–1862, Otto Reinhold Streng 1862–1874, Nikolai Wilhelm Sonny 1874–1886, Karl Aksel Adhemar Koski 1886–1889, Eduard Leopold Jürgensen (tilap.) 1889–1890?, Johan Edvard Schwindt (tilap.) 1890–1893, Juho Waronen 1893–1906, Karl Smeds (tilap.) 1906–1907, Abel Fabian Raunio 1907–1909, Jaakko Nikolai Tiainen 1910–1911 sekä vuorotellen Aleksanteri Wehniäinen (tilap.) 1911–1918 ja Viktor Armas Aavikko (tilap.) 1913–1916 ja 1919. Tilapäiset kirkkoherrat hoitivat Kaprion kirkkoherran virkaa usein jossakin muussa seurakunnassa olleen oman toimensa ohella. Toisaalta ainakin 1800–1900-luvun vaihteessa Kaprion kirkkoherra toimi myös kolmen muun inkeriläisseurakunnan – Kattilan, Soikkolan ja Novasolkan (jolla oli siis sama nimi kuin Kaprion luterilaisella kirkonkylällä) – pappina.

Neuvostoaikana 1920-luvulla Kaprion seurakunnallisia toimituksia hoitivat vielä muissa inkeriläisseurakunnissa toimineet kirkonmiehet. Vuodesta 1928 lähtien ei ole tietoja kirkollisesta elämästä seurakunnassa. Kaprion kirkko suljettiin 1929, ja sen kerrotaan palaneen 1940.

[muokkaa] Lähteet

Georg Luther, Herdaminne för Ingermanland II, De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940. ISBN 951-583-052-4, Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 2000.
Aappo Metiäinen ja Kaarlo Kurko, Entisen Inkerin luterilaisen kirkon 350-vuotismuistojulkaisu sanoin ja kuvin. Inkere, Helsinki 1960.
Pekka Nevalainen ja Hannes Sihvo (toim.), Inkeri: Historia, kansa, kulttuuri. ISBN 951-717-668-6, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1991.
Jenny Emilia Waronen, Olot ja elämä vuosisadan vaihteessa Kaprion seurakunnassa pappilan emännän silmillä nähtynä. Teoksessa Pekka Laaksonen ja Sirkka-Liisa Mettomäki (toim.), Inkerin teillä. Kalevalaseuran vuosikirja 69–70. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1990.
Kyösti Väänänen, Herdaminne för Ingermanland I, Lutherska stiftsstyrelsen, församlingars prästerskap ock skollärare i Ingermanland under svenska tiden. ISBN 951-9018-28-X, Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1987.